Ehkä näin on sitten kuitenkin parempi (Mistä voisit elämässäsi todeta noin?)
Aloin teininä poltella vaarini tupakoita ja poltin lopulta viitisen vuotta. Sitten lopetin armeijassa, hankalaa se oli mutta ehkä näin on kuitenkin parempi!
Kommentit (5)
Meinasimme ostaa asuntovaunun mutta ostimmekin mökin. Siellä tutustuin toiseen vaimooni joka oli mökkinaapurimme ja myös tahollaan naimisissa.
Oi niitä kiihkeän rakkauden ja seksin täyteisiä kesiä jotka elimme villeinä. Pieniä yhteisiå hetkiä varastaen, tapasimme rannalla, saunan kuistilla- kun toinen lähti metsæn oli toisenkin päästävä ja kuljimme alasti kuin lapset metsässä ja vainioilla joilla meidän ei tarvinnut rakkauttamme piilotella!
Yritimme niin kovin säästää perheitämme, lapsia oli molemmilla ja heille hän toki jäimme ensimmäisinä kiinni.
Vapautemme vaihtui perheitämme repiviin erokurimuksiin mutta lopulta saimme toisemme, tosin vasta melkoisen taistelun jälkeen mutta rakkautemme ei sammunut.
Perheemme hajosivat, vihaa on yhä niin paljon mutta ehkä näin oli sitten kuitenkin parempi!
Vierailija kirjoitti:
Tulin miehen jättämäksi. Koko elämä meni alta.
Nyt 8 vuotta myöhemmin voin joka solullani sanoa: ehdottomasti parempi näin!
Sama. Todella traumaattinen ero, mies petti ja jätti. Siitä on nyt 5 vuotta, ja olen uudessa suhteessa, jossa meillä on miehen kanssa enemmän yhteistä. Eli parempi näin.
En tiedä, en todellakaan tiedä.
Sain ison perheen, viimeistä lasta odottaessamme ilmeni yksi perinnöllinen sairaus.
Myöhemmin on ilmennyt 2 muuta geenivirhettä, joista toinen altistaa 5:lle eri sairaudelle.
Geneettiset roskapussit yhdistimme tietämättämme.
Ollut olla työelämässä ja saada palkkaa. Olisin nuorempana halunnut vain olla ja tehdä sellaista, mihin ei tarvita koulutusta, missä tienaa hyvin ja kukaan ei höngi niskaan, mutta äitini pakotti työelämään. (Synnyin väärään aikaan, kun airbnb:tä hosting-palveluineen ei ollut vielä olemassa.)
Nyt sain sen perinnön, 2-3 vuotta sitten, joka minulle olisi mahdollistanut oman mieleni mukaisen valintani, mutta on se ihan fiksua, että on jotain tekemistä, eikä haahuile vain kotona, lisäksi nyt tuloni ovat jo kohtuulliset yhdessä palkan ja vuokratulojen kanssa plus onneksi alallani voi itse päättää halutessaan työnsä määrän aika vapaastikin. En olekaan aikoihin enää tehnyt täyttä päivää.
Tulin miehen jättämäksi. Koko elämä meni alta.
Nyt 8 vuotta myöhemmin voin joka solullani sanoa: ehdottomasti parempi näin!