Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan voi alkaa itkettää läheisen kuolema?
06.08.2022 |
En siis tarkoita mitään päivittäistä asiaa vaan silloin tällöin kun muistelee tätä ihmistä niin nousee edelleen pala kurkkuun. Ei kai tuohon mitään rahaa oikeastaan olekaan. En myöskään tarkoita, että joka kerta kun muistelee kyseistä ihmistä niin itkettää.
Isoisäni kuoli neljä vuotta sitten ja edelleen saattaa itkettää kun muistelen häntä. Hän oli kuitenkin elämässäni melkein 40 vuotta. Viimeinen isovanhempani joka oli elossa, muut kuolleet jo vuosia sitten ja yksi ennen mun syntymää.
Kommentit (16)
Kuolemasta on nyt 22 vuotta ja vieläkin tulee itku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni kuoli 39 vuotta sitten ja joskus minä vieläkin itken.
Mua tulee itkettämään poikani kuolema niin kauan kuin itse elän.
Joku tuoksu, biisi, joku ihan arkipäiväinen asia jne. saattaa tuoda edesmenneen omaisen mieleen niin elävästi että itkua pukkaa.
Ei joka päivä, viikko, eikä ehkä joka kuukausikaan, mutta silloin tällöin ja ihan arvaamatta.
Pidän sitä ihan luonnollisena ja uskon että tuota tulee tapahtumaan lopun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi työkaveri pilkkaa kun vielä puolen vuoden kohdalla joskus itkin töissäkin kun mun isä kuoli yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi työkaveri pilkkaa kun vielä puolen vuoden kohdalla joskus itkin töissäkin kun mun isä kuoli yllättäen.
Että ihan puolenvuoden jälkeen. Ompa ääliö työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsen kuolema itkettää ikuisesti.
Ja uskokaa tai älkää, mutta se on koettava ennenkuin koko kauheutta ymmärtää.
Mun mummi kuoli noin 20v sitten ja yhä voi joku asia tuoda kyyneleet. Ei se varmaan ikinä häviä kokonaan vaikka ajanmittaan väheneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille kaikille vastauksista. <3 Niin eihän se suru ikinä katoa kokonaan, se vain muuttaa muotoaan. Ja miksi surun pitäisikään kokonaan kadota.
En osaa edes kuvitella miltä oman lapsen kuolema tuntuu. Mulla on yksi 18v. lapsi enkä kyllä tiedä miten selviäisin jos hän kuolisi. Pelkoa hänen kanssaan on kyllä ollut koska hän sairastui syömishäiriöön teininä ja sen kanssa oli omat kamppailut. Se tuska kun lapsi kieltäytyy syömästä ja se ilo kun lapsi kuukausien jälkeen suostuu syömään antamani pastillin. Siis yksi pastilli, mutta niin iso asia. Masennusta tms. tyttärellä edelleen on, mutta kun ei suostu puhumaan ongelmistaan ja tuntemuksistaan. Ei kuulemma edes kuulu enää meille vanhemmille koska hän on 18v. Ei ymmärrä, että ei se vanhemman huoli mihinkään katoa vaikka lapsi olisi täysin aikuinen. Mä olen yli 40v. ja kyllä munkin vanhemmat kantaa huolta musta. Tyttärellä epäilty itsemurhayritys, mutta ei suostu myöntämään, että se olisi ollut sitä.
Mua itkettää vieläkin välillä vanhempieni kuolemat,kun joku herkkä juttu palaa mieleen.
Äitini kuoli-87,isä -88 ja itse olen nyt 63 ja kuuden lapsen mummo.Heistä yksi jo aikuinen ja toinen melkein.Eli suru muuttuu kaipaukseksi ja sen vie hautaan mennessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suruaika on neljä vuotta. Silloin voi itkettää enemmän.
Ukki kuoli 2007 ja itken edelleen häntä usein. Ei oltu edes läheisiä oikeasti, mutta hän oli läsnä ja vietimme kaikki lomat mummolassa. (mummo kuoli jo 90-luvulla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli 2016 alussa ja kyllä surettaa, jopa joskus itkasen. Joskus "juttelen" isälleni. Kai se jotain terapiaa on.
Vuosia ja se ei haittaa.