Lue keskustelun säännöt.
Mua hävettäisi pitää häät kun ei ole kavereita joita kutsua, mutta harmittaa :(
05.08.2022 |
Ollaan menossa miehen kanssa naimisiin. Nyt mietityttää kuitenkin, halutaanko juhlat vai ei. Itse haluaisin, mutta vähän typerä syy estää mua kuitenkaan niitä järjestämästä. Mun puolelta ei olisi juuri ketään, ketä kutsua, ja jotenkin hävettäisi ihan kamalasti että kaikille paljastuisi että olen luuseri jolla ei ole ystäviä tai kavereita :( Haluaisin, että olisi pienet, tunnelmalliset juhlat. Kaunis juhlapaikka, paikalla tärkeitä ihmisiä. Mutta tuo häpeä yksinkertaisesti estää mua toteuttamasta aikeita. Paikalle tulisi siis lähinnä miehen perhettä (hyvin pieni suku) ja kavereita. Sattuu ihan sydämeen ajatella. Lisäksi ahdistaa jo valmiiksi, kun tiedän, että perheenjäseneni yrittäisivät painostaa kutsumaan isäni, johon en ole minkäänlaisissa väleissä. Miten te toimisitte? Luopuisitte häistä häpeän takia vai hammasta purren miehen suvun ja kavereiden kesken? Olen jo miettinyt, että ehkä koko naimisiinmenoa pitäisi lykätä jos tilanne joskus jotenkin paranisi. Saisin taianomaisesti kavereita ja isästä henki jättäisi :P
Kommentit (25)
Olen ollut häissä, joissa sulhasen puolelta oli suuri suku, morsiamen vain työkaveri eli minä ja vuokraemäntänsä. Oli hauskat häät, kaikilla vaikutti olevan mukavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös pohtinut, että jos joskus menen naimisiin niin isot häät eivät ole vaihtoehto. Eikä pienetkään oikeastaan, koska ei ole kutsuttavana kuin sukulaisia ja yksi ystävä... Enkä haluaisi juhlia suvun kanssa, koska heidän kanssaan en pysty olemaan oma itseni ja esim. tunteiden näyttäminen on vaikeaa. Hääpäivänä haluan nauttia rakkaudesta ja osoittaa sitä vapautuneesti.
Että varmaan häissä olisi läsnä lapset ja todistajaksi voisi tulla tämä yksi ystäväni ja miehen puolelta joku ystävä.
Ymmärrän aloittajan tilanteen täysin. Itselläni on paljon tuttuja harrastuksista mutta ei mitään kaveriporukkaa. Jos kutsuisin harrastustutut häihini, he olisivat varmaan kutsusta ihmeissään kun he tuskin aikovat kutsua minua jos pitävät häät.
Samassa tilanteessa. Pidän yhteyttä oikeastaan yhteen ns. kaveriin, muut ovat jääneet erinäisistä syistä jo aiempina vuosina.
Naimisiinmenoa suunnitellessa se aiheutti jo omalta osaltaan stressiä. Toisaalta koko hääjuhlan järjestäminen ei tuntunut millään lailla omalta, joten aika pian sovitiinkin puolison kanssa, että maistraatti kutsuu ihan kahdenkesken (todistajat viraston puolesta) ja vasta jälkeenpäin kerrotaan vanhemmillekin tapahtuneesta. Viedään sitten myöhemmin lähimmät sukulaiset (vanhemmat, sisarukset, lapset) ravintolaan syömään.
Me menimme maistraatissa, läsnä vain me kaksi ja todistajat talon puolesta. Vihkimisen jälkeen käytiin - kaksin - illallisella. Seuraavalla viikolla käytiin lyhyillä visiiteillä perheidemme luona, veimme mukanamme skumppaa ja lasit. Se oli kahden kauppa. Ihanaa niin.