Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te oikeasti yksinäiset selviätte
05.08.2022 |
Kaksi viikkoa olen ollut kesälomalla, kaksi vielä edessä.
Koko asunto siivottu lattiasta kattoon, nyt se yksinäisyyden tunne pääsi iskemään, ei ole ketään ketä pyytää edes kahville, kaikilla tutuilla perheet tai puolisot ja omat menot.
Mitä olen elämässä tehnyt väärin? Miten tästä olosta selviää? En ole kenellekään mitään
Kommentit (61)
🥷 No eipä tarvi, Baarikärpäs ukon perässä juosta!
Eli eipä tarvi ukkoa hakea Baarista kotia tai Sydän syrjällään pelätä että se o' menny jupottelee ja Vieraisiin naisiin!
Kun , joka Saatanan ilta oon kuullu, että Ukko on karannut ryyppään baariin ja houkutellut nyt kaveriksikin toista ukkoa!
, Että ei käy yhtään Katteeksi ,
Semmoista emäntää jonka ukko on Juoppo ketku!
Onnea Vaan teille !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Ja yksinäisenä sen kaiken joutuisi tekemään YKSIN. Sinä et ole edes kaivannut ystäviä, joiden luona vierailla tai tehdä asioita. Ap ja moni muu OIKEASTI yksinäinen kaipaa. Ja sitä paitsi kerrot, että sinullahan on ystäviä ja tuttavia, joita tavata vapaa-ajalla! Tilanne on siis aivan eri kuin ap:lla tai minulla, jolla ei ole oikeasti ketään, jota edes pyytää mukaan juttuihin.
Joo, toki kaikkea voi tehdä yksin. Tiedän sen. Mutta ei suoraan sanoen paskaakaan kiinnosta tehdä kaikkea aina yksin tai varsinkaan matkustella yksin, kun ei ole ketään, jonka kanssa sen kokemuksen voisi jakaa. Se kaikki kiva menettää merkityksensä silloin ja tuntee itsensä miljoona kertaa yksinäisemmäksi kuin vain kotona möllöttäessä. Ei ole mitenkään tuulesta temmattu sanonta, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu.
Ja kommenttisi muutenkin huutaa, ettei sulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista on oikeasti olla yksinäinen ja miten pohjatonta sen yksinäisyys voi olla. Ja ei, se on aiva yksi ja sama oletko tai oletko ollut sinkku vai et. Sillä ei ole yksinäisyyden kanssa mitään tekemistä! Joittenkin ihmisten olisi vain parempi pitää päänsä kiinni asioista, joista ei tiedä mitään...
Kommenttisi kertoo, miksi olet yksin. Käytin juuri aikaani kertoakseni, mitä kaikkea olen tehnyt yksin, mutta mitätöit kaiken raivotessasi siitä, että minulla kuitenkin oli noinakin vuosina kavereita, joita tapasin töiden jälkeen.
Sinun kanssasi olisi luultavasti todella raskasta yrittää ystävystyä.
Kyl kieltämättä ärsyttää, kun ap puhuu yksinäisyydestä ja selvästi siitä kärsii, mutta sinä et näy alkuunkaan edes tajuavan mitä on yksinäisyys ja julistat, että et omasta halustasi tapaa ystäviäsi lomalla etkä varsinkaan siivoa, ja teet listaa mitä kaikkea teet OMASTA HALUSTASI yksin. Eikä näe tosiaan mitään ristiriitaa tässä? Pieni vinkki: googleta yksinäisyys ja mitä sillä tarkoitetaan. Se ei todellakaan ole sama asia kuin yksin oleminen! Jos ihminen ei näin yksinkertaisia perusasioita ymmärrä ja on pätevinään ja neuvomassa muita kuin parempikin, niin kyllähän se saa reagoimaan.
Sinä se tässä ole raskas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Ap puhuu yksinäisyydestä, sinä puhut sinkkuudesta ja joistain helvetin vesimeloneista. Oletko tyhmä vai trolli vai sekä että?
Kommenttisi kertoo kaiken siitä, miksi ap (=sinä) on yksin.
Hyvää yksinäistä viikonlopun jatkoa ja itsesäälissä kierimistä.
P.S. Laita korkki kiinni ajoissa ellet halua krapulaa ;-)
#helvetinvesimelonit
Tais sulla mennä vesimelooni nyt väärään reikään....
Nämä ketjut aina herättävät itsessä jonkun samaistumisen tunteen. Olen itsekin yksinäinen. Ei ole yhtään ystävää. Tähän vaikuttanut paljon nuoruuden kiusaaminen sekä se kuinka on vaikeaa tutustua muihin ja luottaa. Olen tottunut pärjäämään omillani ja viihtymään yksin jo nuorena. Samalla en itsekään ole mikään täysin yksinäisyydestä nauttiva ollut koskaan. Olin aiemmin sellainen joka piti aktiivisemmasta elämästä. Näin tuntuu, että elän elämääni vähän kuin puoliteholla, kun ei tule yksin esim matkustelua. Jos omaisin ystäviä niin ehkä eläisin eri lailla ja enemmän täysillä. Nyt kun elämässä ollut muutenkin vaikeuksia niin en jaksa panostaa siihen niin paljon. Teen mitä täytyy ja elän vähän kuin hiljaiseloa itseäni säästäen.
Nyt vähän vanhempana tämä kaikki on silti niin tavanomaista etten useinkaan koe mitään surua asiasta. Välillä se silti ahdistaa ja mietin kuinka yksin olen. Sukukin etäinen. Näin vaan vanhemnat ovat ainoita jotka haluavat olla elämässäni mukana. Mietin usein sitä, että tällä menolla kuitenkin vähän kuin putoaa pois siitä maailmasta missä moni elää. Ei enää osaakkaan puhua muiden kanssa tai olla sosiaalinen jos on liikaa yksin. Tuntuu kuin joku toinen eläisi eri maailmassa kuin itse elää. Näin ajattelen. Jos nuoruus olisi mennyt eri lailla niin tuskin tilanne olisi tälläinen. Minussa oli enemmän potentiaalia ja olin melko rohkea ihminen. Joskus mietin tätä paljon, että hukkaan itsestäni jotain elämällä ns erakon elämää. Silti hiljaiselosta on tullut turvapaikkani.
Jos mietin ap:n kysymystä niin itse olen hyvä kuluttumaan aikaa. Olen asunut vuosia aikalailla metsän keskellä mökissä ja en paljon käy missään. Moni tulisi varmaan sekopäiseksi viikossa. Itse tykkään vaan tästä rauhasta. Olen paljon ulkona. Varsinkin koirani kanssa, kun se eli, mutta nyt vieläkin. Kesällä olen ulkona aamusta iltaan. Kävelen paljon sekä nyt viime päivinä olen poiminut marjoja. Luen kirjoja, katson jotain sarjoja, kuuntelen musiikkia. Jos tuntuu, että hiljaisuus on jo liikaa niin lähden kirppikselle, ostoskeskukseen tai jonnekin isompaan kauppaan. Teen tälläisiä retkiä myös luontoon ja kävelen jonkunvuuden reitin. Talvi ristiriitainen asia itselleni. Se tuo omat haasteensa esim tieden huonon kunnon vuoksi. Silloin voin nykyisin huonoiten muutenkin. Saan ajan paremmin kulumaan kesäisin.
Voin silti kertoa sen, ettei aina mieliala ole mikään paras. Tarvin rauhaa ja hiljaisuutta, mutta välillä on hyvin yksinäinen ja ulkopuolinen olo. Kukaan ei soita ja kännykkä vaan kuin pieni tietokone. Ei oikein muuta käyttöä. Silti en kaipaa mitään ihmeellistä. Joskus silti sitä, että jollekin olisin olemassa. Sekä juttelu seuraa. Se rasittaa, kun ei voi puhua mistään kunnolla. Joskus ihan meinaa pakahtua, kun on esim iloinen jostakin ja ei voi kertoa mitään kenellekään. Parempi silti yksin kuin seurassa missä paha olla. Sitten tapaa joskus kivan ihmisen. Pahoittelut, että pitkä viesti.
Vierailija kirjoitti:
-Fiktio. Anime, manga, videopelit... Hahmot saavat olon, etten ole niin yksin ja hahmon fanittaminen saa mieleni pois yksinäisyydestä.
-Kirjoittelemalla niin YouTube kommentteihin kuin Vauvapalstalle. Suunnittelen myös monia julkaisemattomia aloituksia Kaverihaku.nettiin. :D
-Uinumalla omaan maailmaani. Pidän analyyttisia keskusteluja päässäni päivittäin itseni kanssa. Tykkään myös kuvitella ja unelmoida.
-Vaatteilla. Se kohentaa jotenkin mielialaa, kun luo uuden hienon tyylin ja menee sen kanssa ulos.
-Katsomalla muita vuorovaikuttamassa. Se on katkeran suloinen tunne.
-Musiikki. Pystyn eläytymään hetkeen ja kuvittelemaan taas kaikenlaista.
-Projekteilla. Keskittyy vain luomiseen, ei muuhun.
Muistuttelen myös itselleni, kuinka vaivalloista seuraa moni ihminen on ja, kuinka ystäväsuhteet eivät sovi sosiaalisesti kömpelölle, identiteettiongelmaiselle, läheisyydestä kavahtavalle tyypille, jonka mielialat vaihtelevat joka toinen sekunti, persoona sen mukana. Kuka oikeasti jaksaisi?
Tuo "katsella muita vuorovaikuttamassa" teki vaikutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. vaikka ei rahaa matkustaa.Ei perikunan mökej tai omaa kesä mökkiä.Nytkin vikonloppu omnta ilasitapahtumaan Helsingin eri lähiöissä.Lisäksi on muuta menet jos Helsinki olet.Lukee asukastalon ulko ovesta mitä kaikkea alueltasi ilmasta aktivitettia löytyy.Teet itse vähän työtä asian eteen.Itse asukastalot kai vielä lomilla?Tai aloitaa toimintansa kun koulut alkaa?Sullahan on netti käy alueesi F.B. sivut. Jos et ole F.B. näet kirjautumatta mitä on alueellasi.Asut sitten Helsinki, Vantaa. Espoo? Tai Uutsjoki Kevo. Totuus joka kaupungilla on sivut tapahumista.Kun kirjotat kaupunkisi nimen ja vaikka ilmaistapahtumat!
En tajunnut tästä mitään mutta pikkukunnissa on vain kerran vuodessa ilmaiset kyläpäivät. Ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut aina herättävät itsessä jonkun samaistumisen tunteen. Olen itsekin yksinäinen. Ei ole yhtään ystävää. Tähän vaikuttanut paljon nuoruuden kiusaaminen sekä se kuinka on vaikeaa tutustua muihin ja luottaa. Olen tottunut pärjäämään omillani ja viihtymään yksin jo nuorena. Samalla en itsekään ole mikään täysin yksinäisyydestä nauttiva ollut koskaan. Olin aiemmin sellainen joka piti aktiivisemmasta elämästä. Näin tuntuu, että elän elämääni vähän kuin puoliteholla, kun ei tule yksin esim matkustelua. Jos omaisin ystäviä niin ehkä eläisin eri lailla ja enemmän täysillä. Nyt kun elämässä ollut muutenkin vaikeuksia niin en jaksa panostaa siihen niin paljon. Teen mitä täytyy ja elän vähän kuin hiljaiseloa itseäni säästäen.
Nyt vähän vanhempana tämä kaikki on silti niin tavanomaista etten useinkaan koe mitään surua asiasta. Välillä se silti ahdistaa ja mietin kuinka yksin olen. Sukukin etäinen. Näin vaan vanhemnat ovat ainoita jotka haluavat olla elämässäni mukana. Mietin usein sitä, että tällä menolla kuitenkin vähän kuin putoaa pois siitä maailmasta missä moni elää. Ei enää osaakkaan puhua muiden kanssa tai olla sosiaalinen jos on liikaa yksin. Tuntuu kuin joku toinen eläisi eri maailmassa kuin itse elää. Näin ajattelen. Jos nuoruus olisi mennyt eri lailla niin tuskin tilanne olisi tälläinen. Minussa oli enemmän potentiaalia ja olin melko rohkea ihminen. Joskus mietin tätä paljon, että hukkaan itsestäni jotain elämällä ns erakon elämää. Silti hiljaiselosta on tullut turvapaikkani.
Jos mietin ap:n kysymystä niin itse olen hyvä kuluttumaan aikaa. Olen asunut vuosia aikalailla metsän keskellä mökissä ja en paljon käy missään. Moni tulisi varmaan sekopäiseksi viikossa. Itse tykkään vaan tästä rauhasta. Olen paljon ulkona. Varsinkin koirani kanssa, kun se eli, mutta nyt vieläkin. Kesällä olen ulkona aamusta iltaan. Kävelen paljon sekä nyt viime päivinä olen poiminut marjoja. Luen kirjoja, katson jotain sarjoja, kuuntelen musiikkia. Jos tuntuu, että hiljaisuus on jo liikaa niin lähden kirppikselle, ostoskeskukseen tai jonnekin isompaan kauppaan. Teen tälläisiä retkiä myös luontoon ja kävelen jonkunvuuden reitin. Talvi ristiriitainen asia itselleni. Se tuo omat haasteensa esim tieden huonon kunnon vuoksi. Silloin voin nykyisin huonoiten muutenkin. Saan ajan paremmin kulumaan kesäisin.
Voin silti kertoa sen, ettei aina mieliala ole mikään paras. Tarvin rauhaa ja hiljaisuutta, mutta välillä on hyvin yksinäinen ja ulkopuolinen olo. Kukaan ei soita ja kännykkä vaan kuin pieni tietokone. Ei oikein muuta käyttöä. Silti en kaipaa mitään ihmeellistä. Joskus silti sitä, että jollekin olisin olemassa. Sekä juttelu seuraa. Se rasittaa, kun ei voi puhua mistään kunnolla. Joskus ihan meinaa pakahtua, kun on esim iloinen jostakin ja ei voi kertoa mitään kenellekään. Parempi silti yksin kuin seurassa missä paha olla. Sitten tapaa joskus kivan ihmisen. Pahoittelut, että pitkä viesti.
Olipas hyvää ja syvällistä analyysiä.
Olen huomannut että itse ilahdun jo viestittelystä. Jos olisi yksikin ihan rehellinen ja aito tyyppi, jonka kanssa kirjoitella kuulumisia niin ei tarvitsisi pyöriä niin paljon oman päänsä sisällä, saisi miettiä sitä toista ja hänen touhujaan. Siinä sitä rakkautta olisi jo riittävästi että saisi välittää jostakin, tutustua, sanoa välillä jotain yllättävää. Entis aikaan kun ihmiset kirjoittivat kirjeitä niin he varmasti olivat onnellisempia. Vaikka kyllä nykyiset viestitkin kykenevät samaan, eipä siinä montaa sanaa tarvitse vaihtaa tunteakseen olevansa olemassa toiselle.
Siksi kaikenlainen ghostaus tuntuu niin pahalle. Sitä ei oikein selitä muu kuin pohjaton pelkuruus. Itse olen siinä iässä ja elämänkokemuksessa, että voisin kirjoittaa melkein kenen kanssa hyvänsä jos siinä on kummankin puolelta arvostusta. Mutta nähtävästi toisten on pakko hylätä., kukaan ei heille lopulta kelpaa eivätkä he oikein halua ajatellakaan mitään. Kaikki viestintä koetaan lopulta uhkaavana, ahdistavana j jonninjoutavana lätinänä.
Tälläisten ihmisten yksinäisyyttä en jotenkin osaa surra. Hehän vihaavat ihmisiä, saattavat tarvita heiltä jotakin, mutta vihaavat yhtä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Katso peiliin, sieltä löytyy ainoa jota voit syyttää ja vastuuttaa. Miten olet aikoinaan kohdellut ihmisiä jotka elämässäsi ovat pistäytyneet? Sitäpä sietää miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. vaikka ei rahaa matkustaa.Ei perikunan mökej tai omaa kesä mökkiä.Nytkin vikonloppu omnta ilasitapahtumaan Helsingin eri lähiöissä.Lisäksi on muuta menet jos Helsinki olet.Lukee asukastalon ulko ovesta mitä kaikkea alueltasi ilmasta aktivitettia löytyy.Teet itse vähän työtä asian eteen.Itse asukastalot kai vielä lomilla?Tai aloitaa toimintansa kun koulut alkaa?Sullahan on netti käy alueesi F.B. sivut. Jos et ole F.B. näet kirjautumatta mitä on alueellasi.Asut sitten Helsinki, Vantaa. Espoo? Tai Uutsjoki Kevo. Totuus joka kaupungilla on sivut tapahumista.Kun kirjotat kaupunkisi nimen ja vaikka ilmaistapahtumat!
Tämä yksinäinen kirjoittelija voi myös luppoaikoinaan opetella kirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokseni tuppaantui eräs sillä verukkeella, että oltiin alkujaan samoilta asuinpaikoilta, alkoi heti ehdottelemaan kaikenlaista ajanviettoa, teatteria yms. Noh joku keltainen valo vilkkui sisimmässä, ja jarruttelin vaikka vaistosin että yksinäinenhän hän toki oli. Ja itsekkin tykkään taiteista jne.
Ehdotteluja kesti jonkun aikaa, sitten syy tuli esiin, kun sulla on auto, ajattelin voisit alkaa käyttämään minua tapaamassa vanhaa äitiäni sunnuntaisin, silloin ei kulje bussit.
Eli minut oli korvamerkattu tiettyä tarkoitusta varten.
Tässä yksi syy miksi jotkut on yksin. Ei ole hauskaa jos koetetaan käyttää hyväksi. Ehdottelut loppuivat, kun kieltäydyin yli tunnin ajosta jne.
Vierailija kirjoitti:
Luokseni tuppaantui eräs sillä verukkeella, että oltiin alkujaan samoilta asuinpaikoilta, alkoi heti ehdottelemaan kaikenlaista ajanviettoa, teatteria yms. Noh joku keltainen valo vilkkui sisimmässä, ja jarruttelin vaikka vaistosin että yksinäinenhän hän toki oli. Ja itsekkin tykkään taiteista jne.
Ehdotteluja kesti jonkun aikaa, sitten syy tuli esiin, kun sulla on auto, ajattelin voisit alkaa käyttämään minua tapaamassa vanhaa äitiäni sunnuntaisin, silloin ei kulje bussit.
Eli minut oli korvamerkattu tiettyä tarkoitusta varten.
Tässä yksi syy miksi jotkut on yksin. Ei ole hauskaa jos koetetaan käyttää hyväksi. Ehdottelut loppuivat, kun kieltäydyin yli tunnin ajosta jne.
Tämä on niin monta kertaa nähty.
t. Ompelu- ja remontointitaitoinen ikisinkku, jolla on auto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. vaikka ei rahaa matkustaa.Ei perikunan mökej tai omaa kesä mökkiä.Nytkin vikonloppu omnta ilasitapahtumaan Helsingin eri lähiöissä.Lisäksi on muuta menet jos Helsinki olet.Lukee asukastalon ulko ovesta mitä kaikkea alueltasi ilmasta aktivitettia löytyy.Teet itse vähän työtä asian eteen.Itse asukastalot kai vielä lomilla?Tai aloitaa toimintansa kun koulut alkaa?Sullahan on netti käy alueesi F.B. sivut. Jos et ole F.B. näet kirjautumatta mitä on alueellasi.Asut sitten Helsinki, Vantaa. Espoo? Tai Uutsjoki Kevo. Totuus joka kaupungilla on sivut tapahumista.Kun kirjotat kaupunkisi nimen ja vaikka ilmaistapahtumat!
Tämä yksinäinen kirjoittelija voi myös luppoaikoinaan opetella kirjoittamaan.
Pitää tähän sivusta kirjoittaa, että ei tarvitsisi sikhi olla ilkeä. Jonkun kerron tänne on kirjoittanut esim tyyppi joka kertoi, että hänellä on paha lukihäiriö, kun muut olivat ensin alapeukkuja huonosta tekstistä laittaneet. En tiedä tuon kommentin henkilön taustaa, mutta tuli esim lukihäiriö juuri mieleen. Minusta tänne saavat kirjoittaa kaikki ja olisi kurjaa jos vaan täydellisesti kirjoittavat saavat kirjoittaa. Ja sillä on väliä mitä kirjoittaa. Ei tuossa hänen viestissään ole mitään ikävää juttua.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Katso peiliin, sieltä löytyy ainoa jota voit syyttää ja vastuuttaa. Miten olet aikoinaan kohdellut ihmisiä jotka elämässäsi ovat pistäytyneet? Sitäpä sietää miettiä.
No jos mietin itseäni (en ole ap) niin minua on ainakin kohdeltu huonosti juurikin niiden toisten puolelta. En ole itse kiusannut, pilkannut tai muuten halunnut pilata kenenkään elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Itse olen aina ollut hyvä ja kiltti muita kohtaan.
Muistan nuorempana kun kaveriporukastamme alkoi yksitellen ihmisiä putoamaan pois kun aloittivat seurustelun ja siirtyivät viettämään aikaansa miestensä kaveriporukassa.
Sinkkuna olen ollut itse kuusi vuotta, pari tapailua ollut, mutta molemmat miehet olivatkin jotain casanovia loppuviimeksi.
Töissä olen iloinen työkaveri kaikille, ei heistäkään kukaan halua viettää aikaa työnulkopuolella kanssani vaikka töissä meillä onkin aina mukavaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
-Fiktio. Anime, manga, videopelit... Hahmot saavat olon, etten ole niin yksin ja hahmon fanittaminen saa mieleni pois yksinäisyydestä.
-Kirjoittelemalla niin YouTube kommentteihin kuin Vauvapalstalle. Suunnittelen myös monia julkaisemattomia aloituksia Kaverihaku.nettiin. :D
-Uinumalla omaan maailmaani. Pidän analyyttisia keskusteluja päässäni päivittäin itseni kanssa. Tykkään myös kuvitella ja unelmoida.
-Vaatteilla. Se kohentaa jotenkin mielialaa, kun luo uuden hienon tyylin ja menee sen kanssa ulos.
-Katsomalla muita vuorovaikuttamassa. Se on katkeran suloinen tunne.
-Musiikki. Pystyn eläytymään hetkeen ja kuvittelemaan taas kaikenlaista.
-Projekteilla. Keskittyy vain luomiseen, ei muuhun.
Muistuttelen myös itselleni, kuinka vaivalloista seuraa moni ihminen on ja, kuinka ystäväsuhteet eivät sovi sosiaalisesti kömpelölle, identiteettiongelmaiselle, läheisyydestä kavahtavalle tyypille, jonka mielialat vaihtelevat joka toinen sekunti, persoona sen mukana. Kuka oikeasti jaksaisi?
On vielä itsekin pakko kirjoittaa kuinka hyvä viesti tämäkin on. Voisi olla omasta kynästä. Itsekin seuraan muutamia sarjoja ja luen esim fanifiktiota. Tykkään lukea muiden tarinoita. Samoin jotkut tv ohjelmat jossa tavalliset ihmiset puhuvat ja viettävät aikaa keskenään (esim sohvaperunat), saavat minut pohtimaan kaikkea. Itselle kun on ihan vierasta, että joku tulisi tänne esim tv:tä katsomaan. Mietin joskus, että noinko "tavalliset" ihmiset viettävät aikaa. Minulla menee myös liikaa aikaa palstalla välillä. Tosin ehkä onneksi tahti on hiipunut viime vuosista.
Itsekin vietän aikaa omassa maailmassani. Mietin paljon kaikkea ja olen syvissä mietteissä. Unelmoin, koska joskus elämä on vaikeaa kestää sellaisena kuin se on.
Vaatteiden kanssa koen välillä surua, kun ensiksi koen ettei mikään sovi minulle tai sitten omaan jonkun typerästi esim kirppikseltä ostetun hienon juhlapuvun jolle ei näytä tulevan koskaan käyttöä. Ei kutsuta juhliin ikinä. Ei edes sellaiset kutsu joihin on suvussa pitänyt aiemmin (asuessani lähempänä) yhteyttä ja joiden juhlissa on joskus aiemmin ollutkin ja he esim rippijuhlassani. Silloin mietin kun on pieni suku ja ollaan samaa ikäluokkaa melkein niin mietin miksi jättää minut pois. Tosin pieni juttu, mutta jäi mieleen. Hautajaisissa joskus tavattiin, mutta en kysynyt heiltä koskaan miksi minua ei kutsuttu. Ei viitsi alkaa siihen.
Minä seuraan myös muita ihmisiä, kun olen jossain käymässä. Esim lapsia on kiva seurata ja heidän iloaan esim jos saavat ostaa jonkun lelun. Joskus varsinkin samanikäisten porukat aiheuttavat surua kun mietin, että olen niin erillinen muista. En koe sitä tavallista elämää mitä monella on ystävien suhteen ja tavalliset jutut kuten esim porukalla jossain käyminen ovat vieraita.
Musiikki on itsellenikin hyvin tärkeää. Pidän monenlaisesta ja yritän aina löytää jotain uutta kuunneltavaa. Ilman musiikkia voisin huonommin. Itse yritän myös tehdä jotain joka päivä. Kävelen tai marjastan, leivon jotain yms. Yritän näin kuluttaa aikaa ja tehdä edes jotain hyödyllistä.
Tuo viimeinen kappale myös tuttua itselleni. Mietin usein etten enää edes kelpaisi kenenkään seuraan kun olen ollut näin kauan yksin. Tai sitten jos seuraa saisin niin toinen kyllästyisi minuun nopeasti, kun olen alussa niin varovainen ja hidas tutustumaan. Itse kaipaan läheisyyttä, mutta samalla jotenkin myös pelkään sitä. En halua päästää ketään lähelleni. Tämä heijastuu ysrövyyssuhteudiin sekä ajatukseen parisuhteesta jonka olen jo melkein haudannut täysin.
Itsellä myös mielialat vaihtelevat. Joku hyvä juttu piristää paljon, mutta ikävät asiat ja ihmiset saavat nopeasti mielialan putoamaan. Yritän monesti unohtaa "tavallisen" elämän jos tuntuu ettei minusta ole enää siihen ja keskityn omaan hiljaiseloon. Välillä se toimii, mutta toisinaan ei ja suren kaikkea. En tiedä edes miksi kirjoitin tämän kaiken, mutta viestisi oli kuin itseni kirjoittama ja tuli asioita mieleen. Tämä yksinäisyys näkyy näissä romaanin pituisissa viesteissäni myös. En kai muuten kirjoittaisi näin paljon.
Lataa kaverisovellus. Voi löytyä joku kaveri. Ystävää ei välttämättä, mutta joku seura tapahtumiin ym.
Vierailija kirjoitti:
Lataa kaverisovellus. Voi löytyä joku kaveri. Ystävää ei välttämättä, mutta joku seura tapahtumiin ym.
Mikä kaverisovellus?
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Katso peiliin, sieltä löytyy ainoa jota voit syyttää ja vastuuttaa. Miten olet aikoinaan kohdellut ihmisiä jotka elämässäsi ovat pistäytyneet? Sitäpä sietää miettiä.
:D Nice try. Aina tällaisiin ketjuihin löytää joku 1-2 täysin kieroonkasvanutta tapausta, voi hyvät hyssykät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokseni tuppaantui eräs sillä verukkeella, että oltiin alkujaan samoilta asuinpaikoilta, alkoi heti ehdottelemaan kaikenlaista ajanviettoa, teatteria yms. Noh joku keltainen valo vilkkui sisimmässä, ja jarruttelin vaikka vaistosin että yksinäinenhän hän toki oli. Ja itsekkin tykkään taiteista jne.
Ehdotteluja kesti jonkun aikaa, sitten syy tuli esiin, kun sulla on auto, ajattelin voisit alkaa käyttämään minua tapaamassa vanhaa äitiäni sunnuntaisin, silloin ei kulje bussit.
Eli minut oli korvamerkattu tiettyä tarkoitusta varten.
Tässä yksi syy miksi jotkut on yksin. Ei ole hauskaa jos koetetaan käyttää hyväksi. Ehdottelut loppuivat, kun kieltäydyin yli tunnin ajosta jne.
Tämä on niin monta kertaa nähty.
t. Ompelu- ja remontointitaitoinen ikisinkku, jolla on auto
On tääkin. Jotkut käyttää ihan härskisti hyväksi ja toiset ei sitten kehtaa pyytää ikinä, missään tilanteessa apua mihinkään kun pelkää että heti hylätään jos on vähänkin tarvitseva.
Alue: Aihe vapaa
Kommenttisi kertoo kaiken siitä, miksi ap (=sinä) on yksin.
Hyvää yksinäistä viikonlopun jatkoa ja itsesäälissä kierimistä.
P.S. Laita korkki kiinni ajoissa ellet halua krapulaa ;-)
#helvetinvesimelonit