Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te oikeasti yksinäiset selviätte
05.08.2022 |
Kaksi viikkoa olen ollut kesälomalla, kaksi vielä edessä.
Koko asunto siivottu lattiasta kattoon, nyt se yksinäisyyden tunne pääsi iskemään, ei ole ketään ketä pyytää edes kahville, kaikilla tutuilla perheet tai puolisot ja omat menot.
Mitä olen elämässä tehnyt väärin? Miten tästä olosta selviää? En ole kenellekään mitään
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on mennyt yksin jo vuosia, heikot hajoaa ja itkee.
Ethän sä nyt kovin hyvin ole selvinnyt kun on tarvetta ilkeillä noin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua häiritse yksinäisyys yhtään, nautin siitä. Nyt lähes viisikymppisenä siis, kyllä se joskus nuorena koville otti. Mutta siitä selvisi kun ei ollut vaihtoehtoja, alkoholilla tuli joskus lievitettyä myös, sitten siihen tottui ja lopulta oppi nauttimaan. Erakoitui jotenkin, en enää haluaisi edes seuraa.
Helposti.
Kaksin koiran kanssa, me komeat miehet.
Mailla ollaan ja lähimpään naapuriin 8km
Vaikka sun kavereilla/tutuilla on ne miehet ja perheet, niin pyydä silti jotakin vaikka kahville. Ei se tarkoita sitä, että perheelliset ei koskaan mihinkään lähde ja nysvää vaan omien miestensä ja lastensa kanssa. Moni perheellinenkin voi olla yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin, mutta en yksinäinen. Tällaisiakin ihmisiä on, usko pois.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Mitä te ette tajua siinä, kun aloittaja kysyy: " Miten te OIKEASTI YKSINÄISET selviätte"?! Ei voi olla noin vaikeeta! Ei tämä aloitus tarkoittanut sinua, toope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesälomat jo lusittu. Palasin töihin väsyneempänä kuin ennen lomaa. Yksinäisyys on todella kuluttavaa varsinkin, jos sitä ehtii ajatella.
Samma här. Olin koko loman aivan loppu ja veto pois. Ihan hirveetä aikaa olla täysin yksin ja yksinäinen. Muut suunnitteli ja teki lomillaan vaikka mitä juttuja, minä vain masennuin entisestään kotona. Onneksi pääsi töihin, nyt jaksaa taas edes jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olin 20 vuotta helvetillisessä avioliitossa jossa mies päätti senkin, mitä syödään. On ihanaa asua yksin ja päättää omasta elämästään.
Siis yksin asuminen ja yksinäisyys on aivan eri asioita. Eikös tämän pitäisi olla ihan itsestään selvää jokaisella vähänkin normaalille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu. Ja se ajatus että kyllä se kuolema sitten jonakin päivänä tulee ja lopettaa elon kärsimyksen. Eihän tämä kaikki ole mitään muuta kuin merkityksetöntä sattumaa, koska kaikki häviää kuitenkin ajan kuluessa hiukkasten liikkeessä.
Niin,,, jos vaan löytää jotain syöpää aiheuttavaa ainetta niin pääsee tästä sairaasta maasta nopeasti pois.... esim bensa
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin, mutta en yksinäinen. Tällaisiakin ihmisiä on, usko pois.
Kyllä, mutta se ei ole tämän ketjun aihe. Tässä aloittaja kyseli nimenomaan _yksinäisiltä_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla yksin. Mitä sen parempaa kuin päästä kaupungilta kotiin tekemään omia juttuja. En viihdy ravintoloissa.
Ja ravintolat liittyy tähän... ööö... niin, miten?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina töissä, en pidä lomia koskaan. En viitsisi lähteä yksin matkalle ja ahdistun yksin kotona.
Minä lähden yksin matkalle, vaikka yksinäisyys seuraa sinnekin. Mutta kyllä nuo koronakesälomat oli hirveitä himassa möllöttäessä. Mieluummin häivyn maasta välillä, on siinä silti aina jotain hohtoa käydä muualla. Depressiota ei oikein voi välttää missään mutta matkoilla olen edes näennäisesti ihmisten seassa ja saatan jutellakin jollekin. Kotosalla kaikki on takuulla hyvin ennustettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesälomat jo lusittu. Palasin töihin väsyneempänä kuin ennen lomaa. Yksinäisyys on todella kuluttavaa varsinkin, jos sitä ehtii ajatella.
Samma här. Olin koko loman aivan loppu ja veto pois. Ihan hirveetä aikaa olla täysin yksin ja yksinäinen. Muut suunnitteli ja teki lomillaan vaikka mitä juttuja, minä vain masennuin entisestään kotona. Onneksi pääsi töihin, nyt jaksaa taas edes jotenkin.
Minäkin nukuin huonosti koko loman kun olin ulkomailla reissussa ja jännitin jotenkin muita, nukuin hostelleissa enimmäkseen. Olen aika herkkä olosuhteiden kanssa ja tiesin kyllä sinänsä, että uni voi kärsiä, nyt oli ehkä tavallistakin huonompi tuuli, valoisia ja meluisia huoneita, kovia sänkyjä. PLus vielä kuorsaavia huonetovereita.
Mutta hetkellisesti oli sentään ihmisseuraa lähellä. Eihän tuolla omaa yksinäisyyttään sinänsä pakoon pääse.
Olen aina nauttinut yksinolosta. Tänä kesänä olen tehnyt pieniä pistoreissuja keikoille ja festareille, mutta pääasiassa keskittynyt omiin tekemisiini, lukemiseen, kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Sitä kaikkea tosin teen myös työkseni.
Pitkästä aikaa on tullut sellainen olo, ettei tämä ehkä sittenkään riitä. Olen ihastunut ja tuntuu että omassa kuplassa eläminen ei sittenkään ole terveintä minua, vaikka viimeiset 20 on ollut hyvä näin. En tiedä osaanko enää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Ja yksinäisenä sen kaiken joutuisi tekemään YKSIN. Sinä et ole edes kaivannut ystäviä, joiden luona vierailla tai tehdä asioita. Ap ja moni muu OIKEASTI yksinäinen kaipaa. Ja sitä paitsi kerrot, että sinullahan on ystäviä ja tuttavia, joita tavata vapaa-ajalla! Tilanne on siis aivan eri kuin ap:lla tai minulla, jolla ei ole oikeasti ketään, jota edes pyytää mukaan juttuihin.
Joo, toki kaikkea voi tehdä yksin. Tiedän sen. Mutta ei suoraan sanoen paskaakaan kiinnosta tehdä kaikkea aina yksin tai varsinkaan matkustella yksin, kun ei ole ketään, jonka kanssa sen kokemuksen voisi jakaa. Se kaikki kiva menettää merkityksensä silloin ja tuntee itsensä miljoona kertaa yksinäisemmäksi kuin vain kotona möllöttäessä. Ei ole mitenkään tuulesta temmattu sanonta, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu.
Ja kommenttisi muutenkin huutaa, ettei sulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista on oikeasti olla yksinäinen ja miten pohjatonta sen yksinäisyys voi olla. Ja ei, se on aiva yksi ja sama oletko tai oletko ollut sinkku vai et. Sillä ei ole yksinäisyyden kanssa mitään tekemistä! Joittenkin ihmisten olisi vain parempi pitää päänsä kiinni asioista, joista ei tiedä mitään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Ja yksinäisenä sen kaiken joutuisi tekemään YKSIN. Sinä et ole edes kaivannut ystäviä, joiden luona vierailla tai tehdä asioita. Ap ja moni muu OIKEASTI yksinäinen kaipaa. Ja sitä paitsi kerrot, että sinullahan on ystäviä ja tuttavia, joita tavata vapaa-ajalla! Tilanne on siis aivan eri kuin ap:lla tai minulla, jolla ei ole oikeasti ketään, jota edes pyytää mukaan juttuihin.
Joo, toki kaikkea voi tehdä yksin. Tiedän sen. Mutta ei suoraan sanoen paskaakaan kiinnosta tehdä kaikkea aina yksin tai varsinkaan matkustella yksin, kun ei ole ketään, jonka kanssa sen kokemuksen voisi jakaa. Se kaikki kiva menettää merkityksensä silloin ja tuntee itsensä miljoona kertaa yksinäisemmäksi kuin vain kotona möllöttäessä. Ei ole mitenkään tuulesta temmattu sanonta, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu.
Ja kommenttisi muutenkin huutaa, ettei sulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista on oikeasti olla yksinäinen ja miten pohjatonta sen yksinäisyys voi olla. Ja ei, se on aiva yksi ja sama oletko tai oletko ollut sinkku vai et. Sillä ei ole yksinäisyyden kanssa mitään tekemistä! Joittenkin ihmisten olisi vain parempi pitää päänsä kiinni asioista, joista ei tiedä mitään...
Kommenttisi kertoo, miksi olet yksin. Käytin juuri aikaani kertoakseni, mitä kaikkea olen tehnyt yksin, mutta mitätöit kaiken raivotessasi siitä, että minulla kuitenkin oli noinakin vuosina kavereita, joita tapasin töiden jälkeen.
Sinun kanssasi olisi luultavasti todella raskasta yrittää ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Ap puhuu yksinäisyydestä, sinä puhut sinkkuudesta ja joistain helvetin vesimeloneista. Oletko tyhmä vai trolli vai sekä että?
Vierailija kirjoitti:
Jos mainostus sallitaan niin helsinkimissiolla on yksinäisyyden vähentämiseen liittyvää materiaalia ja toimintaa.
Ei taida ap haluta muutosta elämäänsä, hän saa nautintoa siitä, että voi tyrmätä kaikki ehdotukset yksinäisyyden vähentämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä yksinäinen vaan parisuhteessa, mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin edeltävät seitsemän vuotta sinkku. Ystäviä on ja oli, mutta en minä heitä lomalla tavannut.
En ole koskaan käyttänyt lomaani siivoamiseen! Päinvastoin, siivoaminen tehdään silloin, kun on muutenkin päivät aikataulutettu eli on töitä.
Lomilla matkustin. Yksin. Olen reissannut yksin ympäri Eurooppaa, niin kaupunkilomilla kuin vuoristossa. Koirien kanssa lenkkeilin ja välillä epäekologisesti grillailin rannalla kertakäyttögrilleillä (en tykkää mennä yhteisille grilli- tai nuotipaikoille). Tein pitkiä kävelylenkkejä (vanhoille koirille yli 10 km lenkit olivat liian pitkiä), niiden yhteydessä kävin ulkokuntosaleilla ja paluumatkalla hain joko jotain hyvää ruokaa kotiin tai kävin syömässä ulkona ellen ollut liian hikinen. Kävin kaupungilla "turistina"; torilla, risteilyllä, puistokonserteissa, näyttelyissä, puutarhoissa. Iltaisin istuin parvekkeella, söin salaattia, nautin mansikoista, vesimelonista tai mistä milloinkin, elokuussa pimenevistä illoista. En koskaan ole ollut kiinnostunut sisustamisesta, mutta elokuun pimenevissä illoissa on tiettyä viehätystä; ensimmäinen lyhty parvekkeelle, viileä yö vastapainoksi lämpimälle päivälle.
Minä en kaivannut sellaisia ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita tai joiden luona vierailla, minulle riittivät tuttavat, joita tapasin yhteisissä menoissa (työt, luottamustehtävät, harrastukset) ja/tai esimerkiksi töiden jälkeen. Jos olisin sellaisia kaivannut, niin olisin varmasti ollut paljon aktiivisempi nimenomaan yhteisöllisten aktiviteettien suhteen. Olisin mennyt yhdistystoimintaan, esimerkiksi kitkemään vieraskasveja tai öljyntorjuntaan tms. Omalla kohdallani nimenomaan koirat rajoittivat tuollaisia harrastuksia; ne joutuivat työaikana olemaan muutenkin niin paljon keskenään, etten halunnut mitään säännöllisiä harrastuksia jotka olisivat vieneet myös ilta-aikaani.
Älä rakas ap tuhlaa aikaa istumalla kotona, tänäkin viikonloppuna on varmasti vaikka kuinka paljon tekemistä asuinpaikkakunnallasi tai sen ympäristössä, ja kauemmaskin voit matkustaa!
Ja yksinäisenä sen kaiken joutuisi tekemään YKSIN. Sinä et ole edes kaivannut ystäviä, joiden luona vierailla tai tehdä asioita. Ap ja moni muu OIKEASTI yksinäinen kaipaa. Ja sitä paitsi kerrot, että sinullahan on ystäviä ja tuttavia, joita tavata vapaa-ajalla! Tilanne on siis aivan eri kuin ap:lla tai minulla, jolla ei ole oikeasti ketään, jota edes pyytää mukaan juttuihin.
Joo, toki kaikkea voi tehdä yksin. Tiedän sen. Mutta ei suoraan sanoen paskaakaan kiinnosta tehdä kaikkea aina yksin tai varsinkaan matkustella yksin, kun ei ole ketään, jonka kanssa sen kokemuksen voisi jakaa. Se kaikki kiva menettää merkityksensä silloin ja tuntee itsensä miljoona kertaa yksinäisemmäksi kuin vain kotona möllöttäessä. Ei ole mitenkään tuulesta temmattu sanonta, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu.
Ja kommenttisi muutenkin huutaa, ettei sulla ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista on oikeasti olla yksinäinen ja miten pohjatonta sen yksinäisyys voi olla. Ja ei, se on aiva yksi ja sama oletko tai oletko ollut sinkku vai et. Sillä ei ole yksinäisyyden kanssa mitään tekemistä! Joittenkin ihmisten olisi vain parempi pitää päänsä kiinni asioista, joista ei tiedä mitään...
Kommenttisi kertoo, miksi olet yksin. Käytin juuri aikaani kertoakseni, mitä kaikkea olen tehnyt yksin, mutta mitätöit kaiken raivotessasi siitä, että minulla kuitenkin oli noinakin vuosina kavereita, joita tapasin töiden jälkeen.
Sinun kanssasi olisi luultavasti todella raskasta yrittää ystävystyä.
Ohis. Sinun jaarittelusi eivät kuulu millään tavalla tämän ketjun aiheeseen. Ole hyvä ja poistata ne itse, jottei muiden tarvitse.
Alue: Aihe vapaa
Jos mainostus sallitaan niin helsinkimissiolla on yksinäisyyden vähentämiseen liittyvää materiaalia ja toimintaa.