Järkytyin. Äitini on säästänyt päiväpeiton, joka minulla oli lapsena

Sellaista se on kun on vammainen lapsi niinkuin ap. Vanhemmat haluaa pitää kiinni vanhoista ajoista.

Voisit ap hieman pohdiskella, mikä sinua äitisi käytöksessä järkyttää. Peitolla on selvästi äidillesi tunnearvoa. Sinä taas vaikutat kirjoituksesi perusteella hieman tunnekylmältä.

En ymmärrä tätä kertakäyttökulttuuria. Minusta oli ihanaa, että sain antaa lapsilleni omien vanhempieni ja jopa isovanhempieni vanhoja leluja, vaatteita ja mm.lakanoita. Mummon lapsuuden valkoisen pitsireunaiset puuvillalakanat 1900-luvun alusta on edelleen kuin uudet, siihen aikaan lakanat oli kestäväksi tehtyjä. Ja reunoissa mummin äidin itse nypläämät pitsit. Minun lapseni, nyt jo aikuiset, haluavat nämä omille lapsilleen.

Samoin meillä on päivittäisessä käytössä mummin äidin ompelemat ja nimikoimat pellavaiset keittiöpyyhkeet, eivät mene miksikään käytössä eikä pesussa vaan kauniina pysyvät. Myös kauniita vanhoja puisia kalusteita on meillä 1700-luvulta saakka. Mitään näitä ei minulla olisi, jos sukulaiset olisivat heittäneet kaiken pois.

Miksi ap järkytyit? Äitisi vaalii muistoa sinusta, joka ehkä on rakkain ihminen maailmassa. Onko se sinulta jotenkin pois? Tai sinusta epänormaalia? Juttelitko järkytyksestäsi äitisi kanssa, jotta ymmärtäisit syyn, miksi hän on peiton säästänyt?

Itsekin säilytän jo aikuisten lapsieni ensiaskelkenkiä, piirustuksia ja kirjoitelmia. Viimeksi mainittuja tosin kohtuullisin määrin. Muistot ovat onneksi vielä pääkopassa, mutta joskus myös näitä tavaroita on niin suloisen haikea katsella ja kosketella. Koska heidän lapsuusaika oli yksi monista muistakin elämänvaiheistani ihan parhaita.

Säilytätkö ap itse esim. valokuvia? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole sellainen kertakäyttökulttuurin aivopesemä idiootti kuin lapsensa.

Kuka sinä luulet olevasi? Onko nyt hyvä olo kun pääsit nimittelemään tuntemattomia internetissä? Laitapa puhelinnumerosi niin jutellaan.

:'D oletko vammainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole sellainen kertakäyttökulttuurin aivopesemä idiootti kuin lapsensa.

Kuka sinä luulet olevasi? Onko nyt hyvä olo kun pääsit nimittelemään tuntemattomia internetissä? Laitapa puhelinnumerosi niin jutellaan.

Sössön sössön. Ei tänne kukaan yhteystietojaan laita. Ota sinäkin ne aivot narikasta! Vai oletko ap? Sitten ymmärtää että ei paljon päässä bitti kulje.

Ei ollut ap. Ap

Söpöä ja kivaa, että joku äiti välittää noin paljon. Toisaalta saattaa olla jo vähän pölyttynyt peitto. Oletko kovis, jos tuo ärsyttää vai huonokuntoinen peitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole sellainen kertakäyttökulttuurin aivopesemä idiootti kuin lapsensa.

Kuka sinä luulet olevasi? Onko nyt hyvä olo kun pääsit nimittelemään tuntemattomia internetissä? Laitapa puhelinnumerosi niin jutellaan.

Laitapa oma numerosi niin kyllä sulle joku soittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin säästänyt lapsen ihan risaksi pidetyn lempihatun.

Kun sen kaappeja siivotessani näin, muistin hatun heti, ja että sillä oli joku nimikin. Nimeä en enää muistanut. :(

Nyt oli aika kypsä heittää hatturiepu pois.

Miksi? Onko lapsi sitten edesmennyt?

Ai miksi säästin?

Silloin ei ollut sydäntä heittää rakasta hattua roskiin.

Lapsi on elossa ja hyvinvoiva.

Ymmärsit ehkä tahalleen väärin. MIKSI HÄVITIT mukavan muiston?

...tai paremminkin esineen, johon liittyi ehkä muistoja

Muistot eivät olleet siinä tavarassa. Ne ovat minun päässäni edelleen. Saan ne samat kivat kesämuistot mieleeni muistakin asioista. Tavaroista, valokuvista, kesästä, lapsesta.

Hattuun konkreettisimmin liittynyt asia, sen hatun nimi, oli sen sijaan jo unohtunut.

Voi kamalla ap parka. Nyt se on JÄRKYTTYNYT. Voi raukaa.Missä tilassahan se olisi jos vaikka sairastuisi syöpään hän tai äiti taikka loukkaantuisi auto-onnettomuudessa.

Minusta tuo on surullista mutta tämän ketjun kommenttien perusteella kuulun näköjään vähemmistöön. Menneessä eläminen ei minusta ole ihmiselle hyväksi, henkisesti terve ihminen keskittyy nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Valokuvat ymmärrän, mutta muistoesineiden säilöminen menee jo epänormaalin puolelle.

Itse haluan iloita lapsestani juuri sen ikäisenä kuin hän on nyt, ja odotan mitä tulevaisuus hänelle ja myös minulle tuo tullessaan. Lapseni on jo aikuinen.

Ei sun äiti ole menneessä kiinni sen takia jos se on säästänyt jotain sun lapsuudesta.. :D Ei äitejäkään (suurinta osaa) ole kivestä tehty. Melkein jokainen säästää jotain asioita tai esineitä joilla on tunnearvoa. Luultavasti itselläsikin on jotain tälläistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on surullista mutta tämän ketjun kommenttien perusteella kuulun näköjään vähemmistöön. Menneessä eläminen ei minusta ole ihmiselle hyväksi, henkisesti terve ihminen keskittyy nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Valokuvat ymmärrän, mutta muistoesineiden säilöminen menee jo epänormaalin puolelle.

Itse haluan iloita lapsestani juuri sen ikäisenä kuin hän on nyt, ja odotan mitä tulevaisuus hänelle ja myös minulle tuo tullessaan. Lapseni on jo aikuinen.

Ei ole mitään epänormaalia säästää esineitä joilla on tunnearvoa, sinä olet vähemmistössä ihan siitä syystä että sinun toimintasi on harvinaisempaa. Ei se tarkoita että elää menneessä jos vain on tykännyt säästää jotakin, josta tuli hyvä mieli tai kiva muisto. Vai pitäisikö lahjaksi saadut korutkin heittää menemään jos ne ovat vanhempia kuin kaksi vuotta, kun sitten on jo epänormaalia säilöä muistoesineitä..vai pitäisikö ehkä ihmisten hävittää kaikki lahjat joita he saavat rakkailtaan..

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on surullista mutta tämän ketjun kommenttien perusteella kuulun näköjään vähemmistöön. Menneessä eläminen ei minusta ole ihmiselle hyväksi, henkisesti terve ihminen keskittyy nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Valokuvat ymmärrän, mutta muistoesineiden säilöminen menee jo epänormaalin puolelle.

Itse haluan iloita lapsestani juuri sen ikäisenä kuin hän on nyt, ja odotan mitä tulevaisuus hänelle ja myös minulle tuo tullessaan. Lapseni on jo aikuinen.

Eihän se ole menneessä elämistä hyvänen aika. Eikä ole hyvä kasvattaa henkisesti juurettomia lapsia. Lapsille lahjoitetun perintöesineen avulla voi mm. opettaa positiivisia kertomuksia omasta sukuhistoriasta.

Minun mielestäni on tunnekylmää heittää kaikki muistoesineet pois, mutta niin kai me ollaan erilaisia.

Huom.olen minimalisti, mutta mieluiten ympäröin itseni esineillä joilla on positiivinen tarina ja tunnearvo, kuin että kaikki kodintavarat olisivat tarinattomia kerralla kaupasta ostettuja.

Mulla esineet nostaa esiin muistoja, jotka muuten unohtuisi. Mä en ole kauhean hyvä muistamaan tilanteita ilman jotain kuvaa tms.

Säästin äitiyspakkauksen verran kaikkea ihanaa, mitä lapseni käytti. Ehkä 5 v myöhemmin karsin määrää ja sama jatkui.

Nyt on jäljellä ehkä 5 vaatetta, kortteja, pari lelua.

Kenkälaatikollinen.

Lapsi ja isä pitävät näitä hölmöinä. Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on surullista mutta tämän ketjun kommenttien perusteella kuulun näköjään vähemmistöön. Menneessä eläminen ei minusta ole ihmiselle hyväksi, henkisesti terve ihminen keskittyy nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Valokuvat ymmärrän, mutta muistoesineiden säilöminen menee jo epänormaalin puolelle.

Itse haluan iloita lapsestani juuri sen ikäisenä kuin hän on nyt, ja odotan mitä tulevaisuus hänelle ja myös minulle tuo tullessaan. Lapseni on jo aikuinen.

Sä olet ehkä sisäistänyt jonkun opitun ajatuksen, että muistoesineiden säästäminen olisi sairasta ja ehkä koet häpeää, jos joskus haluaisit jotakin säästää ?

Äidillä oli tallessa suosikkiyöpukuni 60-luvulta, toisessa oli vaalenpunaisia peikkoja ja toisessa samoja peikkoja vaalenkeltaisenaolin pitänyt niitä noin 2-3 -vuotiaana 😁

Minusta ihan ok, jos haluaa säilyttää itsellään. Mun äiti sen sijaan säästi kaikkea roinaa mun lapsuudesta ja jokunen vuosi takaperin pakotti ottamaan kaikki helv...taulut, pikkuprinsessavaatteet jne. 

Mietin, että uskaltaisinkohan jo heittää kierrätykseen...?

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan ok, jos haluaa säilyttää itsellään. Mun äiti sen sijaan säästi kaikkea roinaa mun lapsuudesta ja jokunen vuosi takaperin pakotti ottamaan kaikki helv...taulut, pikkuprinsessavaatteet jne. 

Mietin, että uskaltaisinkohan jo heittää kierrätykseen...?

Jos et halua itse säilyttää niin pane kierrätyskelpoiset kirpparille. Äitisi on jo tehnyt valinnan luopua näistä muistoesineistä, joten päätös on sinun. En ehkä kuitenkaan nostaisi tavaroiden hävittämistä esille, jos äidin kenties arkaan paikkaan osuu. Äidit vaan on sellaisia.