Kun läheiselle ilmoittaa että nyt sinun pitää valita kumman puolella olet

Ei ole koskaan tullut vastaan tuollaista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Miten se ylenkatsominen ilmeni alunperin? Siellä äitisi luona?

Hän ei siis millään tavalla ole minulle mikään velipuoli. On saatettu illallistaa samaan aikaan äitini luona satunnaisesti kerran vuodessa tms. Sitten vain huomasin joitain vuosia sitten että hän alkoi kohdella minua kuin ilmaa. Ei minua haittaa se että emme ole kiinnostuneita toisistamme, mutta äitini koti on minulle symbolisesti merkittävä paikka jossa minun tulisi olla kunniavieras - kuten kaikkien muidenkin aikuisten lasten omien vanhempiensa luona. Niin onhan tuo nyt kertakaikkisen nöyryyttävää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän olevan avoin keskustelupalsta, mutta hämmentää tuo yksimielisyys siinä kuinka juuri kukaan täällä ei tuomitse loukkaavaa käytöstä. En lähde teitä sen enempää arvostelemaan. Minulle oma äitini on ollut suuri tuki ja turva rankoissa vastoinkäymisissä ja jos nyt hän ei ymmärrä tätä arvoristiriitaa, niin minun on pakko laittaa välit poikki. Ap

Uskon, että äitisi on vain helpottunut. Hänelläkin on ollut vaikeaa, kun olet rypenyt itsesäälissä ja kehittänyt draamaa. Sairaan, mutta sairaudentunnottoman lapsen vanhempana ei ole helppoa, se on maanpäällinen hel've'tti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ylenkatsominen ilmeni alunperin? Siellä äitisi luona?

Hän ei siis millään tavalla ole minulle mikään velipuoli. On saatettu illallistaa samaan aikaan äitini luona satunnaisesti kerran vuodessa tms. Sitten vain huomasin joitain vuosia sitten että hän alkoi kohdella minua kuin ilmaa. Ei minua haittaa se että emme ole kiinnostuneita toisistamme, mutta äitini koti on minulle symbolisesti merkittävä paikka jossa minun tulisi olla kunniavieras - kuten kaikkien muidenkin aikuisten lasten omien vanhempiensa luona. Niin onhan tuo nyt kertakaikkisen nöyryyttävää. Ap

No, onhan tuon ihmisen käytös ihan luonnollista. Sinä olet erikoinen ihminen jolla on normaalista poikkeavat tavat toimia ja ajatella, joten sinun kanssasi on varmasti vaikea puhua. Hän haluaa kuitenkin tavata äitiäsi. Ja fiksuna ihmisenä hän ei halua riidellä kanssasi, vaan kommunikoi pelkästään äitisi kanssa. Anna olla.

Ja tuo kunniavieras-juttu vaikuttaa vahvasti provolta. Ei kukaan normaali ihminen noin ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se ylenkatsominen ilmeni alunperin? Siellä äitisi luona?

Hän ei siis millään tavalla ole minulle mikään velipuoli. On saatettu illallistaa samaan aikaan äitini luona satunnaisesti kerran vuodessa tms. Sitten vain huomasin joitain vuosia sitten että hän alkoi kohdella minua kuin ilmaa. Ei minua haittaa se että emme ole kiinnostuneita toisistamme, mutta äitini koti on minulle symbolisesti merkittävä paikka jossa minun tulisi olla kunniavieras - kuten kaikkien muidenkin aikuisten lasten omien vanhempiensa luona. Niin onhan tuo nyt kertakaikkisen nöyryyttävää. Ap

Iltasanomien otsikon mukaan "Satunnainen illastaminen aiheutti perhetragedian - äidin vuosien piina päättyi"`?

Narsisteille on tyypillistä sekoittaa kaikki ympärillään omiin draamoihinsa. Et ole terve ja sinulla ei ole sairaudentuntoa. Hae apua ja jätä läheisesi rauhaan.

Olen pahoillani jos sinua on joskus kiusattu. Nyt kertomasi perusteella en tunnista noita asioita kiusaamiseksi, mutta ymmärrän että sinulla voi olla esimerkiksi aiempia kokemuksia elämässä jossa niin on käynyt. Äitisi ja velipuolesi kuulostavat fiksulta kun eivät lähde mukaan draamaasi.

Olen vähän eri linjoilla osittain. Kyllä minä kumppanini esim. oletan olevan samalla puolella kanssani lähtökohtaisesti. Mitä järkeä meidän olisi olla yhdessä jos olisimme verkon toisilla puolilla? Mutta en laita häntä valitsemaan äitinsä ja minun välillä tms. pohja-ajatus on että kumppanin kanssa köyttä vedetään samalla puolella.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän eri linjoilla osittain. Kyllä minä kumppanini esim. oletan olevan samalla puolella kanssani lähtökohtaisesti. Mitä järkeä meidän olisi olla yhdessä jos olisimme verkon toisilla puolilla? Mutta en laita häntä valitsemaan äitinsä ja minun välillä tms. pohja-ajatus on että kumppanin kanssa köyttä vedetään samalla puolella.

Oma puolisoni ja minä taas olemme erillisiä ihmisiä joilla on omat perhe- ja ihmissuhteemme. En edes ajattele että elämässä olisi olemassakaan mitään puolia josta valitaan, kuulostaa todella oudolta ajatukselta. Ainoa raja jonka vedän, on se että yhteiseen kotiimme ei ole ok kutsua esimerkiksi ihmisiä joita pidän aggressiivisena tai muuten uhkaavana. Kodin ulkopuolella minulle ei kuulu mitä puolisoni tekee tai kenen kanssa (pois lukien toki pettäminen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan aloittajan tapauksessa kyse sisarusten riitelystä, johon yritetään vetää äitiä mukaan?

Kyse on äitini vuosi sitten kuolleen miehen aikuisesta pojasta. Näin kyseistä henkilöä satunnaisesti vuosikausia äitini luona, kunnes joitain vuosia sitten hän alkoi ylenkatsoa minua. Äitini miehen hautajaisissa ei edes tervehtinyt kun kävelin tyhjällä kävelytiellä vastaan.

Mulla on sen verta pahoja traumoja kaikesta muusta kiusaamisesta mitä olen kokenut siellä täällä, että en voi suhtautua tyypin käytökseen kevyesti.

Minusta äitini arvot ovat vinksallaan jos ei tuomitse tuon henkilön käytöstä. Ap

Traumat menneisyydestä ohjaa miten näet nykyajan, mikä ei ole hyväksi sulle ja vääristää sun maailmankuvaa ja toimintaa. Sulle joku juttu on "viimeinen pisara" ison vuoren päällä, et jaksa enää yhtään ylenkatsontaa, muille se on toisen pieni arkinen moka, jolla joku muu syy kuin sinä. Jos/kun käsittelet nuo lapsuuden traumasi, niin sen jälkeen toisten tökerö käytös ei enää tunnukaan missään. Nyt menet traumojesi ehdoilla ja vedät muut vielä samoihin sun sisäisiin draamoihin mukaan. 

Kuukleta "annihilation work" jos englanti taipuu.