uskotko vai et?stressi+raskaus

jotka ovat tilastollisesti merkitseviä, mutta eivät yksilön kohdalla kerro mitään. Esim. tulos voisi olla (siis ihan keksitty esimerkki) että joku sairaus tulisi ei-stressaantuneiden äitien lapsista 1 tuhannesta ja stressaantuneiden äitien lapsille 2 tuhannesta. Ero on siis isoissa aineistoissa selvä, mutta ei siitä voi ennustaa kuka sairastuu.



Jos stressi aiheuttaisi kaikille vauvoille jotain muutoksia, olisi esim. kaikki sota-aikaan syntyneet lapset homoja ja skitsofreenikkoja, koska kaikki äidin kokivat varmasti valtavaa stressiä.

pitkäaikainen?

meillä olis neljä pientä skitsofreenikkoa...toivotaan ettei ole totta.

sain juuri kutsun tutkimukseen, jossa ensisijaisesti tutkitaan äidin stressin vaikutusta sikiön kasvuun, mutta tutkimuksella oli toinenkin hypoteesi, nimittäin, onko äidin odotusaikaisella stressillä vaikutusta lapsen temperamenttiin, ja tätä sitten seuraillaan lapsen syntymän jälkeen.



En osallistunut... oli vähän kaukaa haettu tuo kakkososa mun mielestä

meilläkin

toiset elää porskuttelevat sota-ajat tms. tilanteeseen sopeutuen. Sota-ajan lapset muodostavat oman ikäkohorttinsa, jossa on omat ominaispiirteensä. Homoutta ja skitsofreniaa ei ole siihen aikaan samalla tavalla diagnosoitu, kun kaikki ovat eläneet sodan jälkeisiä vuosia. Sota on jättänyt sukupolveensa jäljen.



Äidin sterrissi ei siis missään tapauksessa ainakaan ole hyväksi lapselle.



Jatkaa psykan kirjasta homo-teorian lukenut.

se on todistettu niin Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmän tutkimuksissa kuin Predo-tutkimuksessa. Predosta oli Hesarissa artikkeli. Siinä stressin todettiin vaikuttavan niin temperamenttiin kuin tunteidensäätelykyvyn kehitykseen.



Onneksi raskausaika on vain 9 kuukautta lapsen elämää ja aivojen kehitystä, syntymän jälkeen ensimmäisen elinvuoden kokemuksilla on myös suuri vaikutus, kahden sitä seuraavan vuoden kokemuksilla hieman ensimmäistä vuotta vähäisempi, mutta suuri kuitenkin. Aivot kehittyvät sen jälkeen vielä pitkään...

...arvioon ei tee yhtään mitään



eikä siitä voi vetää kovin suuria johtopäätöksiä mihinkään



stressihormonitaso voi olla korkea sellaisella ihmisellä, joka ei koe tuntevansa stressiä lainkaan ja päin vastoin. Tällöin kehityksellisessä mielessä johtopäätökset voivat olla täysin virheellisiä, mikäli tukimusta ei toteuteta biologisiin evidensseihin vedoten. Näin ei ole toteutettu yhtään tutkimusta.

varmasti äidin raskauden aikaisella stressilla on lapseen vaikutusta. Luin jostain, että jos äiti on ollut stressaantunut, vauva on itkuherkempi pienenä. Mulla on ollut tämä raskausaika aivan järkyttävää stressiä, rahasta, työstä, opiskelusta, parisuhteesta... Minkä niille voi tehdä? Nyt vielä stressi vauvan hyvinvoinnista. täytyy toivoa, että pystyn antamaan tarpeeksi turvaa ja hellyyttä syntymän jälkeen, jotta sikiöaikainen stressi ei pääsisi niin paljon vaikuttamaan.

Nää kaikki tutkimuksen ovat niin tyhmiä. Seurataan jotain 1000:tta raskaana olevaa ja sen perusteella tehdään johtopäätöksiä. Mistä sen tietää vaikka juuri näillä 1000:lla henkilöllä on jotain muita ongelmia tai sattuman kautta jotain tullut vauvalle.. Maailmassa on miljoonia ja miljoonia ihmisiä, tutkimuksen tehdään yleensä aina jollekkin parille tuhannelle ihmiselle. Ei niistä voi päätellä yhtään mitään!!!!!!

ESIMERKIKS JOTAI KUUKAUSI OLIN TODELLA AHDISTUNUT

Meillä lapsi, jonka odotusaika on seesteisistä seesteisin, on melkoinen "hermopussi", hänellä on pelkoja, ollut yöllä kauhukohtauksia, epämääräisiä vatsakipuja ym. Vauvana oli jo herkästi ärtyvä ja reagoiva lapsi.



Sitten taas lapsi, jonka odotusaika oli todella stressaava, jopa ahdistava: on henkisesti "maailman tasapainoisin" lapsi. Hänellä tosin fyysisesti enempi häikkää, pahoja allergioita ym. Tuolla ensin mainitulla on fyysinen terveys aina ollut parempi.

TUTKIMUS se sellanen on?



Periaatteessa joo, uskon.

mutta varmasti tarvitaan muitakin tekijöitä.

Jos tiedostaa, että omaa lastaan odottaessa on ollut erityisen stressaantunut, voihan lapsen elämään vaikuttaa raskauden jälkeenkin! Lähellä olo, sylittely, halailu jne. vähentävät stressiä.

äidin odotusajan stressillä olisi jotain yhteyttä syntyvien poikien homoseksuaalisuustaipumuksiin.



Odottavan äidin stressi voi siis altistaa erityyppisille "poikkeavuuksille".