Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluan erota, kun liitossani ei ole mitään vikaa?
04.08.2022 |
Onko joku eronnut suhteesta jossa mies on upea, uskomaton, hyvä puoliso ja elämä kaikkiaan tosi hyvää?
En ymmärrä miksi pyörittelen eroajatuksia mielessäni!
Puolisoni (ja minä myös) olemme ihan hyväpalkkaisissa töissä ja taloutemme on kunnossa. Tulemme toimeen hyvin, emme juurikaan riitele. Saan harrastaa monta kertaa viikossa halutessani. Puoliso on lasten kanssa jos lähden konsertteihin tai illanistujaisiin, kuten minäkin olen jos puoliso lähtee. Yhdessä emme ole päässeet juuri käymään missään sillä meillä ei ole läheisverkostoa paikkakunnalla.
Puoliso sanoo mua päivittäin kauniiksi ja haluaa mua vieläkin, liki 20 yhteisen vuoden jälkeen. Hän tietää mistä sytyn ja meillä on hyvä, joskin melko rutinoitunut seksielämä. Kunnioitamme toisiamme, mutta tuntuu että tunteet on mun osalta hiipuneet. Rakastan häntä, mutta rakastanko häntä lasteni isänä vai miehenä ja puolisona?
Onko kukaan muu ollut niin hullu, että on lähenyt tavoittelemaan omaa onneaan vaikka suhteessa on ollut kaikki teoriassa ihan hyvin? Minua ei hakata, meillä on ns. kiiltokuvaperhe, raha-asioita ei tarvi miettiä, ei tarvi tapella omasta vapaudesta, mua halutaan, halataan ja rakastetaan. Mennään joka ilta nukkumaan sylikkäin ja sanotaan toisillemme että rakastetaan.
Kaipaan vapautta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä voin vapaasti harrastaa omia juttujani vaikka päivittäin.
Kaipaan miehen kosketusta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä oma mieheni haluaa koskettaa minua mutta häntä minä usein väistän. Kaipaanko vaan alkuhuumaa, kiihkoa? Sitä meillä ei ole. Häneltä en voi saada sitä tunnetta mikä tulee uuden kumppanin kanssa.
Kaipaan naiseutta, nyt tunnen olevani vain äiti. Olen niin pitkään hukannut itseni äitiydelle että en muistanutkaan miltä tuntuu irroittautua siitä roolista ja olla ensisijaisesti nainen.
Mitä tässä pitäis oikein tehdä?
Kommentit (91)
Ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolella. Vika ei ole miehessäsi. Jokaiselle tulee noita kasvun ja muuttumisen aikoja. Voit varmaan kasvaa turvallisesti liitossasi. Kokeile omia juttuja, käy kursseja, mene yksin matkalle kuten jo ehdotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lähtisit yksin matkalle?
Kiitos ehdotuksesta! Ihanaa kun heti ekassa kommentissa ei lytätty. <3
Mä oon käynyt yksin minilomilla (1-2 vrk hotellissa) ja hieman pidemmilläkin kaupunkilomilla pari kertaa. Se on ollut ihanaa, enkä oo ihan hirveästi miestä ikävöinyt näillä reissuilla. En siis koskaan ole pettänyt häntä, se sanottakoon, mutta tämä kalvava tarve kokea jotain muutakin kun tälläista elämää on kyllä koko ajan läsnä.
Miksette palkkaa lastenhoitajaa, jos talous on kunnossa? En minäkään jaksaisi, jos suhteessa en pääsisi koskaan puolisoni kanssa iltaa istumaan.
Haluatko toisen naisen lapsille äitipuoleksi. Tulee kyllä kuvioon äkkiä jos alat puhua miehelle erosta.
Sulla on vaan asiat liian hyvin, ja siksi olet tylsistynyt, olet saanut makeaa mahan täydeltä ja nyt etoo.
Jos kerran saat tehdä mitä huvittaa, niin miten ihmeessä olet onnistunut saamaan itsesi siihen tilaan että olet vaan äiti? Minä en ole koskaan ollut vain äiti, en vaikka olen lasten kanssa ollut kotona vuosia kun olen ollut työttömänä useasti pidempiä aikoja. Minulla on aina ollut muutakin tekemistä kuin kytätä sitä lasta/lapsia. Olen ollut mukana yhdistyksissä, politiikassa, ammattiliiton paikallisosaston johtokunnassa, tehnyt sukututkimusta, lukenut kirjoja jne. täysin omia juttuja joihin mies tai lapset ei liity millään lailla.
Vika on nyt ihan sun omassa päässä. Ja jos lähdet miehesi luota "etsimään uutta onnea" huomaat vasta kun olet menettänyt hänet lopullisesti, että hän olikin se paras mies. En usko, usko että löytäisit mitään erityistä uutta onnea toisen miehen kanssa, sinä vaan fantasioit kaikenlaista että se muka olisi niin mahtavaa ja seksikästä, kun todellisuus olisikin luultavasti jotain ihan muuta. Jokainen ukko on kuitenkin arkinen piereskelijä ja röyhäilijä, sitten kun alkuhuuma hiipuu.
Jotain jännitystä voisit elämääsi silti keksiä, vaikka jopa sen miehesi kanssa yhdessä, ehkä hänelläkin on tylsää. Kokeilette parinvaihtoa tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko toisen naisen lapsille äitipuoleksi. Tulee kyllä kuvioon äkkiä jos alat puhua miehelle erosta.
Tietenkin haluan, jos mieheni haluaa. En muuta haluakaan kun että ollaan molemmat onnellisia joko yhdessä tai erikseen. En kai minä tähän liittoon voi jäädä vain mustasukkaisuudesta tai pelosta että lähtiessäni joku muu "nappaa" mieheni, joka oikeasti on todellinen kultakimpale.
Haluan miehelleni kaikkea hyvää, ja haluan myös itselleni kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lähtisit yksin matkalle?
Kiitos ehdotuksesta! Ihanaa kun heti ekassa kommentissa ei lytätty. <3
Mä oon käynyt yksin minilomilla (1-2 vrk hotellissa) ja hieman pidemmilläkin kaupunkilomilla pari kertaa. Se on ollut ihanaa, enkä oo ihan hirveästi miestä ikävöinyt näillä reissuilla. En siis koskaan ole pettänyt häntä, se sanottakoon, mutta tämä kalvava tarve kokea jotain muutakin kun tälläista elämää on kyllä koko ajan läsnä.
Päivä tai kaksi ei välttämättä ole riittävästi, jos on jo pidempään ollut koko ajan muita varten. Ei ole ehkä järkeä miettiä eroa, jos voisi ensin selvitellä mieltään ottamalla hieman etäisyyttä. Voisi olla hyvä lähteä vaikka viikon joogaretriittiin, jos jooga kiinnostaa, taikka muu vastaava.
Toinen on: oletko puhunut miehesi kanssa näistä ajauksistasi, tuntisitko olosi turvalliseksi sanoa ajatuksia ääneen?
Kuulostaa, että ero ei olisi viisasta, kun asiatovat noin hyvin, mutta tarvitsisit tilaa pohtia elämäsi suuntaa, vailla paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko toisen naisen lapsille äitipuoleksi. Tulee kyllä kuvioon äkkiä jos alat puhua miehelle erosta.
Tietenkin haluan, jos mieheni haluaa. En muuta haluakaan kun että ollaan molemmat onnellisia joko yhdessä tai erikseen. En kai minä tähän liittoon voi jäädä vain mustasukkaisuudesta tai pelosta että lähtiessäni joku muu "nappaa" mieheni, joka oikeasti on todellinen kultakimpale.
Haluan miehelleni kaikkea hyvää, ja haluan myös itselleni kaikkea hyvää.
No entä jos jäätkin yksin ja annat perheesi miehellesi ja toiselle naiselle? Ei ole mitään takeita että oma elämäsi muuttuisi kuin huonompaan suuntaan. Lapset ainakin kärsivät, se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan asiat liian hyvin, ja siksi olet tylsistynyt, olet saanut makeaa mahan täydeltä ja nyt etoo.
Jos kerran saat tehdä mitä huvittaa, niin miten ihmeessä olet onnistunut saamaan itsesi siihen tilaan että olet vaan äiti? Minä en ole koskaan ollut vain äiti, en vaikka olen lasten kanssa ollut kotona vuosia kun olen ollut työttömänä useasti pidempiä aikoja. Minulla on aina ollut muutakin tekemistä kuin kytätä sitä lasta/lapsia. Olen ollut mukana yhdistyksissä, politiikassa, ammattiliiton paikallisosaston johtokunnassa, tehnyt sukututkimusta, lukenut kirjoja jne. täysin omia juttuja joihin mies tai lapset ei liity millään lailla.
Vika on nyt ihan sun omassa päässä. Ja jos lähdet miehesi luota "etsimään uutta onnea" huomaat vasta kun olet menettänyt hänet lopullisesti, että hän olikin se paras mies. En usko, usko että löytäisit mitään erityistä uutta onnea toisen miehen kanssa, sinä vaan fantasioit kaikenlaista että se muka olisi niin mahtavaa ja seksikästä, kun todellisuus olisikin luultavasti jotain ihan muuta. Jokainen ukko on kuitenkin arkinen piereskelijä ja röyhäilijä, sitten kun alkuhuuma hiipuu.
Jotain jännitystä voisit elämääsi silti keksiä, vaikka jopa sen miehesi kanssa yhdessä, ehkä hänelläkin on tylsää. Kokeilette parinvaihtoa tai jotain.
Kirjoitit muuten hyvin, mutta parinvaihto ei ole hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tyytyväinen elämääsi ja etsit siihen ulkopuolista syyllistä.
Ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lähtisit yksin matkalle?
Kiitos ehdotuksesta! Ihanaa kun heti ekassa kommentissa ei lytätty. <3
Mä oon käynyt yksin minilomilla (1-2 vrk hotellissa) ja hieman pidemmilläkin kaupunkilomilla pari kertaa. Se on ollut ihanaa, enkä oo ihan hirveästi miestä ikävöinyt näillä reissuilla. En siis koskaan ole pettänyt häntä, se sanottakoon, mutta tämä kalvava tarve kokea jotain muutakin kun tälläista elämää on kyllä koko ajan läsnä.
Päivä tai kaksi ei välttämättä ole riittävästi, jos on jo pidempään ollut koko ajan muita varten. Ei ole ehkä järkeä miettiä eroa, jos voisi ensin selvitellä mieltään ottamalla hieman etäisyyttä. Voisi olla hyvä lähteä vaikka viikon joogaretriittiin, jos jooga kiinnostaa, taikka muu vastaava.
Toinen on: oletko puhunut miehesi kanssa näistä ajauksistasi, tuntisitko olosi turvalliseksi sanoa ajatuksia ääneen?
Kuulostaa, että ero ei olisi viisasta, kun asiatovat noin hyvin, mutta tarvitsisit tilaa pohtia elämäsi suuntaa, vailla paineita.
Kiitos! Meillä on pieni kaksio tässä samassa kaupungissa oman talon lisäksi, kerään rohkeutta kysyäkseni miehen mielipidettä josko voisin asua siellä esim pari päivää viikossa ja mies halutessaan myös, niin että lasten kanssa on koko ajan jompi kumpi tai molemmat. Saisi vähän etäisyyttä ja sitä todellista omaa aikaa, eikä vaan "omaa aikaa" juoksulenkin tai yhden illan ajaksi.
En ymmärrä miksi koen näin vahvaa tarvetta erkaantua. Kuten jossain aiemmassa kommentissa ehdotettiin, niin olen tosiaan myös ollut mukana monessa muussakin kun vain omassa perheessä. Teen vapaaehtoistöitä, ohjaan harrastuksia, olen mukana kuntapolitiikassa, järjestän naapuruston kesäjuhlat jne. Olen miettinyt, että ehkä olenkin ajanut itseni sen vuoksi piippuun? Pistänyt aina kaikki muut itseni edelle, niin monta vuotta että minä itse olen hävinnyt jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierasta munaa sinä haluat, senkin rietas noita!
Teet kyllä elämäsi virheen, jos eroa alat tehdä. Samalla rikot lapsien ja miehesi elämää. Nyt vaikka terapiaa tai jotain. Käy vaikkq tosiaan yksin matkalla. Ja tehkää miehen kanssa oikeasti jotain yhdessä, ehkä mieluummin se matkakin niin. Viikko jossain missä näette vain toisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ensimmäisenä täytyy mainita, että molemmat on "ihan hyväpalkkaisissa töissä" niin eipä ole erityisemmin romanttinen suhde.
Suosittelen pariterapiaa, jotta nyt kateissa oleva emotionaalinen yhteys jälleen löytyy, jos on löytyäkseen. Jos nyt lisäät(te) entisestään aktiviteetteja, joissa toinen ei ole mukana, erkaantuminen vain lisääntyy ja saattaa tulla pettämistä yms.
Älä ole noin sokea. Kiinnitin huomiota lauseeseen, joka koski seksiä. Nykyäänhän tuo on niin oudosti ylimainostettua. Jos olette tyydytettyjä toistenne kanssa kaikki on hyvin. Et varmaan saa seikkailuista enempää.
Ei noilla tiedoilla ero ole ensimmäinen ratkaisu.
Kokeile ensin kaikkea muuta, esim puhumista. Tai entä jos ihan kävisit/ kävisitte jossain terapiassa. Olisiko siinä jotain menetettävää.
Kun teillä on seksiä, niin suuteletteko vuolaasti?
Koska et ollutkaan avioliittoihminen ja nyt olet väärän ihmisen kanssa. Ympäristö painosti sinua rakentamaan nämä kulissit, joista sinun pitäisi nyt "nauttia". Oikeasti olet vain kuuman rakastajan tarpeessa.
Mitä jos lähtisit yksin matkalle?