Huumori työpaikalla

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kysyä suoraan onko uudessa työpaikassa feministejä. Jos on niin sit ei kannata hakea siihen paikkaan. Feministeillä kun ei oo tippaakaan huumorintajua.

Höpö höpö. Ja tuollainen leimaaminenko auttaa jotain?

Jos työpaikalla ei ole huumoria, se on murhaa. Yhdessä nauraminen on parhautta aina.

Itse lähdin pois työpaikasta, missä nauru raikui ja käkätettiin kahvitauolla ronskilla huumorilla.

En vain jaksanut, kun tuntui, et kaikkien olisi pitänyt suunta ja päänä huutaa ronskeja vitsejä ja nauraa räkättää itselleen ja muille.

Nykyisessä paikassa tykkään olla, kun jutellaan tauoilla mukavia, mutta pääasia ei ole se, että nauru raikaa ja keksitään koko ajan ronskempia juttuja, joille voi nauraa.

Jokainen toivottavasti löytää itselleen sopivan työyhteisön. Minulle sopi sellainen tavallinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kysyä suoraan onko uudessa työpaikassa feministejä. Jos on niin sit ei kannata hakea siihen paikkaan. Feministeillä kun ei oo tippaakaan huumorintajua.

Höpö höpö. Ja tuollainen leimaaminenko auttaa jotain?

Sehän oli pelkkä varoitus. Sinä taisit todistaa kommentoimasi kommentin todeksi.

Yksi ämmä ei v sanaa kestänyt vaan meni rutisemaan pomolle vaikka en edes sitä hänelle sanonut.Panin tuon pomon ojennukseen varsinkin kun ei antanut yhtään syytä että olisi häntä tarvinnut kunnioittaa.Ihmisen pomona täytyy arvostuksensa ansaita eikä teettää omia hommiaan muilla varsinkin kun entinen pomo ne teki itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Lisäsin syystä aloitukseen "myös vetäytyvämmille annetaan mahdollisuus olla mitä on". Kuunteleminen ja kunnioitus on tärkeää, samaa mieltä.

Siitä, onko huumori objektiivisesti kaikille tärkeää samoin. Mulle itselleni se vain on tärkeämpää kun joillekin ihmisille niin kyselen, onko jollakin samansuuntaisella vinkkejä minne kannattaisi suunnata.

Ja älä ota pahalla, mutta vähän tätä juuri tarkotin. Olen joskus ollut yhteisössä jossa vallitsi selvästi sinulle sopivat arvot ja asiallinen työn eetos, hyvä niin, mutta henkilökohtaisesti en viihtynyt ja tuntui että joutui varomaan koko ajan. Ihmiset tykkää eri asioista.

Hieno homma. Siis siihen asti kunnes aloit tekemään minusta paikkaansa pitämättömiä oletuksia ja syyttämään perusteetta minua jostain mitä en ole eli tarkoitan tuota viimeistä kappaletta. Luin itse ilmeisen huolimattomasti eli pahoittelut siitä ja täysin mun moka. Jäi siis rekisteröimättä tuo maininta vetäytyvämmistä ym. Siksi kysyinkin asiasta. Se oli kuitenkin neutraali kysymys ja kirjoitus, josta ei voi vetää johtopäätöstä siitä, että minä olen joku paatoksellinen moralisti ja vain työnteon ympärillä pyörivä muita vahtiva nipo ja että muiden täytyisi varoa. Kukaan ei varonut, vaan pari muka hauskaa pikemminkin ilkeili, sillä heille ensisijaista oli hauskuus ja läpänheitto muiden kanssa ja ottivat vetäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena tai juurikin olettivat minusta jotain mikä ei pitänyt lainkaan paikkaansa.

En välttämättä tarkoita että olisit joku moralisti, käsitin vain että kaipaat hyvin asialinjaista työkulttuuria, ehkä sitten väärin. Mutta sellainen olo itselle tulee kun on kovin asiallinen ja pidättyvä kulttuuri: norsu posliinikaupassa, gorilla puvussa, mitä näitä nyt olisi. Yhtä lailla kevyemmin kommunikoiva voi jäädä ulkopuoliseksi.

Tiedän paljon kivoja ihmisiä jotka istuvat samaan kuin nenä päähän ja ovat onnellisia kun ei turhaan tarvitse kahvihuoneessa tarinoida, mutta juuri kahvihuonejutut jne on ne millä osa meistä jaksaa. Kunhan on kivoja ja rentoja eikä syrjiviä.

En jaksa käkättäviä akkoja kuunnella töissä. Näihin sopii tuo wt määritelmä. Tupakanpolttamalla äänellä röhötdtään ryyppyjuttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Ihanan alentuva kommentti, vaikkei ole jaksettu lukea koko aloitusta. Tämän henkilön työpaikalla vissiin tykätään päteä :D

Ihanan typerä kommentti, vaikkei ole ymmärretty koko kirjoitusta. Tämä henkilö ei vissiin omaa kunnollista sisälukutaitoa ja lisää tekstin päälle rutkasti omia virheellisiä oletuksia ja vääriä tulkintoja :D

Ihan ohiksena, mutta kyllähän säkin teit aikamoisen oletuksen alkaen selittämään aloittajalle kuin vähempi älyiselle, että ihmiset on erilaisia ja heillä on myös yksityiselämä suruineen. Ja kyllä myös minun mielestä tekstisi oli alentuvansävyinen, vaikket sitä olisi niin tarkoittanutkaan.

Paska läppä kannattaa kohdistaa näihin työpaikan nonstop-huumorityyppeihin kun eivät muuten tajua miten paskaa heidän hyvä huumori oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ämmä ei v sanaa kestänyt vaan meni rutisemaan pomolle vaikka en edes sitä hänelle sanonut.Panin tuon pomon ojennukseen varsinkin kun ei antanut yhtään syytä että olisi häntä tarvinnut kunnioittaa.Ihmisen pomona täytyy arvostuksensa ansaita eikä teettää omia hommiaan muilla varsinkin kun entinen pomo ne teki itse.

Siinä oikea toiveiden täyttymys sekä työkaverina että alaisena. Pitäisikö sinunkin jotenkin ansaita se arvostus?