Huumori työpaikalla

Mitä on hyvä huumori?

Ihan on tuurista kiinni. Yksi kurttuotsa lopettaa paikan kuon paikan huumori lähes kuin seinään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on hyvä huumori?

Riippuu tietty ihmisestä, omani on lopulta usein aika huonoakin. Lasken hyväksi huumoriksi avoimuuden aika monenlaistakin läpänheittoa kohtaan, kuitenkin niin ettei huumorin varjolla alisteta tai loukata. Aika vaikea homma siis.

Huonoa huumoria olisi siis huumorin puuttuminen tai täysi tilannetajun puute.

Hyvä huumori on toki sitä, että ei heitä mitä läppää tahansa. Se hyvä huumori on sitä, että osaa nauraa itselleen ja tilannekomiikalle. Hyvä huumori ei koskaan alista toista, loukkaa tai tee muuta väärää toisille. Toki huonoa huumoria voi olla sekin, että jos on tyhmä, eikä ymmärrä edes, että mikä on älykästä huumoria, niin ei sille kukaan naura. Jos esim. puhuu koko ajan ja nauraa hervottomasti, niin sekin on yksi ihmetyksen aihe, että mille nyt tuokin nauraa? Hyvään huumoriin pitää ottaa myös toiset huomioon ja se nimenomainen tilanne, ja mikä sopii siihen tilanteeseen ja mikä ei? Jos heität huumoriläpän vakavaan tilanteeseen, niin ei todellakaan toimi oikein. Ap, on minusta aika outoa, jos etsit vain työyhteisöä, missä pitää hauskaa, mutta miten ne itse työt? Vaikutat vähän siltä ap, että sinulla ei ne työt ihan suju oikein päin? Tai sitten pitää vaihtaa alaa esim. komiikan alalle, löytyykö tästä sinulle uusi työmaa? Enkä todellakaan väheksy itse komiikan tekijöitä, koska hekin tekevät erittäin paljon töitä ja se komiikka ei ole myöskään se helpoin ala, jos kansaa haluaa naurattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huumori on toki sitä, että ei heitä mitä läppää tahansa. Se hyvä huumori on sitä, että osaa nauraa itselleen ja tilannekomiikalle. Hyvä huumori ei koskaan alista toista, loukkaa tai tee muuta väärää toisille. Toki huonoa huumoria voi olla sekin, että jos on tyhmä, eikä ymmärrä edes, että mikä on älykästä huumoria, niin ei sille kukaan naura. Jos esim. puhuu koko ajan ja nauraa hervottomasti, niin sekin on yksi ihmetyksen aihe, että mille nyt tuokin nauraa? Hyvään huumoriin pitää ottaa myös toiset huomioon ja se nimenomainen tilanne, ja mikä sopii siihen tilanteeseen ja mikä ei? Jos heität huumoriläpän vakavaan tilanteeseen, niin ei todellakaan toimi oikein. Ap, on minusta aika outoa, jos etsit vain työyhteisöä, missä pitää hauskaa, mutta miten ne itse työt? Vaikutat vähän siltä ap, että sinulla ei ne työt ihan suju oikein päin? Tai sitten pitää vaihtaa alaa esim. komiikan alalle, löytyykö tästä sinulle uusi työmaa? Enkä todellakaan väheksy itse komiikan tekijöitä, koska hekin tekevät erittäin paljon töitä ja se komiikka ei ole myöskään se helpoin ala, jos kansaa haluaa naurattaa. 

No työt on aina sujuneet niin et oon saanut ylennyksiä edellisissä duuneissa, sitä ennen sain pätkille jatkotarjouksia. Satun vaan olemaan persoonana sellainen, että työyhteisö painaa valinnassa vaikkapa palkkausta enemmän.

Töissä ja työkavereiden kanssa vietetään niin iso osa elämästä, että kyllä viihtyvyyttä kannattaa miettiä.

Ronski huumori menee joskus, rasvainen huumori ei koskaan.

Tämä on saanut minut jumittamaan nykyisessä työssäni. Työ on tylsää ja puuduttavaa ihan jopa siinä määrin, että inhoan sitä. Palkka on ok ja työyhteisö ihan huippu, joten täällä sitä vaan edelleen ollaan.

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Vierailija kirjoitti:

Ronski huumori menee joskus, rasvainen huumori ei koskaan.

Mitä eroa näillä on?

Voitko kertoa esimerkin molemmista?

Töissä tehdään töitä, komiikkaa voi harrastaa vapaa-ajallaan niin paljon kuin sielu sietää, Mene töihin pelleopistoon jos niin hirveä tarve on naureskella työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Lisäsin syystä aloitukseen "myös vetäytyvämmille annetaan mahdollisuus olla mitä on". Kuunteleminen ja kunnioitus on tärkeää, samaa mieltä.

Siitä, onko huumori objektiivisesti kaikille tärkeää samoin. Mulle itselleni se vain on tärkeämpää kun joillekin ihmisille niin kyselen, onko jollakin samansuuntaisella vinkkejä minne kannattaisi suunnata.

Ja älä ota pahalla, mutta vähän tätä juuri tarkotin. Olen joskus ollut yhteisössä jossa vallitsi selvästi sinulle sopivat arvot ja asiallinen työn eetos, hyvä niin, mutta henkilökohtaisesti en viihtynyt ja tuntui että joutui varomaan koko ajan. Ihmiset tykkää eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Ap kysyi hyvän huumorin/toimivan työyhteisön perään, joten enpä usko että hänellä on ymmärryksen puutetta erilaisille ihmisille. Toimiva työyhteisö kun tarkoittaa sitä, että työt rullaavat ja työtä on kiva tehdä yhdessä olit sitten se juttuun heittäytyjä tai vähän vetäytyvämpi tyyppi. Aloituksessaankin ap mainitsi, että tarvittaessa kieltä siivotaan, joten kyseessä on paikka, missä ihmisten erilaisuus otetaan huomioon.

T. Introvertti itsekin

Meillä on työpaikalla huumorin kulttuuri. Työt sujuvat paljon paremmin, kun osaamme irroitella tauoilla. Ketään ei loukata, mutta jokainen osaa nauraa itselleen. Meille halutaan töihin, mutta meillä ei ole juurikaan töitä, koska kukaan ei halua lähteä pois.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Ihanan alentuva kommentti, vaikkei ole jaksettu lukea koko aloitusta. Tämän henkilön työpaikalla vissiin tykätään päteä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Lisäsin syystä aloitukseen "myös vetäytyvämmille annetaan mahdollisuus olla mitä on". Kuunteleminen ja kunnioitus on tärkeää, samaa mieltä.

Siitä, onko huumori objektiivisesti kaikille tärkeää samoin. Mulle itselleni se vain on tärkeämpää kun joillekin ihmisille niin kyselen, onko jollakin samansuuntaisella vinkkejä minne kannattaisi suunnata.

Ja älä ota pahalla, mutta vähän tätä juuri tarkotin. Olen joskus ollut yhteisössä jossa vallitsi selvästi sinulle sopivat arvot ja asiallinen työn eetos, hyvä niin, mutta henkilökohtaisesti en viihtynyt ja tuntui että joutui varomaan koko ajan. Ihmiset tykkää eri asioista.

Hieno homma. Siis siihen asti kunnes aloit tekemään minusta paikkaansa pitämättömiä oletuksia ja syyttämään perusteetta minua jostain mitä en ole eli tarkoitan tuota viimeistä kappaletta. Luin itse ilmeisen huolimattomasti eli pahoittelut siitä ja täysin mun moka. Jäi siis rekisteröimättä tuo maininta vetäytyvämmistä ym. Siksi kysyinkin asiasta. Se oli kuitenkin neutraali kysymys ja kirjoitus, josta ei voi vetää johtopäätöstä siitä, että minä olen joku paatoksellinen moralisti ja vain työnteon ympärillä pyörivä muita vahtiva nipo ja että muiden täytyisi varoa. Kukaan ei varonut, vaan pari muka hauskaa pikemminkin ilkeili, sillä heille ensisijaista oli hauskuus ja läpänheitto muiden kanssa ja ottivat vetäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena tai juurikin olettivat minusta jotain mikä ei pitänyt lainkaan paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Ihanan alentuva kommentti, vaikkei ole jaksettu lukea koko aloitusta. Tämän henkilön työpaikalla vissiin tykätään päteä :D

Ihanan typerä kommentti, vaikkei ole ymmärretty koko kirjoitusta. Tämä henkilö ei vissiin omaa kunnollista sisälukutaitoa ja lisää tekstin päälle rutkasti omia virheellisiä oletuksia ja vääriä tulkintoja :D

Kuulemma Oulun synnytyslaitoksella pidetään huumoria yllä haukkumalla synnyttäjiä. Sinne siis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän ap myös erilaisia ihmisiä ja sen, että ensisijainen tarkoitus on kuitenkin työnteko? Esim. olen itse introvertti ja väsyn helposti. En töissä ollessani koskaan hymähdellyt toisten jutuille tai arvostellut saati loukkaantunut niistä, mutta en jaksanut osallistua niihin eikä se ollut minulle luontaistakaan. Suurin osa luullakseni huomasi ja ymmärsi tämän, mutta osa saattoi ihmetellä, jopa närkästyäkin. Ei sekään ole oikein, sillä kuten sanoin, en puuttunut millään tapaa muiden juttuihin ja työtähän sinne on tultu ensisijaisesti tekemäänkin. Enkä siis yhtään vähättele hyvän työehteisön merkitystä, mutta sen määre ei ole vain huumori ja vieläpä "huono" ja ronski sellainen. Se voi toki olla myös sitä, mutta se ei ole mikään automaattinen ja ainoa hyvän työyhteisön kriteeri. Tärkeintä on kaikkien kunnioittaminen ja asiallisuus. Toki huumori piristää usein myös, mutta tärkeintä on silti muiden kunnioittaminen ja asiallinen käytös oli ihminen sitten vilkas läpänheittäjä tai mietteliäämpi sivustakuuntelija. Niin ja lisäisin vielä sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja siviilissä voi olla meneillään jotain vaikeaa, raskasta ja surullista. Silloin ei välttämättä jaksa olla huumoriveikko tai nauraa toisten jutuille ja tämä täytyy muiden myös hyväksyä!

Ap kysyi hyvän huumorin/toimivan työyhteisön perään, joten enpä usko että hänellä on ymmärryksen puutetta erilaisille ihmisille. Toimiva työyhteisö kun tarkoittaa sitä, että työt rullaavat ja työtä on kiva tehdä yhdessä olit sitten se juttuun heittäytyjä tai vähän vetäytyvämpi tyyppi. Aloituksessaankin ap mainitsi, että tarvittaessa kieltä siivotaan, joten kyseessä on paikka, missä ihmisten erilaisuus otetaan huomioon.

T. Introvertti itsekin

Joo tuossa kohtaa tuli ihan täysin mun oma moka. Oon silmäillyt palstaa ja se jäi kai vähän päälle eli aloitus meni samalla pikasilmäilyllä ja osa tekstistä sen takia vähemmälle huomiolle. Täysin oma moka ja täytyy yrittää muistaa jatkossa, että jos ja kun aikoo vastata johonkin, ei moodi voi olla tuolla pikaselailulla mitä tulee muuten täällä enimmäkseen harrastettua. Mutta keskustelemalla ja kysymällähän nämä asiat selviävät. Harmi vain, että ihmiset ovat usein heti niin kärkkäitä, ilkeitä ja syytteleviä. En siis tarkoita nyt sua, sillä sä kirjoitit ihan asiallisesti. Ei ole mikään ihme, ettei hyviä työyhteisöjäkään löydy niin helposti, kun touhu on tällaista.

Ala kätilöksi Ouluun!

Kannattaa kysyä suoraan onko uudessa työpaikassa feministejä. Jos on niin sit ei kannata hakea siihen paikkaan. Feministeillä kun ei oo tippaakaan huumorintajua.