Hengenvaarallisesti lihava- ohjelma, mitä asioita ihmettelette sarjassa?

Vierailija kirjoitti:

Kun joku menehtyy, Dr. Now toteaa vaan vakavalla naamalla ottavansa osaa. Ei mitään palaa kurkussa, kyyneleet nouse silmiin ym. Luulisi että pitkään hoitanutta potilasta kohtaan nousisi jonkinlainen kiintymys.

Ei varmaan hänelle tule yllätyksenä, että vaikeasti ylipainoinen menehtyy. Aina tuo tämän riskin myös esille, elimistö antaa lopuksi periksi. Hän on varmasti uransa aikana kohdannut useamman tapauksen.

Säälittää ne lapset, jotka joutuvat hoitamaan sängyssä asuvia läskikasoja, pesemään jne. Samoin ne pikkulapset ohjelmassa, joiden arki on ihmetellä sitä sängyssä elävää vanhempaansa ja jonka suuhun tungetaan samanlaista paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku menehtyy, Dr. Now toteaa vaan vakavalla naamalla ottavansa osaa. Ei mitään palaa kurkussa, kyyneleet nouse silmiin ym. Luulisi että pitkään hoitanutta potilasta kohtaan nousisi jonkinlainen kiintymys.

Se on ammattitaitoa. Ei lääkäri voi kiintyä potilaisiinsa. Suomessakin julkisen puolen lääkäri näkee kuolleita joka viikko.

Harvinaista, että noinkin arvostella klinikalla vaaka on hämmentävän usein "rikki" Siis potilaiden mielestä.

*arvostetulla

Amerikkalainen pikaruoka, vehnäleipä maapähkinävoilla/hillolla sekä kirkkaan väriset sokerikuorrutteiset leivonnaiset näyttävät kamalalle. Miksi kukaan haluaa syödä niitä?

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalainen pikaruoka, vehnäleipä maapähkinävoilla/hillolla sekä kirkkaan väriset sokerikuorrutteiset leivonnaiset näyttävät kamalalle. Miksi kukaan haluaa syödä niitä?

Niinpä ihan järkkyä ruokaa. Itse syön ruisleipää, perunaa, kasviksia, kanaa, perus kotiruokaa jne silti olen lihava. Syön siis liikaa.

Jos olisin jenkeissä ja syönyt pienestä asti noita sokerileivonnaisia ja vastaavia niin painaisin varmasti sen tonnin.

Rollaattorien jaloissa olevat erillisen näköiset "tennispallot". 

Asuntojen likaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni niistä vaikuttaa jotenkin "heikkolahjaisilta". Eivät kykene oikein edes ymmärtämään heille annettuja simppeleitä ravitsemusohjeita. Sen ymmärrän ettei ruokariippuvainen aina kykene, ja osa niistä psyykkisesti häiriintyneemmistä on ihan manipuloijia, mutta paljon on niitäkin, joille sitten tulee ravintoterapeutti neuvomaan vielä uudestaan ruokavaliota, ja ne Now:n jo kerran kertomat asiat tulee ihan puun takaa yllätyksenä niille. Että eikö leipää saa syödäkään? Eikö hedelmät olekin terveellisiä? Muutenkin vaikuttavat siltä ettei järjen valo kauheasti loista.

No toi musta on aika normia, että luullaan sen leivän ja hedelmän olevan terveellisiä, niinhän täällä meilläkin. Ja tyypit varmaan olisikin normipainoisia jos söisivät vain leipää ja hedelmiä.

Mua ihmetyttää kyllä myös sinäänsä tämä sama asia. Eräskin sai sen ruokalistan mitä sai syödä. Eli paisteli pannulla kalkkunamakkaroita (kalkkunaa sai syödä), kalkkunapekonia, taisi siinä olla puolikas tomaattikin paistettuna. Ja se makkaroiden määrä oli jäätävä. Sellainen grillausalustan kokoinen alue täynnä niitä makkaroita/pekoneita ja vain itselle.

Sen takia lähinnä tuota ihmettelen, että kun jo ensi käynnillä Dr. Now on sekä suullisesti kertonut nuo että ei saa syödä hiilariruokia kuten leipää tai hedelmiä, lisäksi se antaa nykyään sen kirjansa vielä ja kehottaa lukemaan siitä ruokaohjeet, mutta silti monen kuukauden päästä voi tullakin se Now:n ruokavalio yllätyksenä. 

Eihän tosiaan leivässä tai hedelmissä yleisesti mitään vikaa ole, mutta Now:n ruokavalio on ketogeeninen, eikä niitä syömällä pääse ketoosiin jolla pystyisi superlihava ihminen jaksamaan 1200 kcal ruokavaliota ilman sietämätöntä nälkää. 

Amerikkalaiset leivonnaiset. Outoa tavaraa. Paksut kerrokset kuivaa kakkua ja väliin sekä päälle elintarvikevärillä värjättyä ja esanssilla maustettua sokerirasvaseosta. En ymmärrä.

Se ihmetyttää, että niitä lihavia ei pakoteta heti ensimmäisenä sinne terapiaan. Ihan jokainen näistä tyypeistä on alkaneet kunnolla laihtua vasta sitten kun ovat käyneet läpi niitä mielen juttuja jotka on johtaneet siihen ylenmääräiseen syömiseen.

Terapia ensin, sitten ruokavalio ja liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että miksi sitä henkisen puolen tukea korostetaan niin vähän (vaikka terapiassa kävisivätkin).

Lähes kaikilla osallistujilla on vakavaa traumataustaa ja/tai elämänhallinnan kanssa ongelma sekä mielenterveysongelmia.

Se tunteisiin ja ahdistukseen syöminen ei katoa sillä, että laitetaan joku 1200 kcal näännytysdietti tulille.

Muutenkin 200 kiloinen laihtuisi syömällä 2000-2500 kcal, vaikean kautta kiirellä laitetaan tosi vähille kaloreille.

Psykoterapian onnistuminen vaatii monia asioita; potilaan kognitiivista kykyä, itsereflektiokykyä, vakaa elämäntilanne, jossa on tilaa psyykkiselle työlle. Näistä lähtökohdista vuosien terapia, joka ei edes kaikille tehoa.

Nuo ihmiset ehtisivät kuolla lihavuuteen, ennenkuin psyykkinen työ on valmis. Joten marssijärjestys on ihan oikea.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihmettele Dr. Now:n kärsivällisyyttä, se on hänen ammattitaitoon ja hänelle maksetaan siitä. 

Mutta ihmettelen sitä että kun aina puhutaan että jenkeissä on huono sosiaaliturva, niin ne kaikki asuu kuitenkin jonkinlaisissa (tosin huonokuntoisissa) omakotitaloissa, on auto, ja ruokaan on paljon rahaa.

Älä usko kaikkea mitä puhutaan jenkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä nuo repii rahat että pystyvät syömään itsensä noin isoiksi.

Yksikään noista ei ole koulutettu tai älykäs. Joten mistä rahat?

On ollut sekä koulutettuja että älykkäitä.

Mä ihmettelen sitä, mistä niillä riittää raha mässäilyyn, pääosa ruuasta on jotain kioskiruokaa, ja monesti kotiin tuotuna, se on paljon kalliimpaa kuin itse tehty ja kaupasta ostettu.

Toiseksi mä ihmettelen, miksi ne perheen jäsenet kantaa ruokaa selkä vääränä, mahdollistaen ylensyönin. Monesti ruuankantaja on itse normaalipainoinen tai laiha ja katsoo vieressä kun mässääjä ahmii ruuan nenän edessä. Tosin monissa perheissä kaikki ovat runsaasti ylipainoisia.

Lisäksi kun mun käsittääkseni amerikassa ei ole sosiaaliturva samaa luokkaa kuin suomessa, niin mistä niillä on rahaa niihin hoitoihin.  Mistä niillä on varaa autoihin ja taloihin, asunnonvaihtoihin jne, kun raha menee mammutin ruokintaan.

Ja miten niitä sairaalloisen ylipainoisia on siellä amerikassa niin paljon, siis enemmän kuin muualla maailmassa.

Ruokailu: Ihmiset istuu olohuoneessa nojatuoleissa ja sohvilla lautaset kädessä ja mättää safkaa kaksin käsin.  Yleensä noutoruokaa.

Olohuoneen sisustus:  Nojatuoleja ja sohvia joka seinää vasten, paitsi sitä, missä on se iän ikuinen takka, jota ei ilmeisesti koskaan käytetä.  Mitään pöytää ei ole, ei lipastoja, ei hyllyköitä, ei mitään.  Jossain nurkassa pahvilaatikoita.  Ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen.   Ikkunan edessä on jokunen vinossa oleva kangasrääpäle, sitä kai kutsutaan verhoksi.

Pihassa ei kasva yhtään mitään, paitsi kulottuneen näköistä heinää.  Ankeat näkymät, toinen junavaunutalo vieressä.

Melkein kaikilla näillä hengenvaarallisesti lihavilla on pieniä erirotuisia koiria makailemassa niitten sängyillä ja missä milloinkin.  Kai ne on hankittu tälle liikkumattomalle jättiläiselle edes joksikin iloksi, mutta lenkittääkö niitä kukaan koskaan?  

Ja kaikki, kaikki, kertoo tohtorille, kuinka he on tehneet valtavasti töitä laihtumisensa eteen, mutta jostain ihmeen ja kumman syystä ei ole laihtuneet yhtään ja usein vain lihoneet.  Mutta töitä on tehty kovasti!

Vain pari näistä saa oikeasti sympatiapisteitä.  Se kaikkein ensimmäisin meillä esitetty  jakso, jossa oli Zalynn -niminen nainen.  Oli aivan ihana ja herttaisen oloinen ihminen, mies ilkeili hänelle ja hehän erosivatkin kuulemma, mutta Zalynn kuitenkin laihtui ihan kunnolla.  Ja toinen oli mies nimeltä James Story, laihtui hänkin ainakin jonkun verran, oli kauhean symppis.  Tykkäsin kovasti hänestä, ja hän oikeasti teki paljon asiansa eteen.  Olisi kiva tietää, mitä heille kummallekin nykyään kuuluu.  Toivottavasti hyvää.

Oli muutamia muitakin hyviä tyyppejä, mutta nämä kaksi jäi mieleen.  Useimmathan näistä vaan jossain vaiheessa alkaa rähjätä tohtorille ja keksiä tekosyitä ja vihoitella ja harva siis oikeasti laihtuu.  Assantin veljesten seuraaminen kävi jo viihteestä. 

Kertakäyttöastiat, pienet taittopöydät ruokailuun sohvalla istuen, suihkussa korkealaitainen allas, jonne pitää yrittää kömpiä, paljain jaloin laahustetaan lääkäriin, syödään pinsettiottein sievistellen, aika monella tatuointeja koristamassa kroppaa.

Miksiköhän naiset liikkuvat sarjassa isoilla ambulansseilla palomiesten avustamina? Suomessa tuonkokoiset ovat arkipäivää kauppakeskuksissa ja halpisbuffeteissa monivärisen katraansa kanssa ja ihan omin jaloin kävelevät.

Amerikkalaista dramatisointia?

Kauppojen sähkömopot. 

Kun ne saa sen 1200 kalorin dieetin ni harva niitä ruokia punnitsee tai mittailee. ( varmasti niissä ohjeissa esimerkkiaterioita ja kalorimääriä, mutta silti). 300-kiloinen ahmatti, jolla ei oo mitään käsitystä ravintoarvoista vetää vaan mutulla ruokaa ja ajattelee, että varmaan hyvä määrä. Onko ne mittailut vaan jätetty näyttämättä?