Lihavuuteni takia olen nobody

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, jos oikein paljon läskiä on. Enkä sano tätä ilkeästi, olen itse sairaalloisen lihava nainen. Mutta ymmärrän oikein hyvin ettei riippuvatsainen, makkaraselkäinen kroppani ketään innosta. En minä sitä itsekään tykkää katsoa niin miksi tykkäisi kukaan muukaan. 

Yllättävän pitkään kuitenkin löytyi vielä kiinnostuneita miehiä vaikka olin lihava. Jossain 90 kilossa (ja olen lyhyt, 160 cm) vielä baareissakin tuli miehiä juttelemaan ja olisi ollut kiinnostuneita seurasta. Nyt 130 kilossa saan istua ihan "ylhäisessä" yksinäisyydessäni.

vrt. miehen tilanne.

170cm pitkänä mutta vain tavallisen naaman omaavana voit olla ystävällinen, hoikka, treenattu ja tyylikäs ja saat istua yksin.

Vasta jos hankit rahaa ja statusta ja ryhmän kavereita jotka höhöttävät jutuillesi, mahdollisesti naiset kohottavat kulmakarvojaan.

Olen it-alan työpaikalla ja täällä on monia 160-170 cm nörttejä, jotka ei ole naamastakaan kivan näköisiä ja tyyli perus nörtti.  Moni niistä, ei tosin kaikki, on myös sosiaalisesti aika rajoittuneita, jotkut jopa sellaisia että tulee mieleen onko joku asperger tms. Yhtä lukuun ottamatta ovat naimisissa. On niillä toki sen verran statusta että joku amk- tai korkeakoulukoulutus alalle ja ihan ok palkkainen työ, mutta ei ne mitään rikkaita ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, jos oikein paljon läskiä on. Enkä sano tätä ilkeästi, olen itse sairaalloisen lihava nainen. Mutta ymmärrän oikein hyvin ettei riippuvatsainen, makkaraselkäinen kroppani ketään innosta. En minä sitä itsekään tykkää katsoa niin miksi tykkäisi kukaan muukaan. 

Yllättävän pitkään kuitenkin löytyi vielä kiinnostuneita miehiä vaikka olin lihava. Jossain 90 kilossa (ja olen lyhyt, 160 cm) vielä baareissakin tuli miehiä juttelemaan ja olisi ollut kiinnostuneita seurasta. Nyt 130 kilossa saan istua ihan "ylhäisessä" yksinäisyydessäni.

vrt. miehen tilanne.

170cm pitkänä mutta vain tavallisen naaman omaavana voit olla ystävällinen, hoikka, treenattu ja tyylikäs ja saat istua yksin.

Vasta jos hankit rahaa ja statusta ja ryhmän kavereita jotka höhöttävät jutuillesi, mahdollisesti naiset kohottavat kulmakarvojaan.

Olen it-alan työpaikalla ja täällä on monia 160-170 cm nörttejä, jotka ei ole naamastakaan kivan näköisiä ja tyyli perus nörtti.  Moni niistä, ei tosin kaikki, on myös sosiaalisesti aika rajoittuneita, jotkut jopa sellaisia että tulee mieleen onko joku asperger tms. Yhtä lukuun ottamatta ovat naimisissa. On niillä toki sen verran statusta että joku amk- tai korkeakoulukoulutus alalle ja ihan ok palkkainen työ, mutta ei ne mitään rikkaita ole. 

Ei kukaan väittänytkään etteikö kuvattu mies voisi pariutua.

Väite oli etteivät naiset lähtökohtaisesti huomaa ko. miehiä. Konteksti oli ettei 160cm/90kg naisen tarvinnut kuin istua baarissa ja miehet tulivat juttelemaan.

Nuo miehet ovat lähes poikkeuksetta totaalisin näkymättömiä ja noup-listalla kunnes naiset alkavat lähestyä kolmea kymppiä ja luotettava perhemies alkaa kiinnostamaan. Ei itse miehen vuoksi, vaan naisen perhehaaveiden vuoksi. Ellei perhe olisi suunnitelmissa, nuo miehet eivät saisi naista koskaan.