Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla avioliitossa/avoliitossa olevilla sellaista, että ei haluaisi enää asua miehen kanssa vaikka parisuhde on ok?
02.08.2022 |
Eli että se yhdessä asuminen tökkii. Ei jaksaisi enää miehen sotkuja, sitä että se varaa ainoan kylppärin aina kun sinulla on kiire lähteä töihin ja pitäisi päästä kylppäriin, sitä että se kuorsaa ja näin häiritsee sinun nukkumista jne. Haluaisi asua yksin tai lasten kanssa ilman, että toinen aikuinen asuu samassa. Haluaisi siis asua rauhassa omine tapoineen. Mielellään kuitenkin jatkaisi parisuhdetta ja liittoa, mutta erillään asuen.
Kommentit (28)
No ei se parisuhde ole ok, jos tuollaisista asioista ei puhut ja sovita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on naapurini. Muutin rivitaloon ja alkoi olla sähköä ilmassa. Ollaan parisuhteessa mutta asutaan silti molemmat erillään. Näin mennnyt jo 5 vuotta :D. Välillä kiva vitsailla parkkipaikalla, että mitän naapurille kuuluu.
Välillä tuntuu, että haluaisin taas elää yksin. Ennen yhteen muuttoamme olin asunut yksin edeltävät 20+ vuotta (ensin yh:na, sitten lapsen aikuistuttua kokonaan yksin). Meillä on kyllä molemmille omat vessat ja suihkukin löytyy kahdesta kerroksesta, myös työhoneet on omat. Puoliso tekee isomman osan kotitöistäkin, joten sikäli minulla ei ole mitään valittamista. Mutta välillä kaipaan sitä, ettei tarvitsisi ajatella ketään muuta.
Pidän sitä ihan normaalina ottaen huomioon, että taustallani oli tosiaan yli 20 vuoden yksinasuminen ja yhdessä on asuttu vasta nelisen vuotta.
Meillä avioliiton pelastaminen tapahtui kun työkuvioiden pohjalta muutettiin erilleen noin 15v yhdessä asumisen jälkeen. Nyt nähdään muutaman kerran vuodessa ja tämä toimii paljon paremmin kuin saman katon alla asuminen. Suosittelen!
Tiedän tunteen. Olisipa erillään asuminen normaalia lapsista huolimatta.
Inhoan niin sitä, kun on saanut olla päivän yksin kotona ja siivonnut kodin kauniiksi kaikista pöydille kertyineistä romuista ja järjestänyt tavarat paikoilleen ja vihdoinkin kaikki on silmälle rauhallista ja miellyttävää, ja laittanut soimaan omaa mielimusiikkia, ja saanut teekupin ja hyvän kirjan käteen - ja sitten mies tulee kotiin, rysäyttää laukkunsa keittiön pöydälle ja purkaa siihen jotain papereita ja rikkinäisiä sähkölaitteita ja laittaa televisiosta tulemaan jonkun urheiluselostuksen ja menee ovi auki p*skalle niin että koko kämppä haisee. Ja 15 minuutin päästä kaikki keittiön kaapinovet on taas auki, pinnat pursuaa läjiä ja toinen ramppaa ja kyselee niin että lukemisesta ei tule mitään.
Ja tottakai tähän kuvioon liittyy se että jokaikisestä noista asioista on yritetty keskustella sen tuhannen kertaa. Ei ole enää mitään tapaa puhua niin että siitä ei tule riitaa, joka pilaa illan. Pienimmän haitan tie on vaan lähteä ulos kävelemään kun haluaa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä avioliiton pelastaminen tapahtui kun työkuvioiden pohjalta muutettiin erilleen noin 15v yhdessä asumisen jälkeen. Nyt nähdään muutaman kerran vuodessa ja tämä toimii paljon paremmin kuin saman katon alla asuminen. Suosittelen!
Minusta tuollainen ei kyllä kuulosta enää avioliitolta, vaan satunnaiselta panosuhteelta. Muutaman kerran vuodessa on TODELLA vähän yhteistä aikaa. Väitän, ettei sovi kuin ani harvoille.
Jos teillä on ainostaan yksi vessa, niin viimeistään lasten tullessa teini-ikään tulee hankaluuksia, jos olette kaikki lähdössä yhtäaikaan töihin/kouluun.
Hankkikaa isompi asunto niin saatte erilliset makuuhuoneet. Moni asia helpottuu, kun saa kunnolla nukuttua. Univajeessa pienetkin asiat ärsyttävät.