Lue keskustelun säännöt.
Exän uusi naisystävä kieltää yhteydenpidon?
01.08.2022 |
Seurustelin edellisen kumppanini kanssa kaksi vuotta, osan siitä asuimme yhdessä. Erosta on nyt puoli vuotta. Olen 30-v.
Lapsia meillä ei ole. Minä en voi niitä saada ja miehelle lapsiasia oli niin tärkeä, että lopulta katsottiin parhaaksi erota (oli siinä muutakin, mutta tuo lapsiasia oli isoin tekijä). Erottiin hyvissä ja läheisissä väleissä, kiiteltiin toisiamme ja vannottiin ikuisen ystävyyden nimeen. Hyväksyin eron, enkä haluaisi enää parisuhteeseen hänen kanssaan.
Eron jälkeen laitettiin toisillemme usein viestiä, että onhan kaikki ok jne. Mies oli erityisen aloitteellinen niissä.
Tilanne muuttui, kun mies alkoi seurustella uuden naisen kanssa. Nyt ovat seurustelleet jo useamman kuukauden ajan. Mies ei enää laita mitään viestiä, ja hyvin niukasti vastaa mun viesteihin. Laitoin tänään ensimmäisen viestin kahteen kuukauteen, ja vastasi kahdella sanalla.
Olen aika surullinen. Mitä arvelette, voiko tilanne muuttua vielä?
Kommentit (45)
Sun (I) kuuluu jollekin toiselle miehelle jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex on ex on ex.
Varsinkin, jos hän on ehkä jo perhettä perustamassa uuden rakastettunsa kanssa.
Kyllä "kahden kauppa on kolmannen korvapuusti", joten myös ap hankkikoon uutta sisältöä elämään.
Outoa katkerruutta epäillä, että uusi naisystävä olisi kieltämässä jotain. Mitä hänen muka tarvitsisi kieltää? Eiköhän heillä ole kuherrusaika menossa. Siinä vaiheessa ei nähdä eikä kuulla muita.
Kaikki eivät hylkää kavereitaan edes seurustelun alkuvaiheessa.
Et sinä mikään oikea kaveri ollut, korrektia käytöstä vain sanoa niin ja sinut laitetaan syrjään kun joku tärkeä tulee kehiin. Hanki kavereita muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex on ex on ex.
Varsinkin, jos hän on ehkä jo perhettä perustamassa uuden rakastettunsa kanssa.
Kyllä "kahden kauppa on kolmannen korvapuusti", joten myös ap hankkikoon uutta sisältöä elämään.
Outoa katkerruutta epäillä, että uusi naisystävä olisi kieltämässä jotain. Mitä hänen muka tarvitsisi kieltää? Eiköhän heillä ole kuherrusaika menossa. Siinä vaiheessa ei nähdä eikä kuulla muita.
Kaikki eivät hylkää kavereitaan edes seurustelun alkuvaiheessa.
No ehkei jotain sydänystävää hylätä. Mutta joku tekstailufrendi... aivan normaalia ettei jonkun luokkakaverin kanssa esim jaeta whatappissa meemejä 15 vuoden ajan, vaikka yliopistoaikaan se oli hauskaa ja luontevaa.
Vähän eri asia "hylätä" vaikka oma veli, kuin vähentää wa viestejä eksän kanssa. Vai oliko viesteissä joku suuri suuri sisältö joka kannatteli arkea..? Nii tuskin, tai sitä ei olisi lopettanut.
Silti toi on tympeää ja tuntuu pahalta, kun toinen ei enää vastaa ja kaveruus lopetetaan yhtäkkiä yksipuolisesti. Suoraankin voisi kertoa, eikä feidata. Vähän liian helppo syyttää kuitenkin että uus nainen olisi kieltänyt. Josko se mies itse päätyi ratkaisuunsa? Josko se ei nähnyt eksää niiiiiin tärkeänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin läpi hyvin samantyyppisen tilanteen noin kahdeksan vuotta sitten. Erottiin sovussa ja pysyttiin ystävinä. Tavattiin silloin tällöin ja viestiteltiin kuulumisia. Mies jutteli monesti miten hienoa on että pysyimme kavereina, sillä kavereina meidän olisi pitänyt pysyä alun alkaenkin. Tätä jatkui pari vuotta.
Sitten yhteydenpito loppui kuin seinään. Mies ei vastannut viestiini. Kun kysyin onko kaikki ok, tuli lyhyt ja tyly viesti jossa hän selitti että uusi naisystävä ei halua että hän pitää yhteyttä minuun.
Selvä se sitten. Ei minun maailmani kaatunut, mutta kieltämättä otti päähän kun tajusin että se mitä luulin ystävyydeksi oli jotain aivan muuta. Ystävyys kun ei lopu siihen että toinen alkaa seurustella.
Ei ole tylyä, jos uusi vakituinen seksipartneri pitää selviä rajoja. Täysin asiallista, ja sinunkin pitäisi kunnioittaa exän uutta tilannetta. Semmoista se on kun ei housut pysyneet jaloissa.
Kunnioitin kyllä, katkaisin yhteydenpidon ja poistin hänet somekanavistani.
Housut pysyivät jaloissa parisuhteen päätyttyä. Seksi ei minulla kuulu kaverisuhteisiin.
Ystävyys säilyy kyllä vaikka olisi vuosikymmenten katko yhteydenpidossa, kun se ei käy elämäntilanteessa. Yhteydenpidon lopettaminen ei tarkoita että ystävyys siihen loppuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin miehenä on yksi sellainen eksä, jonka kanssa erosimme aikoinaan sovussa ja olimme pitkään ihan parhaita ystäviä. Välimme paranivat eron jälkeen ja mitään romanttista läheisyyttä ei tosiaan enää ollut sittemmin, oli vain ystävyys. Sitten molemmat meistä löysivät suunnilleen samoihin aikoihin uudet parisuhteet. Aluksi pidimme yhteyttä ja iloitsimme toistemme puolesta, mutta lopulta aloin ihan itse miettiä, että miltähän kumppanista mahtaa tuntua jos olen kovin läheisissä väleissä eksäni kanssa. Moni muukin oli kysellyt jo tuon ystävyytemme aikana, olemmeko me palaamassa yhteen. Ihmiset eivät käsitä tällaisia kuvioita - ja lopulta mekin sitten etäännyimme tuon eksäni kanssa. Mitään draamaa tässä ei ollut. Seuraamme toisiamme edelleen somessa, mutta emme ole enää tekemisissä enkä tiedä hänen nykyisestä elämästään oikein mitään. Ja vaikka olimme hyviä ystäviä, en kaipaakaan häntä. Vaikeampaa olisi olla hänen kanssaan edelleen läheinen ja selitellä asiaa muille ihmisille - varsinkin omalle kumppanille.
Kuulostaa tutulta.
Kaikesta huolimatta kuitenkin sitä miettii, että hyvinhän siinä sitten kuitenkin kävi. Teille molemmille, eikö?
Kiitos vastauksista.
Tuntuu oudolta, että aika monilla on sellainen ajatus, että on normaalia, että ihminen, jolle olen kahden vuoden ajan ollut hänen elämänsä tärkein ihminen, yhtäkkiä feidaa minut kokonaan elämästään.
Varsinkin kun suhde päättyi niin hyvissä merkeissä.
Ja ei, kyse ei ollut mistään meemien wappailusta, vaan ihan oikeasti läheisestä ystävyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään haluaisi pitää exään yhteyttä, vaikka kuinka sovussa olisi erottu. Se on liian outoa. Eroon on aina joku syy ja miksi erota, jos kumminkin voi pysyä hyvinä ystävinä. Enkä tykkäisi, jos mies pitäisi yhteyttä exän kanssa, paitsi jos heillä on yhteisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin läpi hyvin samantyyppisen tilanteen noin kahdeksan vuotta sitten. Erottiin sovussa ja pysyttiin ystävinä. Tavattiin silloin tällöin ja viestiteltiin kuulumisia. Mies jutteli monesti miten hienoa on että pysyimme kavereina, sillä kavereina meidän olisi pitänyt pysyä alun alkaenkin. Tätä jatkui pari vuotta.
Sitten yhteydenpito loppui kuin seinään. Mies ei vastannut viestiini. Kun kysyin onko kaikki ok, tuli lyhyt ja tyly viesti jossa hän selitti että uusi naisystävä ei halua että hän pitää yhteyttä minuun.
Selvä se sitten. Ei minun maailmani kaatunut, mutta kieltämättä otti päähän kun tajusin että se mitä luulin ystävyydeksi oli jotain aivan muuta. Ystävyys kun ei lopu siihen että toinen alkaa seurustella.
Ei ole tylyä, jos uusi vakituinen seksipartneri pitää selviä rajoja. Täysin asiallista, ja sinunkin pitäisi kunnioittaa exän uutta tilannetta. Semmoista se on kun ei housut pysyneet jaloissa.
Kunnioitin kyllä, katkaisin yhteydenpidon ja poistin hänet somekanavistani.
Housut pysyivät jaloissa parisuhteen päätyttyä. Seksi ei minulla kuulu kaverisuhteisiin.
Ystävyys säilyy kyllä vaikka olisi vuosikymmenten katko yhteydenpidossa, kun se ei käy elämäntilanteessa. Yhteydenpidon lopettaminen ei tarkoita että ystävyys siihen loppuisi.
Niin, jos molemmat haluavat jatkaa yhteydenpitoa. Jos toinen katkaisee sen kokonaan syystä x, ystävyys on minun osaltani ohi lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuntuu oudolta, että aika monilla on sellainen ajatus, että on normaalia, että ihminen, jolle olen kahden vuoden ajan ollut hänen elämänsä tärkein ihminen, yhtäkkiä feidaa minut kokonaan elämästään.
Varsinkin kun suhde päättyi niin hyvissä merkeissä.
Ja ei, kyse ei ollut mistään meemien wappailusta, vaan ihan oikeasti läheisestä ystävyydestä.
Kyllä se vaan tuntuu täysin normaalilta. Mutta tiedostan toki että kaikilla ei oo sama näkemys. Varmaan myös sulla ja eksälläsi on noissa näkemyksissä sävyeroja, ja toisaalta asenteet voi myös muuttua iän ja elämäntilanteen mukaan. Tavallaan joo, tuntuu oudolta olla vaikka naimisissa 15 vuotta ja sit ei enää koskaan tapaa tai puhu kuin ihan ohimennen ja sattumalta joskus. Ja silti se tuntuu ihan "oikealta" että noin se menee. Kai se on jotenkin niin syvälle meihin koodattu että sitä on vaikee muuttaa (suuntaan tai toiseen, riippuen mikä se kenenkin sisäisen koodi on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies teki aivan oikein feidatessaan sinut alettuaan uuteen vakavaan suhteeseen. Kyllä oman kumppanin kuuluu olla se ykkönen, jonka kanssa jaetaan niin arjen pikkuasiat kuin suuremmat pohdinnat. Mies ja uusi naisensa rakentavat nyt omaa, yhteistä, jaettua elämäänsä, eikä siihen tarvita eksää kolmanneksi pyöräksi. Siirry sinäkin eteenpäin, ja anna elämän kuljettaa teitä eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuntuu oudolta, että aika monilla on sellainen ajatus, että on normaalia, että ihminen, jolle olen kahden vuoden ajan ollut hänen elämänsä tärkein ihminen, yhtäkkiä feidaa minut kokonaan elämästään.
Varsinkin kun suhde päättyi niin hyvissä merkeissä.
Ja ei, kyse ei ollut mistään meemien wappailusta, vaan ihan oikeasti läheisestä ystävyydestä.
No, mulla oli teininä viiden vuoden ajan poikaystävä. Oltiin läheiset ystävät vielä vuosi suhteen päättymisen jälkeen. Sitten aloin seurustella seuraavan kanssa niin oli luontevaa ottaa etäisyys tähän ekaan. Kun tämän tokan kanssa suhde loppui viiden vuoden kuluttua, lopetin yhteyden heti eroon, koska ei oltu ystäviä. Seuraavan kanssa olin 17 vuotta ja ystäviä, mutta otin heti vahvan irtioton yhteyteen, kun seurustelin seuraavan kanssa. Se suhde ei kuitenkaan kestänyt, joten nyt ollaan taas ystäviä tuon 17 vuoden suhteen kanssa.
Minusta se parisuhde on tärkein suhde ja molempien osapuolien tulisi antaa sille suurin painoarvo ja tila ja suojelu tai sitten kyse on vaan tapailusta tai jostain, jonka tietää olevan vain väliaikainen panosuhde tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex on ex on ex.
Varsinkin, jos hän on ehkä jo perhettä perustamassa uuden rakastettunsa kanssa.
Kyllä "kahden kauppa on kolmannen korvapuusti", joten myös ap hankkikoon uutta sisältöä elämään.
Outoa katkerruutta epäillä, että uusi naisystävä olisi kieltämässä jotain. Mitä hänen muka tarvitsisi kieltää? Eiköhän heillä ole kuherrusaika menossa. Siinä vaiheessa ei nähdä eikä kuulla muita.
Kaikki eivät hylkää kavereitaan edes seurustelun alkuvaiheessa.
Eksä, ei oikea kaveri. Monestihan se menee just noin, jos mitään suurempaa draamaa ei erossa ole ollut, että pidetään yhteyttä kaverillisesti siihen asti kunnes löytyy uusi parisuhde. Ei sen jälkeen kuitenkaan enää jäädä eksään roikkumaan. Outoa, että ap ei sitä tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Tuntuu oudolta, että aika monilla on sellainen ajatus, että on normaalia, että ihminen, jolle olen kahden vuoden ajan ollut hänen elämänsä tärkein ihminen, yhtäkkiä feidaa minut kokonaan elämästään.
Varsinkin kun suhde päättyi niin hyvissä merkeissä.
Ja ei, kyse ei ollut mistään meemien wappailusta, vaan ihan oikeasti läheisestä ystävyydestä.
Koska hänellä on uusi parisuhde ja nyt tuo kumppani on hänelle se hänen elämänsä tärkein ihminen etkä sinä. Hän selvästi tajuaa sen, sinä et. Sinä olet entinen tyttöystävä, johon hän piti yhteyttä eronkin jälkeen, koska se oli sopuisa ero. Mutta se on ihan luonnollista, että siinä vaiheessa kun tulee uusi parisuhde, niin siihen haluaa panostaa täysillä ja jakaa ne elämänsä syvimmät tunteet tämän oman kumppanin kanssa. Siinä yhtälössä ei nyt vaan ole entisille tyttöystäville tilaa ja sinun pitää etsiä joku toinen täydentämään omaa elämääsi.
Kaksi vuotta on hyvin lyhyt aika suhteelle. Ymmärrän, jos yhteistä historiaa on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ja sitten halutaan ihminen pitää eron jälkeen jollain tavalla mukana, mutta kahdessa vuodessa ei hirvittävän syvälle vielä päästä. Se ei tarkoita etteikö suhde ole voinut olla tärkeä ja erokin tehdä kipeää.
Joten ehkä kannattaa tarkastella, että onko itsellä sitten kuitenkin vielä ero lopullisesti käsitelty tai toiveita yhteenpalaamisesta. Ja sitten vaan päästää menemään. Tosiystävyys kyllä kestää, molemmin puolin, jos on kestääkseen.
Yhteydenpito exään on musta ok, jos on juurikin esim. yhteisiä lapsia tai joku "oltiin hiekkalaatikolta asti parhaita kavereita" -tyyppinen kuvio. Silloinkin uusi kumppani tulisi tämän halutessa ottaa mukaan esim. tapaamisiin. Sen sijaan yhteydenpito exään, jonka kanssa on äskettäin lopettanut parin vuoden pituisen suhteen ei ole ok, ellei sitten häntä oteta "perhetutuksi" eli jos hän olisi aidosti tärkeä ja neutraali ystävä niin hänet tutustutettaisiin nykyiseen kumppaniin eikä toimittaisi niin että nykyinen kumppani suljetaan yhteydenpidon ulkopuolelle.
Mulla on yksi kaveri, joka jäi ystäviksi eksänsä kanssa. Miehen uusi puoliso ei hyväksynyt asiaa ja eivät saaneet olla enää tekemisissä. Eron tultua ystävyys taas voimistui. Mielestäni kertoo vain hyvää miehestä jos hän ei ole niin paska että on väleissä ex-kumppaniensa kanssa. Sensijaan se olisi hälyyttävää jos olisi tulehtuneet välit moneen.
Ero oli sitten hyvä, jos vastaa vain kahdella sanalla, joku toinen vastaisi normaalimmin. Paitsi jos on sellainen ihminen joka inhoaa kännykällä näpyttelyä, koska se on hankalaa. Voisit ehkä soittaa ja kysyä mitä kuuluu, mutta onko se järkevää enää. Joku toinen olisi kivempi vaihtoehto siihen.
Ex on ex on ex.
Varsinkin, jos hän on ehkä jo perhettä perustamassa uuden rakastettunsa kanssa.
Kyllä "kahden kauppa on kolmannen korvapuusti", joten myös ap hankkikoon uutta sisältöä elämään.
Outoa katkerruutta epäillä, että uusi naisystävä olisi kieltämässä jotain. Mitä hänen muka tarvitsisi kieltää? Eiköhän heillä ole kuherrusaika menossa. Siinä vaiheessa ei nähdä eikä kuulla muita.