Lue keskustelun säännöt.
Aika ikävää että useimmat ystävyyssuhteet ovat lopulta
01.08.2022 |
kuin operaattorien asiakassuhteet. Vanhoja asiakkaita ei kauheasti muisteta kun uusia aletaan haalimaan. Tässä itselläkin pari ns. hyvää ystävää hiljentyneet ja etääntyneet kun tuli ilmeisesti uusia jännempiä ihmisiä elämään. Aiemmin oltiin päivittäin yhteyksissä molemminpuolisesti, nyt ei kuulu enää mitään eikä vastavuoroista yhteydenpitoa ole.
Kommentit (35)
Onko ystävyyssuhteet ikuisia? Pitäisikö olla? Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Usein vielä eri tahdissa kuin ystävillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävyyssuhteet ikuisia? Pitäisikö olla? Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Usein vielä eri tahdissa kuin ystävillä.
Ei kai, mutta onhan se aika hauskaa että juuri kun toinen päässyt kehumasta miten hyviä ystäviä ollaan, lähteekin ajelehtimaan sitten jonnekin muualle ja unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävyyssuhteet ikuisia? Pitäisikö olla? Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Usein vielä eri tahdissa kuin ystävillä.
Ei kai, mutta onhan se aika hauskaa että juuri kun toinen päässyt kehumasta miten hyviä ystäviä ollaan, lähteekin ajelehtimaan sitten jonnekin muualle ja unohtaa.
Elämässä olen oppinut ainakin sen, että kun tulee tuollainen herkistelytilanne niin sitä seuraa todennäköisesti sitten sellainen vastaliike että tapahtuu juuri päinvastoin kun on juuri hekumoitu. Eli juuri näin että "voi että kun me ollaan niin hyviä ystäviä iiihh toivottavasti ollaan ikuisesti" -> yhteydenpito loppuu. Tiedän aina odottaa pahinta.
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa. Miksiköhän sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa. Miksiköhän sinulla on?
Olet kaiketi niin paljon parempi ihminen taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävyyssuhteet ikuisia? Pitäisikö olla? Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Usein vielä eri tahdissa kuin ystävillä.
Ei kai, mutta onhan se aika hauskaa että juuri kun toinen päässyt kehumasta miten hyviä ystäviä ollaan, lähteekin ajelehtimaan sitten jonnekin muualle ja unohtaa.
Elämässä olen oppinut ainakin sen, että kun tulee tuollainen herkistelytilanne niin sitä seuraa todennäköisesti sitten sellainen vastaliike että tapahtuu juuri päinvastoin kun on juuri hekumoitu. Eli juuri näin että "voi että kun me ollaan niin hyviä ystäviä iiihh toivottavasti ollaan ikuisesti" -> yhteydenpito loppuu. Tiedän aina odottaa pahinta.
Jep, "mehän tullaan niin hyvin toimeen" ja sitä seuraa valtava riita :D Näin tää toimii.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa. Miksiköhän sinulla on?
Sinulla ei varmaan ole ystäviä niin ei ole ongelmaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et ole tarpeeksi kiinnostava ihminen...? Tai roikut liian tiiviisti kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävyyssuhteet ikuisia? Pitäisikö olla? Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuu. Usein vielä eri tahdissa kuin ystävillä.
Niinpä. Harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja hoivakodissa.
Ystävyydessä saa olla ihan luonnollista aaltoilua. Älä takerru heihin vaan anna heille tilaa. Lopeta maisemasta miten paljon olette yhteydessä ja etsi puolestasi muuta seuraa. Löydätte toisenne sitten joskus, jos niikseen tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut tuollaista. Ystäviä on tullut ja mennyt, elämäntilanteiden muututtua on lähennytty tai erkaannuttu, vihamiehiä ei ole tullut kenestäkään. Minusta on ihan OK, että opiskelukaverit eivät enää 38v iässä ole niitä samanlaisia ystäviä kuin he olivat 15 vuotta sitten tai että ns. äitikaverit eivät ole bestiksiä nyt, kun vauvavuodet ovat ohi. Tiiviistä yhteydenpidosta on tullut väljempää, koska jokainen meistä menee eteenpäin. Joskus soitellaan ja jutellaan, mutta ei olla toisillemme tilivelvollisia siitä, että yhteydenpito ei ole enää jokapäiväistä.
En usko, että kukaan haalii uusia ystäväviä, mutta ikävistä tuttavuuksista halutaan varmasti eroon. Joku ei tajua, että ei ole ystävä eikä edes kaveri, vaan ainoastaan satunnainen tuttavuus. Sellaisesta takertujasta eroonpääseminen on joskus tuskien taival!
Jos ystävä on päivittäin yhteydessä, niin juoksisin ja lujaa! En halua olla jonkun tavoitettavissa jatkuvasti, minulla on omakin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus ,hyvin ilmaistu ja pitää paikkansa. Iso kiitos!
No joo tämän olen huomannut itsekin. Olen sen ajan kanssa hyväksynyt, mitä muutakaan voisin? Ystäviä tulee, ystäviä menee, en voi sille mitään. Yritän vain olla kaikille niin mukava kuin mahdollista ja ajatella toisia. Myös parisuhteiden kanssa tilanteeni on sama, parisuhteita on tullut ja mennyt. Sisaruksiinkin välit hiljentyneena. Ainoat pysyvät ihmissuhteeni omat vanhemmat ja omat lapset, mutta nyt olen huomannut että se riittää minulle!
Osaako joku sanoa, onko tämä suomalainen ilmiö, vai tapahtuuko muunmaalaisten kavereiden kanssa vastaavaa?
Välillä tuntuu, että ns. Ystäviä pidetään vain yleisönä oman elämän esityksille Facebookissa, Instassa jne. Ystävät kutsutaan rekvisiitaksi häihin ja muihin juhliin, koska niitä pitää siellä olla. Ystävien tehtävänä on toimia kuuntelijoina ja kannustajina. He ovat Minua varten.
Tulee vähän martyyri fiilikset APsta. Jos minulla olisi elämässä menossa jotakin ja ottaisin tauon jälkeen yhteyttä ystävääni ja asenne olisi, että "jaa, sulla on tainnut tulla vaan uusia ja jännempiä ihmisiä elämään", niin olisihan se luontaanytöntävää.
Tämä nykyaika on niin minäminää. Kaikki pitää olla niin hienoa.