Lue keskustelun säännöt.
Ennen pelkäsin/välttelin viimeiseen asti nälkää, muita?
01.08.2022 |
Sitten jotenkin älysin, että mitään pahaa ei tapahdu jos olen toisinaan hetken nälissään, jos jotain niin päinvastoin.
Tämän nälkäpelon huomaan siis konkreettisesti silloin, kun olen lähdössä johonkin, vaikka kävelylle. Hulluna pitää olevinaan miettiä, että onko nyt varmasti syönyt tarpeeksi, ettei vain ehtis tulla nälkä.
En sitten tiedä mistä tämä nälkäpelko on lähtöisin. Ehkä ihan lapsuudesta, vanhempien hössötyksestä. Tunnistaako kukaan muu tällaista?
Kommentit (71)
Joo! Tunnistan saman! Ollut kova huoli ettei vaan ehdi tulla nälkä missään välissä. Ihan käsittämätöntä. Pätkäpaastosin jokin aika sitten ja opettelin sietämään nälkää. Silloin aivot ehkä hieman tajusivat ettei pienessä nälässä ole mitään pahaa. Olen nyt myös lapsille jutellut, että ei haittaa jos joskus on hieman nälkä. Kun sitten viimein syö niin ohi se menee. Eikä Suomessa voi kukaan kuolla nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vain. Minunkin suhtautumiseni näläntunteeseen on muuttunut. Syön kolme kertaa päivässä ja vasta sitten kun minulla on kunnolla nälkä. Kaikki napostelu on jäänyt pois ja painoa on pudonnut aika lailla.
Nälkä ei tosiaan tapa välittömästi, niinkuin jotkut tuntuvat luulevan :D
Tunnistan ilmiön, ja olen aina ihmetellyt sitä, miksi näläntunnetta oikein opetetaan lapsesta asti välttämään. Välillä rasittaa sekin, että ystäviä tavatessa tai vaikka porukalla matkustaessa tärkein tai jatkuva puheenaihe on se, koska syödään ja onhan välipaloja matkassa ja pitää pysähtyä syömään, ennen kuin tulee nälkä. Sosiaalisissa tilanteissa voin syödä yhteisellä aterialla, vaikkei olis nälkäkään, mutta pääsääntöisesti en arkena syö, ennen kuin olen kunnolla nälissäni. En etenkään syö kellon mukaan kahden tai kolmen tunnin välein välttääkseni näläntunnetta, vaan 1-2 kertaa päivässä kunnon aterian.
Tunnistan!
Minullakin oli todellinen ahaa-elämys, kun tajusin että voin oikeasti ihan turvallisesti antaa nälän tulla joka päivä ja harrastaa liikuntaa hieman nälkäisenä ja syödä vastan jälkeenpäin. Joskus en pystynyt esim. lenkkeilemään, kun juuri syöneenä oli hirveä juosta ja muuten oli nälän pelko.
Lapsuuskodissa syötiin perinteistä kotiruokaa, eli hirveästi hiilihydraatteja, leipää, perunaa, ja kahvin kanssa pullaa joka välissä. Nyt kun käyn siellä pidemmän aikaa niin huomaan, että verensokeri vaihtelee tuolla ruokavaliolla tosi paljon, eli ns. nälkäisenä onkin todella kurja olo.
Meillä ei myöskään kotona juotu vettä paljon ollenkaan. Ruuan kanssa lasi maitoa tai piimää. Vettä ei ollut tarjolla, ei aina edes laseja pöydässä.
Nyt kun syön paljon kuitu- ja proteiinipitoisemmin ja juon riittävästi vettä, nälkä ei aiheuta mitään verensokerin syöksyä. Pystyy liikkumaan säännöllisesti, ja se ennestään tasoittaa verensokeria.
Jep. Joku sanoi että tuollainen ylävatsalla tuntuva tunne ei ole edes oikeaa nälkää, vaan se tuntuis jossain alavatsalla sitten kun on ollut oikeasti kauan syömättä. Mutta aika hyvin lapset opetetaan tunnistaan nälän tunne tai vatsan muriseminen siihen että tarvii ruokaa. Kerran lenkkeillessä kun tuli jano, mietin että meenkö takas lyhyempää reittiä vai meenkö sieltä mistä olin suunnitellutkin. Aattelin, että niin, vaikka nyt onkin jano, niin mitä sitten? En oo heti kuivumassa pystyyn vaikken sitä vettä mahdollisimman nopeasti saiskaan. Menin pitemmän reitin. Nää on näitä ahaa-elämyksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, vasta kun lueskelin vastauksia, niin älysin että tosiaan... varmaan itekin vois yrittää ettei lapsille tulis samaa ongelmaa! Mullahan tietysti esim aina on lapsille eväät mukana kaikkiin mahdollisiin paikkoihin :D ja "onhan nyt maha täysi, että jaksat aamuun asti?" Kääk, välittömästi pitää tässä skarppia!
Minä pelkään nälkää, koska olen huomannut että tulee ihan kamala olo jos en syö pitkään aikaan. Olen aina ollut tälläinen, minulla alkaa sydän tykyttää ja kädet vapista. Ei ole diabetes, verikokeet yms muut otettu. Kerran en syönyt aamulla mitään ja lähdin ulos, oli vähällä etten pyörtynyt. Koulussa pyörryin kerran kun en ollut pitkään aikaan syönyt mitään. Olen vielä pitkä ja hoikka joten kaatuminenkin varmaan sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen havainnut saman. Olen pätkäpaastonnut tässä kesällä 14-16 tunnin pätkiä ja usein tehnyt aamulla ennen aamiaista jumpan tai sauvakävelylenkin. Ihan hyvin voi liikkua tyhjällä mahalla.
Ja kyllä, tämän myötä myös päivän välipalat ja napostelut on jääneet pois, eli en ole ahtanut paaston syöntiajalla ruokaa kaksin käsin vaikka niin pelkäsin.
Kai mua oli peloteltu verensokerin laskemisella ja on ollut kavereita jotka koki "nälkäkiukkua" jos ei esim. reissussa syöty silloin kun heillä oli nälkä. Laihdutusohjeissa usein käsketään syödä muutaman tunnin välein, ettei VAAN tule nälkä ja sen nälän varjolla ne laihdutusyritykset kaatui.
Nyt olen meditoinut nälän tunnetta aistien ja todennut, että se on vain aistimus jota ei tarvitse heti tukahduttaa ruoalla.
Olen ylipainoinen mutta paino on laskusuunnassa lupaavasti.
Toisinaan kestää nälkää pitkääkin ja toisinaan sitten alkaa pimetä silmissä ja kaatuilla. Pidän mukana nestettä ja glukoositabletteja niin saan verenpainetta ja sokereja ylös jos meinaa käydä hullusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt minä käsitän; olen aina ihmetellyt kun perheet tulevat aamusta puistoon tai rannalle tai minne vaan ja heti kaivetaan eväät esille. Eivötkö he ole juuri syöneet aamiaisen? Mutta hehän pelkäävät että vähän tulee nälkä ennen lounasta:)
Minä taas tykkään syödä vasta kun on oikeasti nälkä, ehtii tehdä muutakin. Ja meillä harvoin on eväitä mukana, syömättä pystyy lapsikin olemaan monta tuntia.
No kuulostaa niin oudolta (ja on näköjään yleistä), mutta toisaalta selittää sen, miksi toisilla on aina eväät mukana ihan missä vaan :)
Itse liikun lähes aina nälissäni (en himourheile, vaan kävelen 10-15 km lenkkejä tai pyöräilen 20-30 km) ja se tuntuu musta tosi hyvältä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pelkään nälkää, koska olen huomannut että tulee ihan kamala olo jos en syö pitkään aikaan. Olen aina ollut tälläinen, minulla alkaa sydän tykyttää ja kädet vapista. Ei ole diabetes, verikokeet yms muut otettu. Kerran en syönyt aamulla mitään ja lähdin ulos, oli vähällä etten pyörtynyt. Koulussa pyörryin kerran kun en ollut pitkään aikaan syönyt mitään. Olen vielä pitkä ja hoikka joten kaatuminenkin varmaan sattuu.
Tämä. Mulla on reaktiivinen hypoglykemia eli verensokerit menee helposti liian alas jos on ateriavälit pitkät, ja sitten on niin huono olo että kyllä sitä on syytäkin pelätä ja välttää.
Kiinnostava aloitus. Koin itse tuon saman valaistumisen pari vuotta sitten ollessani laihdutuskuurilla. Olin siis mukana nettivalmennuksessa, ja yhdellä ns. luennolla vetäjä sanoi että nälkään ei kannata suhtautua hysteerisesti. Ihminen ei kuole nälkään vaikka samalta päivältä jäisi väliin vaikka kaksikin ateriaa. Nälkä ei ole tavoiteltava olotila, mutta aikuinen ihminen kestää sitä kyllä yleensä paremmin kuin mitä itse ehkä kuvittelee.
Tajusin silloin suhtautuvani nälkään itsesäälin kautta. Voi minua parkaa, jo ihan huimaa kun en ehtinyt töissä syömään lounasta ja päivällisenkin ehdin syömään vasta seiskalta. Kyllä on kamalaa, miten minun nyt käy. Vatsa kurnii ja keskittyminen on heikkoa.
No, ihan hyvin siinä aina lopulta käy. Maailma ei kaadu vaikka olisi sen vuorokauden syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, enää nälän tunne ei oo mulle = tarve syödä. Ku luin paastoamisesta ja siittä miten jotku syö esim kerran päivässä, nii tuli jotenki helpottunu olo. Että huh, ei tarvikkaan käyttää niin paljon aikaa ja energiaa itsensä ruokkimiseen mitä oon aina aatellu että kuuluis toimia. Nyt voi aivan hyvällä omatunnolla elää tyyliin yhdellä lämpimällä ruualla ja aamupalattomuudella
Jatkuvasti joka paikassa edelleen jankutetaan siitä pelottavasta verensokerin laskusta ja nälkä kiukusta jne. ja kehotetaan syömään välipaloja ja pitämään mukana pähkinöitä tms. Ihan hullua, kun suurin osa alkaa olla ylipainoisia ja kaiken lisäksi koko ajan kertyy lisää tutkimustietoa paaston hyödyistä. Itse asiassa jatkuva verensokerin nosto on erittäin epäterveellistä ja johtaa usein kakkostyypin diabetekseen.
Itse olen saanut nälän hallintaan pätkäpaastolla. Ihmiselle tulee nälkä silloin, kun hän on totuttanut itsensä syömään. Ennen minulla oli nälkä koko ajan, nyt joku 20 tunnin paasto ei tunnu missään.
Jos aineenvaihdunta on kunnossa, aikuinen terve ihminen voi ihan hyvin olla välillä syömättä, eikä lapsikaan siihen kuole. Eräällä sukulaisella oli aina lapsille evästä mukana. Aina oli joku mehupurkki tai riisikeksi suussa. Omat olivat ilman ja sitten kotona syötiin, kun oli kunnon nälkä. Ehkäpä arvaatte, kummat ovat nyt hoikkia ja kummat ylipainoisia nuoria aikuisia.
Samaa mieltä! On ollut hyvä huomata, että ihan hyvin voi tuntea nälän tunnetta, eikä sitä tarvitse heti yrittää sammuttaa.
Pahemmalta tuntuu oikeastaan joutua syömään silloin, kun ei ole nälkä. Esim. pakolla aamupalaa, että jaksaisi töissä tai lounasta silloin, kun aikataulussa on lounastauko.
Onneksi etätöissä voi syödä aamupalan milloin huvittaa ja lähipäivinäkin olen oppinut, että ei ole mikään pakko syödä tukevaa aamupalaa, vaan banaanillakin pärjää lounasaikaan asti ja lounaalla on sitten ihan oikea nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti joka paikassa edelleen jankutetaan siitä pelottavasta verensokerin laskusta ja nälkä kiukusta jne. ja kehotetaan syömään välipaloja ja pitämään mukana pähkinöitä tms. Ihan hullua, kun suurin osa alkaa olla ylipainoisia ja kaiken lisäksi koko ajan kertyy lisää tutkimustietoa paaston hyödyistä. Itse asiassa jatkuva verensokerin nosto on erittäin epäterveellistä ja johtaa usein kakkostyypin diabetekseen.
Itse olen saanut nälän hallintaan pätkäpaastolla. Ihmiselle tulee nälkä silloin, kun hän on totuttanut itsensä syömään. Ennen minulla oli nälkä koko ajan, nyt joku 20 tunnin paasto ei tunnu missään.
Jos aineenvaihdunta on kunnossa, aikuinen terve ihminen voi ihan hyvin olla välillä syömättä, eikä lapsikaan siihen kuole. Eräällä sukulaisella oli aina lapsille evästä mukana. Aina oli joku mehupurkki tai riisikeksi suussa. Omat olivat ilman ja sitten kotona syötiin, kun oli kunnon nälkä. Ehkäpä arvaatte, kummat ovat nyt hoikkia ja kummat ylipainoisia nuoria aikuisia.
Minä taisin lihoa juuri noilla välipalapähkinöillä, kun muka "pitää saada joka aterialla ja välipalalla proteiinia".
T. 9
No nyt taidan ymmärtää.
Matkustin äskettäin junassa viisi tuntia. Olin syönyt lounaan pari tuntia ennen lähtöä, ja matkaa junamatkan jälkeen vielä määränpäähän oli parin tunnin verran. Olin siis ottanut evääksi pasteijan ja pari omenaa, jotka söin matkan loppuvaiheessa.. Seurasin matkalla lähipaikoilla olevaa perhettä ja ikäistäni pariskuntaa. Molemmat seurueet söivät koko ajan. Pariskunta ei mahtunut heti ravintolavaunuun, niin he söivät ensin eväät. Sitten he lähtivät ravintolavaunuun syömään jotain ruokaa. Sen jälkeen he vielä matkan aikana söivät toiset eväät. Kolme ruokailua viiden tunnin aikana. Sama oli viereisellä perheellä. Kolmen ruokailun välissä syötiin vielä karkkia.
Ap jatkaa vielä.. En ole koskaan ollut kovin ylipainoinen, mutta nyt olen hoikistunut vähän, mikä on ihan kiva. Mutta isoin muutos on se ettei enää "tarvi" ressata ja suunnitella kaikkia pieniäkin menemisiä syömisen kautta.