Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voiko vaikeasti kehitysvammaisen lapsen oikeasti hyväksyä?

Vierailija
17.05.2010 |

Yksi meidän lapsistamme on vaikeasti kehitysvammainen. Vaikka lapsi on rakas emmekä hänestä mistään hinnasta luopuisi, niin silti mielessä pyörii kysymys, että miksi. Miksi just meidän lapsi.



Elämä on välillä todella raskasta tämän lapsemme kanssa eikä monikaan tutuista ymmärrä millaista on elää vauvavuotta, josta ei loppua näy. Meidän "erityislapsi" on kaiken kaikkiaan aivan ihana ja saa monesti päivän aikana hymyn kasvoilleni, mutta en kyllä vieläkään ole tätä hyväksynyt enkä tiedä hyväksynkö ikinä. Koen olevani ehkä jotenkin outo kun pari ns. puolituttua, joilla myös kehitysvammainen lapsi niin ovat sanoneet, että ovat sen hyväksyneet. Voiko oikeasti hyväksyä sen, ettei lapsi saa koskaan kokea sitä mitä normaali lapsi saa? Koen myös riittämättömyyden tunnetta kun tuntuu, ettei aikaa ja huomiota riitä tarpeeksi tai niin paljon kun haluaisin meidän terveille lapsille kun "erityislapsi" vie niin paljon aikaa ja voimia.

Kommentit (83)

Vierailija
21/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta siihen voi mennä aikaa. Parin vuoden päästä saatat huvittuneena muistella näitä ajatuksia joita sinulla nyt on.



Minulla on autistinen poika jolla on keskivaikea kehitysvamma. Pari vuotta sitten etsin syytä mikä autismin aiheutti jne. Nyt tämä on niin arkea ja syillä ei ole mitään väliä.

Vierailija
22/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

parantumattomasti sairas on. Näitä kai voisi verrata. Olen kyllä päässyt yli ajatuksesta miksi juuri meille. Puhuminen auttaa. Minä olen saanut apua vertaistukiryhmästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

muistakaa pyytää kuntaa järjestämään tukiperheen vaikka kerran kuussa lapselle. Sitten kun hiukan kasvaa. Ihan vaan siksi, että tiedän tuon olevan raskasta. Saisitte kerätä voimia ja lapsikin hyötyisi järjestelystä aivan varmasti. (olen itse toiminut erityislasten tukiperheen äitinä)

Vierailija
24/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehityksessä noin puolivuotiaan tasolla tällä hetkellä.

Me saamme kyllä "lomaa" tästä meidän lapsesta suurin piirtein kerran kuussa ja tämä kyllä helpottaa aina, mutta raskasta on silti.

ap

muistakaa pyytää kuntaa järjestämään tukiperheen vaikka kerran kuussa lapselle. Sitten kun hiukan kasvaa. Ihan vaan siksi, että tiedän tuon olevan raskasta. Saisitte kerätä voimia ja lapsikin hyötyisi järjestelystä aivan varmasti. (olen itse toiminut erityislasten tukiperheen äitinä)

Vierailija
25/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

saada tukiperhettä,kun kysyin.täytyy kuulemma olla lastensuojelulliset perusteet eli mt ongelmia,alkoholin liikakäyttöä ym.ei riitä että on kehitysvammainen lapsi.neuvoivat kysymään neuvolan kautta perhetyöntekijää,joka tulisi meille kotiin.vammaisliitosta samat terveiset.mielelläni huilisin edes yhden viikonlopun jos tukiperhe saataisiin.

Vierailija
26/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaupungin sosiaalitoimen kautta saa maksusitoumuksia lyhytaikaiseen hoitoon ja tilapäishoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

parantumattomasti sairas on. Näitä kai voisi verrata. Olen kyllä päässyt yli ajatuksesta miksi juuri meille. Puhuminen auttaa. Minä olen saanut apua vertaistukiryhmästä.

Vierailija
28/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku tietää millä keinolla se tukiperhe löytyisi ja saataisiin niin ilomielin kuulisin tästä.en halua keksimään mt ongelmia kun ei niitä ole.sitten jos ryhdyn omaishoitajaksi lapselleni,niin saan omaishoitajavapaan kerran kuukaudessa ja silloin tarjotaan lapselleni laitospaikkaa.sitä emme missään nimessä edes harkitse,lapsi päällepäin normaali,kävelee ja syö itse.herttainen pikku viliskantti.muuten vaan kehityksessä haasteita.poikkesin nyt ap:n kysymyksestä sivuun,sorry: (.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

voi ns. tavallinen perhe, ilman mitään suurempia ongelmia ja lastensuojelukontakteja, saada tukiperheen, jos itse kustantaa menot?!



Luulisi vammaisjärjestöillä olevan jotain apua tarjolla? Ainakin omaishoitajana toimiva tuttavani saa "sijaisen" itselleen, eli on oikeutettu lomiin! en tosin tiedä johtuuko se tuosta omaishoitajuudesta?



Mutta ap:n kysymykseen palatakseni, vaikea sanoa, kun ei ole omakohtaista kokemusta, uskoisin jokaisen haluavan terveen (ja herttaisen ja hyväkäytöksisen) lapsen, mutta toivoakseni ja uskoakseni omaa lastaan rakastaa "valmistusvikoineenkin"! Häpeää ei mielestäni tarvitsisi tuntea, ellei kyseessä ole esim. FAS-lapsi tai muu "itseaiheutettu" poikkeama!

Vierailija
30/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joku tietää millä keinolla se tukiperhe löytyisi ja saataisiin niin ilomielin kuulisin tästä.en halua keksimään mt ongelmia kun ei niitä ole.sitten jos ryhdyn omaishoitajaksi lapselleni,niin saan omaishoitajavapaan kerran kuukaudessa ja silloin tarjotaan lapselleni laitospaikkaa.sitä emme missään nimessä edes harkitse,lapsi päällepäin normaali,kävelee ja syö itse.herttainen pikku viliskantti.muuten vaan kehityksessä haasteita.poikkesin nyt ap:n kysymyksestä sivuun,sorry: (.

meillä tyttö käy nuorten ystävät ry:n ylläpitämässä kodinomaisessa yksikössä, jossa on enimmillään kuusi saman ikäistä lasta paikalla vielä siten, että lapselle pyritään järjestämään joka kerta samat hoitajat siinä missä samat ikätoveritkin.

minä vastustin tuota viimeiseen asti. kunnes yhtenä aamuna istuin töihin lähdössä lattialla ja itkin sitä, etten enää jaksa, kun lapsi oli päättänyt olla lähtemättä kouluun (istui vain ja huusi ja hän kun on sen verran isokokoinen, en voinut pukea häntä väkisin) ja minulla olisi pitänyt jo olla töissä.

päivääkään en ole katunut. tyttö rakastaa paikkaa kuin hullu puuroa ja kyselee koska pääsee sinne takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

18 kokemuksesta.meillä vielä alle kouluikäinen,siksi niin kovasti haluaisin perheeseen,en laitokseen.mutta ehkä jonakin päivänä on pakko,jos omat voimavarat ei riitä.kyllähän se lapselle varmasti ihan hauskaa jos mukava paikka löytyy,oli sitten laitos tai perhe.mutta äitinä koen suurta syyllisyyttä etten jaksaisi omasta rakkaasta lapsesta huolehtia.välillä olisi vain pakko saada huilimistauko.vaikka ei olisi edes kerran kuukaudessa,vähempikin riittäisi.isoja muutoksia perheessä,kun on erityislapsi.niin paljon sopeutumista kaikkeen.ei pitäisi ajatella,että jos olisi terve lapsi,miten helppoa olisi.ei pitäisi,mutta jatkuvasti tätä mietin.

Vierailija
32/83 |
18.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lyhyesti näin 20v jälkeen. Jos olisin tiennyt etukäteen, olisin tehnyt abortin tai jos vammaisuus olisi tiedetty. Vammaisuus ilmeni noin alle vuoden iässä. Kun sitten sain vammaisen lapsen en aluksi uskonut sitä, enkä hyväksynyt. Eristäydyin jonkin verran ja kannoin taakkaa yksin, mikä ei ollut hyvä asia. Mahdollisuus lapselle ryhmä antoi eväitä. Sen jälkeen tein kaiken mahdollisen lapsen hyvin voinnin eteen, omat tarpeet jäivät taakse. Toinen lapsi oli terve ja kaikki oli hänelle helppoa koulussa etc. Toiset lapset yleensä jää taka-alalle, paitsi murrosiässä kiinnitin enemmän aikaa tarkkaavaisuutta heihin. Terveet lapset hyötyivät myö, koska olin kotona enemmän. Tein osan työstä kotona. Etätyönä. Terveet lapseni ovat päässeet yliopistoon, vammainen käy päivätoiminassa ja asuu vielä kotona, hän käy kuitenkin asumis harjottelussa, mikä on sekin minulle suuri saavutus. Olen liian ylihuolehtiva. Nyt olen ottanut aikaa myös itselle. Lapseni hyväksyn täysin ja taistelen hänen puolestaan aina. Kuitenkin ei pitäisi luovuttaa omaa elämäänsä kokonaan vammaiselle lapselle ja pitää turvautua kehitysvamma työssä oleviin ihmisiin - siellä on osaamista ja henkilöitä jotka auttavat taakan ja vastuun kantamisessa. Myös mieheni on ollut tässä pitkässä tiessä mukana. Ehkä kaikki olisi toisin jos olisi vain terveitä lapsia. Ajattelin vain, että tämä lapsi valitsi minut äidiksi - koska tiesi, että auttaisin hänet kulkemaan tämän elämän läpi - itse sain jotakin- vaikka olen välillä pinna kireenä - olen myös enemmän ihminen tämän lapsen ansiosta. Ja kyllä olemme myös paljon nauraneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/83 |
20.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

parantumattomasti sairas on. Näitä kai voisi verrata. Olen kyllä päässyt yli ajatuksesta miksi juuri meille. Puhuminen auttaa. Minä olen saanut apua vertaistukiryhmästä.

Vierailija
34/83 |
20.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tietenkään täysin samasta asiasta ole kyse, koska vamma ja sairaus ovat eri asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/83 |
15.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun 24 vuotiaalla "lapsella" on syvä kehitysvamma, älyllisesti hän on 1-vuotiaan  tasolla. Joudun vieläkin syöttämään, vaihtamaan vaipat, juottamaan nokkamukista yms. Sillä hän ei itse pysty puhumaan, syömään, kävelemään, juomaan eikä hän hallitse rakkoaan. En ole koskaan hyväksynyt tyttöä täysin, mutta ei tässä mikään auta...

Tuollainen on hirveää rääkkäystä lasta kohtaan. Se on totuus, anteeksi vain, jos joku loukkaantuu kommentistani.

Vierailija
36/83 |
15.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 24 vuotiaalla "lapsella" on syvä kehitysvamma, älyllisesti hän on 1-vuotiaan  tasolla. Joudun vieläkin syöttämään, vaihtamaan vaipat, juottamaan nokkamukista yms. Sillä hän ei itse pysty puhumaan, syömään, kävelemään, juomaan eikä hän hallitse rakkoaan. En ole koskaan hyväksynyt tyttöä täysin, mutta ei tässä mikään auta...

Tuollainen on hirveää rääkkäystä lasta kohtaan. Se on totuus, anteeksi vain, jos joku loukkaantuu kommentistani.

Siis mikä tuossa on mielestäsi rääkkäystä? Syöttäminen? Vaipanvaihto?

37/83 |
15.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 24 vuotiaalla "lapsella" on syvä kehitysvamma, älyllisesti hän on 1-vuotiaan  tasolla. Joudun vieläkin syöttämään, vaihtamaan vaipat, juottamaan nokkamukista yms. Sillä hän ei itse pysty puhumaan, syömään, kävelemään, juomaan eikä hän hallitse rakkoaan. En ole koskaan hyväksynyt tyttöä täysin, mutta ei tässä mikään auta...

Tuollainen on hirveää rääkkäystä lasta kohtaan. Se on totuus, anteeksi vain, jos joku loukkaantuu kommentistani.

Sekö sitten ei olisi väärin, että kommentoija jättäisi lapsensa syöttämättä, juottamatta ja vaipat vaihtamatta?

Vierailija
38/83 |
15.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä asiasta on todella vaikea puhua, mielestäni tabu aihe. Minulla on 15 vuotias vaikeasti kehitysvammainen ja koko tulevaisuuteni on nyt tässä. Haaveilin perhelomista ja lapsen ensiaskeleista. Tässä minun elämäni oli ja tätä tulee olemaan niin kauan, kun lapseni elää (ei pitänyt alunperin edes näin pitkään elää). En vain jaksa. Mistään en saa apua. Pahinta on, että lapseni syntyi 'normaalina', mutta sai hyvin nuorena pahan aivovamman (eli ei periaatteessa kehitysvammaisuutta ole). Aivan vauvan tasolla.

Vierailija
39/83 |
15.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Väsynyt1234567 kirjoitti:

Tästä asiasta on todella vaikea puhua, mielestäni tabu aihe. Minulla on 15 vuotias vaikeasti kehitysvammainen ja koko tulevaisuuteni on nyt tässä. Haaveilin perhelomista ja lapsen ensiaskeleista. Tässä minun elämäni oli ja tätä tulee olemaan niin kauan, kun lapseni elää (ei pitänyt alunperin edes näin pitkään elää). En vain jaksa. Mistään en saa apua. Pahinta on, että lapseni syntyi 'normaalina', mutta sai hyvin nuorena pahan aivovamman (eli ei periaatteessa kehitysvammaisuutta ole). Aivan vauvan tasolla.

Ilmeisesti hän on kehitysvammainen. Miksi sanot, että periaatteessa ei ole?

Vierailija
40/83 |
15.12.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 24 vuotiaalla "lapsella" on syvä kehitysvamma, älyllisesti hän on 1-vuotiaan  tasolla. Joudun vieläkin syöttämään, vaihtamaan vaipat, juottamaan nokkamukista yms. Sillä hän ei itse pysty puhumaan, syömään, kävelemään, juomaan eikä hän hallitse rakkoaan. En ole koskaan hyväksynyt tyttöä täysin, mutta ei tässä mikään auta...

Tuollainen on hirveää rääkkäystä lasta kohtaan. Se on totuus, anteeksi vain, jos joku loukkaantuu kommentistani.

Siis mikä tuossa on mielestäsi rääkkäystä? Syöttäminen? Vaipanvaihto?

Hengissä pitäminen. Miettikää nyt lasta, joka on kehdosta hautaan 1-vuotiaan tasolla. Elinikäkin on lyhyt. On se kehitysvamma paljon muutakin kuin matala äo. Onko tuo oikeasti hauskaa lasta kohtaan, jos ei liiku, syö ja käy vessassa itse eikä puhu? Armollista olisi päästä pois tästä maailmasta. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän viisi