Surullista. Koirasta on tullut vanha. On todennäköisesti melkein sokea
Tämän vuoden aikana ihan selvästi vanhentunut.
On mökillä aiemmin tassutellut irrallaan vapaasti ja seikkaillut, tietää kyllä tontin rajat eikä lähde kauas.
Tänä kesänä ei ole lähtenyt yksin ollenkaan portaita kauemmaksi. Haluaa, että valjaat laitetaan ja häntä talutetaan.
Luopumisen aika lähestyy. Väistämätöntähän se on toki jossain vaiheessa eikä etukäteen kannata surra. Lääkärintarkastusta pitää nyt vähän tihentää ja käyttää tarkistuksella puolen vuoden välein.
Toinen niin pieni ja avuton ja luottaa, että hoidetaan ja suojellaan.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tullut luopumisen hetki niin kuin itsekin varmaan ymmärrät.
Ei ihan vielä, viime terveystarkastuksessa ei todettu vanhuusoireiden lisäksi varsinaista fyysistä vikaa vielä. Askel on lyhentynyt ja tajuaa itsekin, että ei enää pysty samalla tavalla puolustautumaan mahdollista vihollista vastaan, siksi hakeutuu suojaan ja haluaa turvaa.
Ei
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei näe kunnolla?
Ei huomaa oravaa kolmen metrin päästä jos tuulen alapuolella.
Isoin muutos on tuo, että pelkää olla mökillä yksin ulkona.
Täällä on paljon hajuja ja ulkona liikkuu öisin kaikenlaista eläinkunnan hiippailijaa, mm. kettuja ja ahmoja
Surullista. Tunnut olevan kovin kiintynyt koiraasi ja pidät hyvää huolta vanhuksesta. Se tuntuu hyvältä. Tulee mieleen oma koiravanhus, josta jouduin luopumaan alkuvuodesta sairauden vuoksi.
Kyynel vierähti poskelle , omat on haudattu vuosia sitten . Raskasta on luopuminen . Muistelen vieläkin ihania koirakavereitani , uusia en ole ottanut , tuntui ettei voi ottaa.
Koira rassu, en minäkään olis heti piikille viemässä. On se ihmeellistä kun ihmiset ei saa eutanasiaa vaikka haluaisivat, mutta koirille annetaan jo silloin kun elämä on vielä mahdollista
Se on se blind channelii. Vähän kuin videopeliä rikkinäisellä ohjaimella. Kuiskutuksia. Psykopaattien kehittämä koirakoe. Mut hei se oli vaan peliä/näyttely cmon?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tullut luopumisen hetki niin kuin itsekin varmaan ymmärrät.
Koiralla on oikeus vanhuuteen. Jos ei ole kipuja, vaan ainoastaan normaaleja vanhuuden tuomia vaivoja, niin voi elellä pitkäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tullut luopumisen hetki niin kuin itsekin varmaan ymmärrät.
Koiralla on oikeus vanhuuteen. Jos ei ole kipuja, vaan ainoastaan normaaleja vanhuuden tuomia vaivoja, niin voi elellä pitkäänkin.
Aivan, ei vanhenemisen normaalit muutokset tarvitse viedä piikille, muttta niikuin aloittaja keroi, muutoksia koiran elämään, jotta tuntee turvallisuutta.
Sitten kun on aika lähteä, niin sitä päätöstä ei kannata pitkittää. Itse olen ollut läsnä, mutta ymmärrän senkin, ettei kaikki pysty.
Mutta toisaalta...koira ymmärtää luultavasti myös lopun tulevan ja minusta pitäisi omistaja olla saattelemassa. Vaan kukin tavallaan.
Minkäikäinen aloittajan koira on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tullut luopumisen hetki niin kuin itsekin varmaan ymmärrät.
Koiralla on oikeus vanhuuteen. Jos ei ole kipuja, vaan ainoastaan normaaleja vanhuuden tuomia vaivoja, niin voi elellä pitkäänkin.
Aivan, ei vanhenemisen normaalit muutokset tarvitse viedä piikille, muttta niikuin aloittaja keroi, muutoksia koiran elämään, jotta tuntee turvallisuutta.
Sitten kun on aika lähteä, niin sitä päätöstä ei kannata pitkittää. Itse olen ollut läsnä, mutta ymmärrän senkin, ettei kaikki pysty.
Mutta toisaalta...koira ymmärtää luultavasti myös lopun tulevan ja minusta pitäisi omistaja olla saattelemassa. Vaan kukin tavallaan.
Minkäikäinen aloittajan koira on?
Touhukas terrierimummo. Vointi vaihtelee päivittäin, joskus vain nukkuu. Eilen potkittiin pihalla vähän palloakin. Koiraa ei jätetä enää koskaan yksin kotiin päiväksi eikä ole ollutkaan melkein kolmen vuoteen. Ollaan vuorotellen etänä. Tai no minä enemmän, kun mulla työ jossa ei tarvi käytännössä olla yhtään työpaikalla. Toisinaan pakkaan koiran ja työkonene autoon piristäydytään vaihtamalla ympäristö viikoksi mummolaan
Meillä ensimmäinen koira eli 15-vuotiaaksi. Vanhuus alkoi näkyä ja askel lyheni, ei enää innokkaana lenkille lähdössä mutta kotipihassa tassutteli tutuissa nurkissa vapaana. Mustan koiran turkki harmaantui, ensin silmien ympäriltä ja kuonosta, sitten muualtakin. Kaihi todettiin joten näkö heikkeni oleellisesti.
Silti nautti elämästä, ei tullut mieleenkään pelkän vanhuuden takia viedä piikille! Eihän muitakaan perheenjäseniä (kai?) viedä?
Lopulta sitten kunto heikkeni vääjäämättä ja oli aika luopua. Oli armeliaampaa nukuttaa ikiuneen kuin odottaa että heikkenee ja huononee kunnes sydän ei enää jaksa. Kutsuttiin eläinlääkäri kotiin ja sai siirtyä täältä ikuisuuteen omien ihmisten ympäröimänä omassa tutussa kodissa.
Suru oli kyllä suuri, ja kaipuu säilyy ja niin monet hyvät muistot.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ensimmäinen koira eli 15-vuotiaaksi. Vanhuus alkoi näkyä ja askel lyheni, ei enää innokkaana lenkille lähdössä mutta kotipihassa tassutteli tutuissa nurkissa vapaana. Mustan koiran turkki harmaantui, ensin silmien ympäriltä ja kuonosta, sitten muualtakin. Kaihi todettiin joten näkö heikkeni oleellisesti.
Silti nautti elämästä, ei tullut mieleenkään pelkän vanhuuden takia viedä piikille! Eihän muitakaan perheenjäseniä (kai?) viedä?
Lopulta sitten kunto heikkeni vääjäämättä ja oli aika luopua. Oli armeliaampaa nukuttaa ikiuneen kuin odottaa että heikkenee ja huononee kunnes sydän ei enää jaksa. Kutsuttiin eläinlääkäri kotiin ja sai siirtyä täältä ikuisuuteen omien ihmisten ympäröimänä omassa tutussa kodissa.
Suru oli kyllä suuri, ja kaipuu säilyy ja niin monet hyvät muistot.
Lemmikkejä ei koskaan unohda :) Kissat ja koirat ovat perheenjäseniä.
Meidän koira valkoinen niin harmaantumista ei huomaa. Silmissä selkeästi kaihi. Pitää tosiaan olla tarkkana, toivon kuitenkin että pikkuinen säilyisi vielä kohtuukunnossa. Lenkkeily on kovasti vähentynyt ja askeleet lyhentyneet
Nyt on tullut luopumisen hetki niin kuin itsekin varmaan ymmärrät.