Te joiden lapsi oli syntyessään sininen ja veltto....
......oon niin hirveen huolissani, mitä seuraamuksia sellasesta mahtaa olla, kun meidän poika oli sininen ja veltto syntyessää ja oli kakkinutkin jossain vaiheessa. Lapsivesi ei tosin ollut vihreää. Napanuorasta otetussa verinäytteessä kin oli kuulemma happiarvot ihan hyvät, eikä lapsi joutunut mihinkään tehohoitoon.
Oon nyt kuitenkin tosi huolissani ja varmaan vähän suurentelenkin asiaa, joten kaipaisin vähän rohkaisua kohtalotovereilta, ettei siinä nyt välttämättä kuinkaan ole käynyt. Huolettaa siksi, että synnytys pitkitty, kun mua ei päästetty ponnistamaan, vaikka lapsi oli jo pitkällä synnytyskanavassa tulossa. Siinä meni reilu tunti, niin etten saanut poinnistaa, vaikka ponnistamisen tarve oli valtava ja tunsin itse vauvan pään kun sormet työnsi vähän matkaa emättimeen.
Kommentit (11)
Meidän kaksivuotias pienimies syntyi velttona ja sinisenä. Lasta elvytettiin heti synnytyssalissa ja viereisessä keskolassa sitten rääkäisi vasta. Lapsella pisteitä 3/6/8. Nyt poika on terve ja erittäin virkeä tapaus. Ei mitään tietoa synnytyksenaikaisesta tapauksesta. Kehittynyt on normaalisti (äidin ja isän mielestä tietenkin normaalia paremmin) kaikin puolin.
Meidän esikoinen syntyi rv37+0 ja oli myös sininen ja veltto.Alkupisteet oli 4 ja myöhemmin 8 ja lisäksi liian pieni (2300kg) viikkoihin nähden, mutta on kehittynyt täysin kuten ikäisensä ja on nyt reipas 4-vuotias.
Meillä on nyt 1½-vuotias terve tyttö, joka syntyessään sektiolla sai vain 2/7 Apgar-pistettä. Hänellä oli napanuora kiristynyt kaulan ympärille ja likaista lapsivettä keuhkoissa. Ennen syntymää sydänäänten laskuja seurattiin yli pari tuntia. Hän oli pari ekaa tuntia hengityskoneessa ja sai antibioottia varmuuden vuoksi. Vain yhden teho-osastolla vietetyn yön jälkeen tyttö pääsi vierihoitoon. Melko pian sitä huomasi että tyttö kehittyi aivan kuten muutkin vauvat, mutta tietysti huoli oli pitkään suuri.
Nyt hän on erittäin vauhdikas reilu 1½-vuotias, ikäisekseen hyvin kehittynyt ja fiksu (vaikka ainahan ne omat lapset...). Mitään komplikaatioita ei ole ollut. Näössä, kuulossa ja ällissä ei mitään vikaa, vaikka joskus käskyt tuntuvatkin kaikuvan kuuroille korville... ;)
poitsu oli sininen ja veltto syntyessään. Todettiin synnytyksessä saatu infektio (syytä siihen ei tiedetä) ja oli viisi päivää lastenosastolla antibioottitiputuksessa. Nyt poitsu 1v5kk ja tavallinen, iloinen, reipas ja taitava pikkupoika on!
Kolmas lapsemme, nykyään 6-vuotias eskarilainen syntyi pisteillä 2-6-8 ja oli aivan veltto ja regoimaton syntyessään. Yrittivät salissa heti elvyttää, mutta ei tuottanut tulosta ja siirtyivät kiireen vilkkaa toiseen huoneeseen, jossa parin minuutin kuluttua poika rääkäisi. Napa-ph meilläkin oli aivan normaaliarvoissa, eli hapenpuute tuli vasta ihan viimeponnistuksessa. Napanuora oli kahteen kertaan kaulan ympäri ja se katkaistiin heti kun pää oli ulkona. Emme saaneet mitään seurantaohjeita, vierihoitoonkin päästiin osastolle parin tunnin happikaapissa oleilun jälkeen.
Nykyään poika on isompia sisaruksiaan suunnattomasti ärsyttävä, 5½-vuotiaana lukemaan oppinut neropatti.
Poika syntyi rv 38+5 ja oli veltto ja sininen synnyttyään. Ponnistusvaihe kesti 1 h 10 min. Pisteitä sai 5/8/9. Pienen virvoittelun jälkeen alkoi hengittää 1 minuutin iässä, oli kuitenkin vastasyntyneiden teholla tarkkailussa pari yötä, jonka jälkeen pääsi vierihoitoon. Poika sai vielä infektion ja oli antibioottikuurilla viikon verran. Seurannassa kävimme 3 kk, 6 kk ja 1 vuoden iässä.
Nyt meillä täysin terve 1 v 1 kk ikäinen poika, lastenlääkärin mukaan jopa keskitasoa nohevampi yksivuotias. Huoli oli minulla todella kova koko vauva-ajan, vaikka poika kehittyi koko ajan normaalisti eikä syytä mihinkään epäilyksiin ollut koko aikana. Mutta huojentavaa on lukea, että vakavan alun jälkeen tarinat voivat saada niin useasti myös onnellisen lopun! :)
Hieman erilaista näkökulmaa.. Oma muksuni ei ollut sininen ja veltto syntyessään mutta minä itse olin ollut. Ja olin kuulemma myös ehtinyt kakkia lapsiveteen. Äitini aina kertoo sitä kuinka kovasti hän säikähti kun minut kiikutettiin kovaa vauhtia pois heti synnyttyäni niin ettei minua edes ollut äidilleni näytetty, kerrottu vain että tyttö tuli. Äitini puhuu usein kuinka hän pitkään pelkäsi että olisiko minulla kaikki hyvin ja miten kehitykseni sujuisi. No, ihan normaali olen eikä ongelmia kehityksessä tullut, olin jopa nopea oppimaan, kävelin 10kk iässä ja 1,5v. puhuin jo melkein lauseita. Että ei kannata hätäillä, eiköhän kaikki ole hyvin, jokainen on yksilö ja kehittyy omaa tahtiaan!:)
Iida-Ilona
Meidän esikoinen syntyi lähes 5 vuotta sitten hätäsektiolla ja oli syntyessään sininen ja veltto. Pisteitä sai 6/6/8. Ensimmäisen vuorokauden aikana hengitystä tarkkailtiin aluksi happisaturaatiota mittaavalla laitteella.
Meille kerrottiin, että mitään seurauksia tuosta syntymän yhteydessä olleesta happivajeesta ei pitäisi olla, mutta kyllä minulla alkoi vähän paniikki tulla kun tytön liikkeellelähtö oli viivästynyttä, vain hieman.
Tällä hetkellä tyttö on normaali, terve 5-vuotias. Motoriikan kanssa olemme tehneet töitä, mutta enemmän siinä on kyse tytön todella arasta luonteesta kuin mistään muusta.
.....jotka huojensitte mieltäni vastaamalla viestiini. Tilanne on monella ollut alkujaan huomattavasti huonompi kuin meillä, joiden poika sai pisteitä 7/9.
Ehkäpä voin nyt jo huokaista helpotuksesta tämän asian osalta ja olla olematta niin traumatisoitunut synnytyksen kulusta. Kiitos.
Ei tällaisten asioiden pohtimisessa ole mitään väärää, ja sinulla on oikeus miettiä sitä ihan yhtä paljon kuin huonommassakin kunnossa syntyneiden lasten äidit. =)
Itse luulin jo päässeeni synnytystraumoista yli, mutta asiat tulvivat mieleen kun tulin uudestaan raskaaksi esikoisen ollessa 10 kk. Yhtäkkiä tajusin miten paljon synnytyksessä oli mennyt pieleen ja rupesin pelkäämään tulevaa. Koin suurta tarvetta jutella asiasta, ja silloin erityisesti salissa läsnä olleesta miehestäni oli paljon apua. Kannattaa siis käydä asiat läpi kunnolla, jotta voi siirtyä eteenpäin.
terv. Melonimamma rv 39+5 (käynnistys ylihuomenna, iik!)
Tyttömme syntyi rv 35+3 ja painoi 1620 g. Tytöllä oli ollut sikiöaikainen kasvuhäiriö, mutta tätä ei ennen synnytystä tiedetty. Pisteitä likka sai sentään 6/6/8, mutta oli varsin veltto eikä reagoinut oikein mihinkään. Hapetusarvot olivat kuitenkin suht hyvät ja ylipainehappi voitiin poistaa jo samana iltana. Tytön aivot ultrattiin muutamaan kertaan, mutta tutkimuksissa ei ollut mitään viitettä, että mahdollinen hapenpuute olisi vaikuttanut aivoihin. Ja niinpä meillä nyt on ihan terve pikkuinen 3-vuotias.