Nuorta jännittää muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle

No totta kai jännittää. Saako edes vuokraa maksettua?

Meillä oli vastaava tilanne viime heinäkuussa, kun esikoinen muutti toisaalle yliopiston alkamisen vuoksi. Häntä ei jännittänyt, oli enemmän kuin valmis ja oma päätöksensä/valintansa mm sen suhteen minkä yliopiston ja paikkakunnan valitsee, itseäni kyllä ja meni pitkälle tämän vuoden puolelle, että rotuun jotenkin asiaan ja "hyväksyin" uuden normaalin.

Usein opiskelupaikkakunta surkea, jos pieni kyläpahanen, voi olla kärsimystä. Ellei ole paljon kirjoja ja tekemistä kodissa, kiva lenkkireitti tms. Isompikin voi olla levoton paikka, kaikkiin ihmisiin ei kannata tutustua, huonoon seuraan tai seurata toisten mallia.

Mun esikoinen muutti toiseen maahan vuosi sitten opiskelemaan. Ei kai siinä muutossa Suomen sisällä mitään jännitettävää ole.

Muistan itseni tuossa iässä. Toki jännitti, mutta oli myös jännittävää. Kaikki edessä ja suunnaton luottamus, että siivet kantaa. Rahaa ei juuri ollut, mutta siitäkin selvittiin...

Oivoi. Kultainen vuosi 1980.

Kyllä nuoret pärjää. Erehtymisien ja oppimisen kautta.

Tsemppiä teille molemmille

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen muutti toiseen maahan vuosi sitten opiskelemaan. Ei kai siinä muutossa Suomen sisällä mitään jännitettävää ole.

Saitko nyt kruunusi kiillotettua?

Muuttakaa hänen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen muutti toiseen maahan vuosi sitten opiskelemaan. Ei kai siinä muutossa Suomen sisällä mitään jännitettävää ole.

Mitä eroa tuossa nyt on? Uudet kuviot joka tapauksessa.

Kummityttömme joutuu saman tilanteen eteen kun muuttaa JKL parin viikon päästä. Ei päässyt muualle. Ei ole koskaan käynyt niin pohjoisessa, jännittää muuttoa kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen muutti toiseen maahan vuosi sitten opiskelemaan. Ei kai siinä muutossa Suomen sisällä mitään jännitettävää ole.

Mitä eroa tuossa nyt on? Uudet kuviot joka tapauksessa.

On se nyt eri asia opetella kokonaan uuden maan kuviot. Ja vanhempienkin huomattavasti hankalampi esim käydä tai viedä mitään.

Tuttua. En tiedä paljonko omaa nuorta jännittää, mutta mua jännittää ainakin. On juuri täyttänyt 18 ja muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän, kesken lukion vielä. Oletan, että nuori on muittoon valmiimpi kuin minä, mutta aktiivisesti revin henkistä napanuoraani irti.

Muistan aika hyvin sen päivän reilun 20 vuoden takaa, kun itse muutin. Jäin yksin uuteen pikkuasuntoon muuttokuorman kanssa, kun vanhempani lähtivät ajelemaan entiseen kotikaupunkiini.

Olisiko mahdollista, että jäisit pariksi ensimmäiseksi päiväksi nuoren kanssa uuteen kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Kummityttömme joutuu saman tilanteen eteen kun muuttaa JKL parin viikon päästä. Ei päässyt muualle. Ei ole koskaan käynyt niin pohjoisessa, jännittää muuttoa kovasti.

Jyväskylä ei ole missään pohjoisessa edes Helsingistä katsoen. Miksei hän kiertänyt kaverien tai  vanhempien kanssa Suomen yliopistokaupunkeja etukäteen? Luulisi, että tyttö muuttaa toiselle mantereelle eikä Suomen sisällä.

No, ap?

Viime vuonna oltiin tuossa tilanteessa ja olihan se ihan hirveää, vaikka armeija-aika olikin antanut jo vähän esimakua siitä, kun poika ei enää olekaan koko ajan kotona. Itkua tuhersin monta kertaa ja kotimatka takaisin pojan opiskelupaikkakunnalta oli ihan suoraa parkua. Viestiteltiin ja soiteltiin pojan kanssa aluksi päivittäin, mutta kyllä se siitä sitten rauhoittui ja ihan hyvin on mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttömme joutuu saman tilanteen eteen kun muuttaa JKL parin viikon päästä. Ei päässyt muualle. Ei ole koskaan käynyt niin pohjoisessa, jännittää muuttoa kovasti.

Jyväskylä ei ole missään pohjoisessa edes Helsingistä katsoen. Miksei hän kiertänyt kaverien tai  vanhempien kanssa Suomen yliopistokaupunkeja etukäteen? Luulisi, että tyttö muuttaa toiselle mantereelle eikä Suomen sisällä.

Eiku meni sekaisin Jyväskylä ja Joensuu.

Joensuuhun kuulemma muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttömme joutuu saman tilanteen eteen kun muuttaa JKL parin viikon päästä. Ei päässyt muualle. Ei ole koskaan käynyt niin pohjoisessa, jännittää muuttoa kovasti.

Jyväskylä ei ole missään pohjoisessa edes Helsingistä katsoen. Miksei hän kiertänyt kaverien tai  vanhempien kanssa Suomen yliopistokaupunkeja etukäteen? Luulisi, että tyttö muuttaa toiselle mantereelle eikä Suomen sisällä.

Eiku meni sekaisin Jyväskylä ja Joensuu.

Joensuuhun kuulemma muuttaa.

Tarkistin. Onkin Kuopio se kaupunki... No sinne siis menossa kauppatieteisiin kun ei muualle päässyt. Jännittää kovasti miten pärjää niin kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttömme joutuu saman tilanteen eteen kun muuttaa JKL parin viikon päästä. Ei päässyt muualle. Ei ole koskaan käynyt niin pohjoisessa, jännittää muuttoa kovasti.

Jyväskylä ei ole missään pohjoisessa edes Helsingistä katsoen. Miksei hän kiertänyt kaverien tai  vanhempien kanssa Suomen yliopistokaupunkeja etukäteen? Luulisi, että tyttö muuttaa toiselle mantereelle eikä Suomen sisällä.

Eiku meni sekaisin Jyväskylä ja Joensuu.

Joensuuhun kuulemma muuttaa.

Tarkistin. Onkin Kuopio se kaupunki... No sinne siis menossa kauppatieteisiin kun ei muualle päässyt. Jännittää kovasti miten pärjää niin kaukana.

Mutta ei aio olla kuin vuoden ja sit hakea siirtoa pois.

Tottakai jännittää! Itse en uskaltanut muuttaa 50km päähän, jouduin ottamaan toisen opintolinjan sen takia. Jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli oikea, mutta jokainen tavallaan ja nostan hattua! Pidä yhteyttä ja tee selväksi, että kotiin saa aina palata. Siinä ei ole mitään hävettävää, kyllä elämä järjestyy tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna oltiin tuossa tilanteessa ja olihan se ihan hirveää, vaikka armeija-aika olikin antanut jo vähän esimakua siitä, kun poika ei enää olekaan koko ajan kotona. Itkua tuhersin monta kertaa ja kotimatka takaisin pojan opiskelupaikkakunnalta oli ihan suoraa parkua. Viestiteltiin ja soiteltiin pojan kanssa aluksi päivittäin, mutta kyllä se siitä sitten rauhoittui ja ihan hyvin on mennyt. 

Voi hyvänen aika.