Viiltely
Ikävä aihe, tiedän. Te, jotka teette sitä, miten se on alkanut? Nyt minulla on pari päivää tullut sellainen tunne, että haluan painaa jotain terävää ihoa vasten. Painan veitsen ihoon kiinni. Ei ole tullut haavaa, pieni jälki vain. Mutta jotenkin tuo pistävä tunne helpottaa. Kipu, henkinen tuska keskittyy tuohon yhteen pisteeseen ihossa. Unohdan pahan oloni. Tiedän, olen masentunut.
Voiko tämä jäädä tähän, vai meneekö pidemmälle.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ei ole mitään muuta ulospääsyä. Tuo pistävä tunne helpottaa.
Tervetuloa oikeaan maailmaan uniikki lumihiutale. Life is hard and then you die. Deal with it.
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi luuseri.
Yritän koko ajan. En ole koskaan tehnyt tuota nuorempana, nyt aikuisena vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ei ole mitään muuta ulospääsyä. Tuo pistävä tunne helpottaa.
Tervetuloa oikeaan maailmaan uniikki lumihiutale. Life is hard and then you die. Deal with it.
Jep, tiedän. Koen arvottomuutta ja sitä, että elämällä ei ole mitään merkitystä. Ei ole mitään annettavaa.
Samalla koitan koota itseni ja ajatella, että tämä on masennuksen harhaa.
Aikuisuus väsyttää ja vastuu kaikesta. Ainainen arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ei ole mitään muuta ulospääsyä. Tuo pistävä tunne helpottaa.
Tervetuloa oikeaan maailmaan uniikki lumihiutale. Life is hard and then you die. Deal with it.
Jep, tiedän. Koen arvottomuutta ja sitä, että elämällä ei ole mitään merkitystä. Ei ole mitään annettavaa.
Samalla koitan koota itseni ja ajatella, että tämä on masennuksen harhaa.
No eihän elämällä olekaan mitään merkitystä. Turha sitä on marista.
Jätin masennuslääkkeet pois. Odotin, että kaikki ei ole aina helppoa. Olen nyt tuossa masennuskuopassa. Paranen kohta.
Itsestäni tajusin että siirrän kivun helpommin hoidettavaan. Eli helpompi hoitaa näkyvää ja vuotavaa haavaa kuin sitä kipua mikä on rinnassa ja sielussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ei ole mitään muuta ulospääsyä. Tuo pistävä tunne helpottaa.
Tervetuloa oikeaan maailmaan uniikki lumihiutale. Life is hard and then you die. Deal with it.
Jep, tiedän. Koen arvottomuutta ja sitä, että elämällä ei ole mitään merkitystä. Ei ole mitään annettavaa.
Samalla koitan koota itseni ja ajatella, että tämä on masennuksen harhaa.
No eihän elämällä olekaan mitään merkitystä. Turha sitä on marista.
Kaikella on merkitystä ja sitten ei.
MInusta on kamala kirjoittaa tätä ketjua, koska tätä palstaa lukevat lapsetkin. Samalla helpottaa, että kirjoitan tästä asiasta. En ole nyt ihan yksin tämän asian kanssa. Pelottaa hiukan oma käytös.
Teininä tahdoin näyttää ulospäin pahoinvoivalta. Terävä veitsi ei sillälailla edes sattunut. Hävettää kyllä, vähän laserilla on arpia saatu silotettua, mutta sekin maksaa aivan v tusti.
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni tajusin että siirrän kivun helpommin hoidettavaan. Eli helpompi hoitaa näkyvää ja vuotavaa haavaa kuin sitä kipua mikä on rinnassa ja sielussa
En ehkä pysty viiltämään haavaa, kirvelevä kipu tuntuu liian pahalta. Mutta tuo terän painaminen iholle menee jo liian pitkälle.
Viiltely johtuu tuosta tarpeesta siirtää sisäinen tuska iholle.
Nuppineuloilla pistely on terapeuttista.
Hakekaa huomiota ennemmin OF:llä.
Ihania juttuja, niin valkoroskaista. niin tälle palstalle ominaista
Viiltely aiheutuu siitä kun toiset aiheuttavat kipua ja sitten aiheuttaa itsellensäkin samaa eli kipua ja siitä tulee sellainen kipukierre. Itse viiltelin usein enemmän paperilla mutta myös terävämmälläkin.
Tuntuu, että ei ole mitään muuta ulospääsyä. Tuo pistävä tunne helpottaa.