Miten lapsuudenkodissanne suhtauduttiin ruoka-aikaan vieraisilla oleviin kavereihin?
Meillä kaverin piti mennä eri huoneeseen eikä saanut kurkkia keittiöön, jossa söimme.
Kommentit (31)
Kysyttiin haluaako hänkin syödä ja jos halusi kutsuttiin pöytään. Kaverieni perheet tekivät samoin jos olin kylässä siihen aikaan kun heilla satuttiin syömään.
(Tämä oli 90-luvulla)
Pyydettiin pöytään, tottakai. Pidettiin outona jos ei tullut pöytään, muttei lähtenyt myöskään kotiin syömään.
Syötiin omat ruokamme kuten kaverienkin kotona. Kukaan ei edes luullut, että pitäisi syödä meillä tai heillä. Jotkut mehut ja keksit eri asia.
Ap:n esimerkki siis 80-luvulta. ap
Passitettiin huoneeseen odottamaan ruokailun ajaksi
Aina tarjottiin mahdollisuus ruokailuun kavereillekin. Itse jouduin odottamaan kaverin huoneessa kun he söivät. Kerran kaverin pikkuveli huusi pöydästä minulle, että tule sinäkin syömään. Kaverin äiti oli selkeästi toista mieltä ja tilanne oli tosi kiusallinen kun menin kutsusta keittiöön. Sain kuitenkin väkinäisessä tunnelmassa perunoita ja kastiketta 😏
Sai syödä aina jos halusi, mutta jos ei syönyt, odotti toisessa huoneessa.
Äiti sanoi kaverille että pitäisiköhän sunkin mennä kotiin syömään ja pisti pihalle. Tämä 70-luvulla. Mut en muista että missään olis ruokaa mullekaan tarjottu, jos olin frendin luona ja siel ruoka-aika, niin lähdin kotiin.
Meillä jaetiin ruoka mitä oli.Jotku käytivät sitä hyväksi tietoisesti tulivat ruoka aikaan!
Monesti tarjottiin joillekin veljien kavereille, koska eivät välttämättä saaneet kotona ruokaa
Vierailija kirjoitti:
Syötiin omat ruokamme kuten kaverienkin kotona. Kukaan ei edes luullut, että pitäisi syödä meillä tai heillä. Jotkut mehut ja keksit eri asia.
Joo, näin meilläkin. Kaverit olivat ihan vierestä ja kaikkien kotona tehtiin ruokaa, joten oli ihan perusjuttu mennä syömään kotiin.
Toki jos joku oli kauempaa kylässä tai yökylässä ( meille sai tulla usein yökyläläisiä ), niin silloin oli tietysti eri juttu.
80-luvulla elin lapsuuden.
Mun siskon kaverit sai aina syödä meillä, koska sisko oli the golden child. Mun kaverit ei saaneet ruokaa, vaikka oltiin usein ruoka-aikaan meillä. Kaverit asuivat kerrostaloissa ja leikittiin yleensä meillä, koska tilaa oli enemmän.
Meillä kaverit sai syödä esim. leipää välipalaksi jos tulivat kylään koulun jälkeen. Meillä ei ikinä tehty lämmintä ruokaa viikonpäivinä, koska sain lämpimän ruuan koulussa.
Viikonloppuisin sovittiin kavereiden kanssa tapaamiset niin, että kaikki pystyivät syömään omissa kodeissaan.
Yötä olevat kaverit saivat aina syödä kaikkea, mitä kaapeista löytyi, sekä lämpimän ruuan.
Kyllähän se kaikkia ärsytti. Varmaan silti pakosta tarjottiin ruokaa kumminkin.
Meillä kutsuttiin pöytään ja tehtiin selväksi, että lautaselle ei jätetä mitään.
Kaverit odottivat huoneessani, kun söin.
90-luvulla tarjottiin kavereille kanssa.
Isoa lössiä ei alettu ruokkia, mutta 1-2 ylimääräistä lasta meni siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaverit sai syödä esim. leipää välipalaksi jos tulivat kylään koulun jälkeen. Meillä ei ikinä tehty lämmintä ruokaa viikonpäivinä, koska sain lämpimän ruuan koulussa.
Viikonloppuisin sovittiin kavereiden kanssa tapaamiset niin, että kaikki pystyivät syömään omissa kodeissaan.
Yötä olevat kaverit saivat aina syödä kaikkea, mitä kaapeista löytyi, sekä lämpimän ruuan.
Mä kanssa usein sain kuulla lapsuudenkodissani lämmintä ruokaa kysellessäni, että syöthän sä koulussa kunnon ruoan. Outoa, enkä tiedä mitä vanhemmat söivät päivisin töissään, mutta mielestäni kaksikaan lämmintä ruokaa päivässä ei ole liikaa.
Kaverini oli meillä usein ja hänet tietenkin ruokittiin. Hänen äitinsä ei voinut sietää jos minä vuorostani olin heillä ruoka-aikaan, sanoi vanhemmilleni ettei heillä ole varaa ruokkia minua. Heidän perheensä oli huomattavasti omaani varakkaampi...
Meillä tarjottiin aina ruokaa - sai syödä jos maistui.