Äiti kuoli eilen ja mies ei suostu tulemaan hautajaisiin
Hautajaiset pidetään siis kuukauden kuluttua ja mies on juuri silloin kuulemma työmatkalle eikä pääse hautajaisiin. Riideltiin äsken tästä asiasta ja mielestäni on vain todella tyhmää että ei voi sanoa asiasta esimiehelleen/pomolleen, olisi kiva jos tulisi sillä hautajaisethan ovat todella tärkeä, surullinen, ja ehkä hieman iloinenkin juhla.
Harmittaa.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kuoli eilen ja jo nyt kaikki järjestelyt hautajaisten osalta järjestetty, riidelty ukon kanssa ja aina on hyvä hetki kirjoitella palstalle surunkin keskellä.
Nopeaa on toimintaa. Kun mun äiti kuoli olin surun murtama liki viikon, vaikka olin tiennyt 2 v, että kuolema tulee lähiaikoina.
"mies". Onko tämä joku muutaman kuukauden tuttavuus? En ihmettelisi yhtään, jos ei silloin halua osallistua hautajaisiin.
Työntekijän anopin tai appiukon takia ei taida työnantajalla olla velvollisuutta antaa vapaata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kuoli eilen ja jo nyt kaikki järjestelyt hautajaisten osalta järjestetty, riidelty ukon kanssa ja aina on hyvä hetki kirjoitella palstalle surunkin keskellä.
Nopeaa on toimintaa. Kun mun äiti kuoli olin surun murtama liki viikon, vaikka olin tiennyt 2 v, että kuolema tulee lähiaikoina.
Meidän isä suunnitteli omat hautajaiset, koska tiesi kuolevansa (parantumaton syöpä), ei tarvinnut meidän omaisten kuin varata aika, tila ja pitopalveluun tehdä tilaus niin siinä oli oikeastaan hautajaiset tehty meidän osalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset haluavat aina raahata miehiä juhliinsa? Varsinkin hautajaiset on juhlista tylsin ja ankein. Pukupönötystä tuntemattomien ihmisten kanssa.
No herran jumala ei niiden ole tarkoituskaan olla hauskat. Miten olisi, että sinne hautajaisiin mennään ihan vaikka vaan vaimon tueksi vaikealla hetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkei sun äitis ole niin tärkeä sille sun miehelle kuitenkaan.
No oman kumppanin luulisi olevan tärkeämpi kuin työmatka? En minäkään rehellisesti sanoen hirveästi appivanhempia surisi mutta en kyllä todellakaan laittaisi työmatkaa sen edelle, että olen puolison ja perheen rinnalla hautajaisissa. Ajatteleeko jengi oikeasti vain itseään tällaisessakin asiassa?
Jos äitisi kuoli vasta eilen niin onko hautajaispäivä jo todella lyöty lukkoon? Kai sitä voisi yrittää siirtää, jos miehesi läsnäolo on kovin tärkeää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset on kamala tapahtuma, joten mitä useammat hautajaiset pystyy välttämään, sitä parempi.
Okei, eli sinä tahdot tulla siunatuksi ja haudatuksi kenenkään läsnäolematta?
Mä olen eri, mutta siinä kohtaa kun mut siunataan ja haudataan mä olen toivon mukaan kuollut, enkä tiedä onko paikalla ketään vai eikö ole. En tiedä edes haudataanko vai tuhkataanko. Mun tahdollani ei siinä kohtaa ole oikeasti mitään merkitystä kun en ole enää olemassa sellaisella tasolla missä millään olisi minulle merkitystä, on vain pilaantuvaa lihaa.
Mies on syyllinen, vaikka äiti kuolisi vasta huomenna. Työmatka on kaikista pahin asia mitä voi tehdä.
Meillä kävi hautajaisten järkkääminen niin nopeasti kuin mahdollista oli. Se mitä jouduttiin odottamaan oli kuolintodistus ja tuhkaaminen, siellä oli jonoa ja meni aikaa niiden odotteluun. Siunaus terveyskeskuksen kappelissa paikallisen papin toimesta (oli kyllä järkky kokemus, unohti sen hiekan mitä piti käyttää ja kävi tk:n pihalta kaapimassa jotain soraa), paikalla lähiomaiset. Sitten kuljetus krematorioon, ja lähiomaiset paikalliseen kahvilaan kahville. Meitä oli 7 henkeä. Eikä ollut vielä edes koronaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kuoli eilen ja jo nyt kaikki järjestelyt hautajaisten osalta järjestetty, riidelty ukon kanssa ja aina on hyvä hetki kirjoitella palstalle surunkin keskellä.
Nopeaa on toimintaa. Kun mun äiti kuoli olin surun murtama liki viikon, vaikka olin tiennyt 2 v, että kuolema tulee lähiaikoina.
Vain viikon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset haluavat aina raahata miehiä juhliinsa? Varsinkin hautajaiset on juhlista tylsin ja ankein. Pukupönötystä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Mitä vit? Jos olen itse vielä elossa ja naimisissa, kun äitini kuolee, niin totta hitossa oletan, että mieheni tulee mukaan hautajaisiin! Ja sama toisinpäin, eli minä menen mukaan miehen läheisten hautajaisiin.
Mihin sä miestä siellä tarvitset? Mikset voi mennä ihan itseksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia kommentteja täällä. Kyllä minua ainakin loukkaisi, jos mieheni ei tulisi vanhempieni hautajaisiin. Luulisi miehen tulevan vaimonsa tueksi. Kertoo toki paljon teidän avioliittojenne tilasta, jos on yks ja sama tukeeko miehenne teitä hautajaispäivänä. Ja aloituskin taisi olla provo.
Tämä on provo. Hautauslupaa ei saa näin nopeasti.
Kuolinsyyhän oli selvä, sydäninfarkti. Ei siinä avausta tarvita, hautausluvan voi lääkäri kirjoittaa saman tien.
Hautauslupaa ei kirjoiteta heti osastolla. Melkoinen provo.
Minun työhöni kuuluu tämä hautauslupien tekeminen samoin kuin kuolintodistuksen tekeminen ja jos kuolinsyy on selvä eikä avausta tarvita, voi hautausluvan kirjoittaa vaikka samana päivänä .
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli anoppinsa hautajaisissa, vaikka kumpikaan ei ollut väleissä vainajan kanssa.
Koska niin on oikein tehdä.
Tosi moni menee minä-minä -periaatteella nykyään.
Aloittajan mies tuskin osallistuisi hautajaisiin, vaikka olisi aloittajan hautajaiset tai heidän lapsensa hautajaiset. Koska sattuu olemaan parempaa tekemistä eikä hautajaiset oo niinku kivoimpia bileitä, joissa voi pesää pokailla menemään.
Sitä paitsi netfixissä tulee yks kiva sarja, joka on vaan pakko kattoo..
Tässä on kyllä kunnon "kun minä joudun kärsimään niin muidenkin pitää"-asenne. Ymmärrän hyvin harmituksen, jos lapsen synttäreille ei tule ketään, mutta hautajaisissa juhlakalu on arkussa hitto vie. Ei sille ole mitään väliä ketkä ovat paikalla. Työmatkalla voi sentään tienata perheelle rahaa, mutta hautajaisissa pönötetään ilmaiseksi ja mietitään milloin kehtaisi lähteä.
Mikä niistä hautajaisista tekee niin kamalia, ettei niihin haluta osallistua?
Siunaustilaisuus menee tietyn protokollan mukaan, toki siihenkin voi omaiset joiltakin osin vaikuttaa. Mutta sen jälkeen on ihan omaisten päätettävissä, kuinka edetään. Voihan muistojuhlaan tilata vaikka bilebändin soittamaan, ja laittaa tanssiksi. Toki tämä saa paheksuntaa osakseen, mutta paheksujat tarvitsevat paheksunnan aiheita. Jos ei oikeita aiheita ole, niitä keksitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset haluavat aina raahata miehiä juhliinsa? Varsinkin hautajaiset on juhlista tylsin ja ankein. Pukupönötystä tuntemattomien ihmisten kanssa.
Mitä vit? Jos olen itse vielä elossa ja naimisissa, kun äitini kuolee, niin totta hitossa oletan, että mieheni tulee mukaan hautajaisiin! Ja sama toisinpäin, eli minä menen mukaan miehen läheisten hautajaisiin.
Mihin sä miestä siellä tarvitset? Mikset voi mennä ihan itseksesi?
20 vuoden avioliiton ja kaikkien neljän vanhemman hautajaisten kokemuksella voin sanoa että sitä itselleen maailman rakkainta ja tärkeintä ihmistä tarvitsee tuollaisella hetkellä jakamaan surua, tukemaan, ja ihan vaan siihen vierelle hiljaa osoittamaan että toisen suru on tärkeää. En voi kuvitella että mieheni ei olisi osallistunut minun vanhempieni hautajaisiin, tai minä hänen vanhempiensa hautajaisiin. Olen ollut myös hänen tätinsä hautajaisissa, ja hän minun enoni hautajaisissa. Nämä ovat sellaisia juttuja jotka nyt vaan tekee kun rakastaa toista. Ymmärrän että ajatus tuntuu oudolta ja vieraalta jos siitä ei itsellä ole mitään kokemusta.
Ja koska Suomessa ei ole pakko järjestää hautajaisia hyvin nopealla aikataululla, niin jos olisi käynyt niin että toisella olisi sattunut olemaan joku todella tärkeä työmatka tai muu meno, niin se olisi otettu huomioon hautajaisten aikataulua suunnitellessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen tarvi sinne tulla. Meillä kolmella sisaruksella ei ollut äitimme hautajaisissa kenelläkään puolisoa mukana. Omituista riidellä tuollaisesta.
Omituiset puolisot teillä
Mitä ihmeen väliä sitä kuolleen kannalta enää on, onko kukaan läsnä? Minusta hautajaiset eivät ole kamala tapahtuma, eivät edes rakkaan mummoni, mutta jokainen kokee tavallaan. Sen sijaan on minulle on yksi hailee, miten minut haudataan vai haudataanko ollenkaan.