En pysty menemään tapaamaan kuolevaa uudestaan
Kävin muutama päivä sitten tapaamassa iäkästä saattohoidossa olevaa sukulaista, joka vain nukkui tapaamisen ajan. Oli aamupäivästä asti vain nukkunut.
Ei enää juuri reagoi tai komminukoi mitenkään. Makaa vaan, koko tämän vuoden viettänyt sängyssä.
Pitkälle edennyt muistisairaus kyseessä.
Tässä tilanteessa kuolema on myös armahdus, pois sairaudesta ja kivuista, mm makuuhaavojen aiheuttamista.
Haluaisin käydä uudestaan, mutta olen surussani ja reagoidessani hyvin hyvin överi. Ja tässä tilanteessa aktivoituu myös vanhat surut.
Olen myös hyvin väsynyt, enkä tiedä että pystynkö ajamaan autoa.
En tiedä, miksi olen aina näin överi tunteissani.
Kommentit (24)
Harmittaa etten mennyt läheiseni luo, kun tämän kuolema oli lähellä. Halusin kieltää itsekkyydessäni sen ettei läheinen parane sairaudestaan. Muistan varmaan koko ikäni puhelinsoiton: X lähti. Purskahdin hillittömään itkuun.
Sentään läheiselläni oli kunnon kivunlievitys ettei joutunut kitumaan.
Nykyajan muotitermi, että jäljellä on vain kuori. Ihminen on poissa. Se oikeuttaa laistamaan kaikesta. Kuitenkaan en sinuna menisi, jos oot kovin herkkä, ellei ole ihan lähiomainen.
Jos olet niin herkästi tunteva, niin miten aiot päästä yli surutyöstä ja katumuksesta jos et mene?
Mene julkisilla tai taksilla jos et pysty ajamaan autoa.
On mahdollista, että pitkälle edenneeseen muistisairauteen kuoleva ei tiedosta läsnäoloasi millään lailla, mutta on yhtä mahdollista että hän aistii vielä jotain, etenkin jos olette olleet läheisiä.
Tunteellisuus voi olla hyvä piirre tai se voi olla äärimmäisen itsekästä. Moni erehtyy sekoittamaan tunteellisuuden ja empatiakyvyn. Empaattinen menisi tapaamaan kuolevaa vanhusta, tunteellinen velloo tunteissaan ja välttää menemästä.
Se toinenhan siinä kuolemassa on, et sinä, joten ei sinulla ole mitään hätää.
Jos tämä kuoleva vanhus on ollut eläessään sinulle rakas ja olette olleet paljon tekemisissä, niin miksi et olisi hänen vierellään nyt, kun hänen aikansa alkaa olla lopussa?
Voit kertoa vanhukselle omia muistojasi siitä, mitä olette kahdestaan kokeneet.
Ei kuolemaa/kuolevaa tarvitse pelätä, päin vastoin. Voit siinä vanhuksen luona ollessasi huomata, ettei mitään kamalaa tapahdu, vaan kuoleman voi olla kaunis ja vapauttava.
Jos vanhus on tykännyt virsistä, voit hyräillä niitä hänelle hiljaa, tai vain istua ja pitää häntä kädestä. Vanhus tuntee kosketuksen ja kuulee äänesi varmaan, vaikka ei niihin reagoisi.