Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jollain on varaa opiskella aikuisena?
28.07.2022 |
Suunnittelen opiskelua alallani eteenpäin, mutta tajusin juuri opintotukiin perehdyttyäni, ettei ole mitään mahdollisuutta taloudellisesti.
Koulu maksaisi, ja opintotukia saa niin vähän, ettei riitä asumiskulujen jälkeen hädin tuskin ruokaan, saati sitten koulumatkakuluihin. 😔
Luulen etten yksinkertaisesti jaksaisi tehdä koulun jälkeen töitä iltaisin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin myös opiskella mutta eipä ole sinkkuna sellaiseen mahdollisuutta. Asuntolaina on maksettava yksin vaikka opiskelisikin, joitakin kuukausia voi saada lyhennysvapaata mutta eipä siinä ajassa mitään tutkintoa tehdä (minua kiinnostaa vain alat joille olisi tehtävä yliopistotason tutkinto). Useampi työkaveri ei tunnu ymmärtävän, että opiskelu on sinkulle täysi mahdottomuus. Itse ovat pitäneet täydet opintovapaat ja sen opintorahan lisäksi puoliso on maksanut lainat ja kompensoinut myös muita elämisen kustannuksia. Toki siis ymmärrän että voisin opiskella jos myyn rakkaan kodin ja palaan takaisin kituuttamaan köyhyysrajan alapuolelle mutta siihen en yksinkertaisesti ole valmis. Oikein ääneen töissä muut ihmettelevät miten en muka pysty opiskelemaan, ja nämä on siis ihan maisterin tutkinnon suorittaneita ihmisiä joten luulisi, että ymmärtäisivät ilman että jokaiselle täytyy rautalangasta vääntää.
Miten niin mahdottomuus?
t. sinkku, joka opiskelee eikä taatusti ole ainut laatuaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin myös opiskella mutta eipä ole sinkkuna sellaiseen mahdollisuutta. Asuntolaina on maksettava yksin vaikka opiskelisikin, joitakin kuukausia voi saada lyhennysvapaata mutta eipä siinä ajassa mitään tutkintoa tehdä (minua kiinnostaa vain alat joille olisi tehtävä yliopistotason tutkinto). Useampi työkaveri ei tunnu ymmärtävän, että opiskelu on sinkulle täysi mahdottomuus. Itse ovat pitäneet täydet opintovapaat ja sen opintorahan lisäksi puoliso on maksanut lainat ja kompensoinut myös muita elämisen kustannuksia. Toki siis ymmärrän että voisin opiskella jos myyn rakkaan kodin ja palaan takaisin kituuttamaan köyhyysrajan alapuolelle mutta siihen en yksinkertaisesti ole valmis. Oikein ääneen töissä muut ihmettelevät miten en muka pysty opiskelemaan, ja nämä on siis ihan maisterin tutkinnon suorittaneita ihmisiä joten luulisi, että ymmärtäisivät ilman että jokaiselle täytyy rautalangasta vääntää.
Kuvailehan omin sanoin, miten parisuhde vaikuttaa siihen, voiko opiskella töiden ohella vai ei. Kiinnostaisi, koska en ikinä ole ollut parisuhteessa, mutta silti olen onnistunut 2 korkeakoulututkintoa suorittamaan. Olenko siis yli-ihminen vai mistä on kyse? Mitään perittyä pääomaa tms. minulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole. Olisin halunnut opiskella alemmasta korkeakoulututkinnosta ylemmän, mutta realistista se ei ole. Selvitin asian. Harmi.
Yh.
Opiskelin työnohessa, 2 päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa yamkin. En väitä, että on helppoa, mutta onnistuu.
Mulla ei ole varaa opiskella työttömänä ja työkkäri ei ymmärrä tätä yhtään. Väkisin pakottavat kouluun ja unohtivat kaiken lisäksi kertoa että opintomaksu on 350e.
Ei vain ole varaa kulkea 70km päässä koulussa.
Riippuu mitä opiskelee. Jos opiskelee yliopistossa tai amkissa jotain teoreettisempaa alaa, niin opintojen ohella voi hyvin käydä töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enemmän mulla oli rahaa aikuisena opiskella kuin nuorena. Oli säästöjä ja otin vain virkavapaata.
Mulla on opintorahakuukaudet käyttämättä joten ne riittää koko opiskelun ajalle.
Tulot on siis opintoraha 355e (9kk/vuosi)
Asumistuki 700e
Opintolaina 650e (suurimman osan laitan säästöön, nostan kun on halpaa lainaa)
Palkkatulot opintokuukausina 500-600e brutto/kk (tarkoittaa 5-6 työpäivää kuukaudessa), kesäisin ja joululomilla olen tehnyt täyttäkin työviikkoa jolloin bruttopalkka 2000-3000e/kk, ongelmaksi meinaa muodostua lähinnä opintorahan tulorajat 🙄
Lisäksi tulee vielä lapsilisät 320e ja vammaistuki 93e /kk
Perheeseen kuuluu minä, 2 kouluikäistä joka toinen viikko, pieni koira ja on mulla velaton autokin. Ihan hyvin oon pärjänny. Aion vielä jossain kohtaa opiskella myös ylemmän amk:n ja siihen käyttää sit tuon aikuisopiskelijoiden tuen. Tottakai kaikesta pitää sillai karsia, et ei tässä omakotitaloa rempattais tai ulkomaille matkustettais tms. Mut aikansa kutakin, opiskelu on muutaman vuoden tilapäisjuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin yliopistossa maisteriksi kuudessa vuodessa, neljä viimeistä vuotta kävin osa-aikaisesti (lomat kokoaikaisesti) töissä. Valmistumisen jälkeen jatkoin reilun vuoden kokoaikatöissä. Säästöjä tässä kohtaa n. 40000€. Päätin vaihtaa alaa ja pääsinkin opiskelemaan unelma-alalleni. Koulutus maksaa n. 150000€. Tähän sain pankista lainan (yhteistyökuvio koulun kanssa). Nyt opiskelen kokopäiväisesti. Saan opintotukea ja asumistukea, mutta muuten elän säästöjeni varassa. Joka kuukausi käytän säästöistäni noin 250-300€ elämiseen ja n. 200€ lainan korkoihin. Maksan tuosta lainasta siis vain korkoa opiskeluni ajan, valmistumisen jälkeen alkaa lainanlyhennykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa-aikainen työ. Silloin voimavarat riittävät myös opiskeluun. Osan rahoista saa esim. asumistuen muodossa.
Osalla rikas puoliso tai muuten varakkaasta perheestä (perintöä jne.). Esim. tämän lääkikseen pyrkivän kolmen lapsen äidin mies on hyvätuloinen lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiskoulutustukea sain tassuun 1190e/kk. Ihan normaalisti lyhensin sillä jopa asuntolainaa. Laskin että opintovapaa ja tulojenmenetys sekä menot opiskelun aikana oli yhteensä melkein 10 000e mutta se kannatti. Palkkani on noin 15 000e/vuosi parempi nyt koulutuksen myötä
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin myös opiskella mutta eipä ole sinkkuna sellaiseen mahdollisuutta. Asuntolaina on maksettava yksin vaikka opiskelisikin, joitakin kuukausia voi saada lyhennysvapaata mutta eipä siinä ajassa mitään tutkintoa tehdä (minua kiinnostaa vain alat joille olisi tehtävä yliopistotason tutkinto). Useampi työkaveri ei tunnu ymmärtävän, että opiskelu on sinkulle täysi mahdottomuus. Itse ovat pitäneet täydet opintovapaat ja sen opintorahan lisäksi puoliso on maksanut lainat ja kompensoinut myös muita elämisen kustannuksia. Toki siis ymmärrän että voisin opiskella jos myyn rakkaan kodin ja palaan takaisin kituuttamaan köyhyysrajan alapuolelle mutta siihen en yksinkertaisesti ole valmis. Oikein ääneen töissä muut ihmettelevät miten en muka pysty opiskelemaan, ja nämä on siis ihan maisterin tutkinnon suorittaneita ihmisiä joten luulisi, että ymmärtäisivät ilman että jokaiselle täytyy rautalangasta vääntää.
Kannattaa vaihtaa pankkia. Monissa pankeissa saa helposti jopa 12 kk vapaata asuntolainan maksusta. Itse kuulun Akavan jäsenjärjestöön ja Danskessa ei silloin tarvitse maksaa edes käsittelymaksua lyhennysvapaan aloittamisesta. Korot pitää maksaa, mutta sinkulla ne varmaan pienehköt? Ja niihin voi saada asumistukea kuten myös yhtiövastikkeeseen. Mietipä sitä!
Jos yhtään kiinnostaa opiskella niin haet nyt vaan sinne kouluun. Opintoja voi suorittaa myös töiden ohessa ja lomilla ja pitää niitä lyhennysvapaita asuntolainasta vaikka useampia lyhyissä pätkissä.
Niin joo ja se aikuistukimahdollisuus kannattaa tietysti katsoa.
Alue: Aihe vapaa
Itse haluaisin myös opiskella mutta eipä ole sinkkuna sellaiseen mahdollisuutta. Asuntolaina on maksettava yksin vaikka opiskelisikin, joitakin kuukausia voi saada lyhennysvapaata mutta eipä siinä ajassa mitään tutkintoa tehdä (minua kiinnostaa vain alat joille olisi tehtävä yliopistotason tutkinto). Useampi työkaveri ei tunnu ymmärtävän, että opiskelu on sinkulle täysi mahdottomuus. Itse ovat pitäneet täydet opintovapaat ja sen opintorahan lisäksi puoliso on maksanut lainat ja kompensoinut myös muita elämisen kustannuksia. Toki siis ymmärrän että voisin opiskella jos myyn rakkaan kodin ja palaan takaisin kituuttamaan köyhyysrajan alapuolelle mutta siihen en yksinkertaisesti ole valmis. Oikein ääneen töissä muut ihmettelevät miten en muka pysty opiskelemaan, ja nämä on siis ihan maisterin tutkinnon suorittaneita ihmisiä joten luulisi, että ymmärtäisivät ilman että jokaiselle täytyy rautalangasta vääntää.