Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enkä tahdo hakea enää töitä, miten pääsisin eläkkeelle?
28.07.2022 |
Ikää mulla tosin vasta 25v, mutta masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien takia monet nuorethan vat työkyvyttömiä.
Masennusta mulla on ollut lievästä keskivaikeaan, olen käynyt terveyskeskuksessa juttelemassa joskus psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Miten voisin toimia että saisin terveystietoihini merkinnän työkyvyttömyydestä?
Kommentit (87)
Varmasti se masennuksen kokemus on jokaiselle tosi, toisen pään sisään kun ei näe kukaan muu.
Enemmän ihmetyttää, miksi nykynuoret ovat niin jaksamattomia kun työnteosta on kysymys. Ja tosi monella, jotka työssä käyvät, on työmoraali aika heikko.
Omalla työpaikallani saikuttavat eniten nuoret, eikä siihen kummoista syytä vaadita, yhdellä oli esim. pikkurilli kipeä.
Pitääkö kääntää katse näiden vanhempiin, onko kotona tuotu kaikki valmiina enhän eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muutkin käy enemmän ja vähemmän masentuneena töissä, sellaista se elämä nyt vaan on. Ei tule päänsilitystä jos laskut jää maksamatta ja jossain täytyy asuakin.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 vuotiaana eläkkeellä?!
Jos elät vaikka 95 vuotiaaksi; kuinka aiot seuraavat 70 vuotta aikaasi kuluttaa!?
Eiköhän ole viisaampaa yrittää parantua siitä masennuksestasi?Itse sain eläkepäätöksen 26 vuotiaana. Reppereissailen pitkin maailmaa, tosin korona-aikaan se on rajoittunut Eurooppaan. Suomessa ollessa kasvatan kasveja, retkeilen, harrastan liikuntaa kivun sallimissa rajoissa ja autan naapureita sekä nautin elämästä. Ei minulla tylsää päivää ole ellei selkä pakota sänkyyn!
N31
Millaisia kasveja? Onko lämpölamppuja?
Aphan ei sanonut, että hän olisi laiska eikä tahtoisi tehdä töitä. Hän sanoi olevansa masentunut. Myöhemmin hän ilmaisi myös ahdistuvansa ihmisjoukoissa ja pelkäävänsä kiusaamista työpaikalla. Hän sanoi myös ettei jaksa.
Ihan aiheellisia tuntemuksia ilmeisesti. Joku kertoo nettipalstalla tilanteestaan ja saa välittömästi kimppuunsa ison joukon ihmisiä, jotka alkavat "potkia" ihmistä, joka on ahdistunut eikä ole omasta mielestään työkykyinen.
Onko vuonna 2022 mielenterveysongelmat edelleen sellainen juttu, että sitä on vaikea käsittää? Yritetäänkö niitä edelleen selittää laiskuudeksi? Taustalla voi olla koulukiusaamista, neurologisia ongelmia tai muuta sellaista, jota ei viitsi edes anonyyminä selitellä tuntemattomille nettipalstalla.
Jos sanat olisi aseteltu toisin ja ap olisi kysynyt, miten hän voisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle kun ei pysty yrittämisestä huolimatta käymään töissä tai olemaan vieraiden ihmisten parissa, pelkää ihmisjoukkoja ja vointi pahenee näistä yrityksistä, olisiko tilanne eri?
Voin ymmärtää, että ihminen haluaisi tämmöisessä tilanteessa vain olla rauhassa ja yrittää elää pienemmällä summalla. Itseä aloin tuntea myötäahdistusta ap:n puolesta ja myötähäpeää useista kommentoijista.
Toivon että ap kaikesta huolimatta ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset ole kylmiä tunteettomia paskiaisia, jotka kiusaavat heikompiaan aina kun siihen tulee mahdollisuus. Tsemppaan ja toivotan onnea tulevaisuuteen.
Totta on, että yhteiskunta yrittää auttaa ja saada työkykyiseksi, olet nuori vielä. Ikävä kyllä, aina on näitä ihmisiä jotka yrittävät netissä ja työpaikoilla tehdä kaiken yrittämisen ja tehdyn työn turhaksi. En minäkään haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä, vaikken ahdistukaan heidän mielenterveysongelmistaan, joita oksentavat toisten päälle.
Onneksi täällä on asiallisiakin. heille ja sinulle, muille 💩.
Vierailija kirjoitti:
Feikkaa selkäkivut.
Ei auta. Oirediagnoosilla ei pääse eläkkeelle. Täytyy olla kuvantamislöydös. Jos kuvassa ei näy mitään kovin vakavaa niin eläkettä ei tipu oli toimintakyky miten huono tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhyy, en tykkää työnteosta joten jonkun pitäs maksaa mun eläminen
Ap
Eipä se ap ihan noin sanonut. Häntä taitaa ahdistaa sinun kaltaiset ihmiset, en ihmettele yhtään, olet ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Aphan ei sanonut, että hän olisi laiska eikä tahtoisi tehdä töitä. Hän sanoi olevansa masentunut. Myöhemmin hän ilmaisi myös ahdistuvansa ihmisjoukoissa ja pelkäävänsä kiusaamista työpaikalla. Hän sanoi myös ettei jaksa.
Ihan aiheellisia tuntemuksia ilmeisesti. Joku kertoo nettipalstalla tilanteestaan ja saa välittömästi kimppuunsa ison joukon ihmisiä, jotka alkavat "potkia" ihmistä, joka on ahdistunut eikä ole omasta mielestään työkykyinen.
Onko vuonna 2022 mielenterveysongelmat edelleen sellainen juttu, että sitä on vaikea käsittää? Yritetäänkö niitä edelleen selittää laiskuudeksi? Taustalla voi olla koulukiusaamista, neurologisia ongelmia tai muuta sellaista, jota ei viitsi edes anonyyminä selitellä tuntemattomille nettipalstalla.
Jos sanat olisi aseteltu toisin ja ap olisi kysynyt, miten hän voisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle kun ei pysty yrittämisestä huolimatta käymään töissä tai olemaan vieraiden ihmisten parissa, pelkää ihmisjoukkoja ja vointi pahenee näistä yrityksistä, olisiko tilanne eri?
Voin ymmärtää, että ihminen haluaisi tämmöisessä tilanteessa vain olla rauhassa ja yrittää elää pienemmällä summalla. Itseä aloin tuntea myötäahdistusta ap:n puolesta ja myötähäpeää useista kommentoijista.
Toivon että ap kaikesta huolimatta ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset ole kylmiä tunteettomia paskiaisia, jotka kiusaavat heikompiaan aina kun siihen tulee mahdollisuus. Tsemppaan ja toivotan onnea tulevaisuuteen.
Totta on, että yhteiskunta yrittää auttaa ja saada työkykyiseksi, olet nuori vielä. Ikävä kyllä, aina on näitä ihmisiä jotka yrittävät netissä ja työpaikoilla tehdä kaiken yrittämisen ja tehdyn työn turhaksi. En minäkään haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä, vaikken ahdistukaan heidän mielenterveysongelmistaan, joita oksentavat toisten päälle.
Onneksi täällä on asiallisiakin. heille ja sinulle, muille 💩.
Siis asiallisille kommentoijille ja sinulle ap, muille 💩.
Ja joo, meni tunteisiin tuo joidenkin huono ymmärrys ja silkka pahantahtoisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 vuotiaana eläkkeellä?!
Jos elät vaikka 95 vuotiaaksi; kuinka aiot seuraavat 70 vuotta aikaasi kuluttaa!?
Eiköhän ole viisaampaa yrittää parantua siitä masennuksestasi?Itse sain eläkepäätöksen 26 vuotiaana. Reppereissailen pitkin maailmaa, tosin korona-aikaan se on rajoittunut Eurooppaan. Suomessa ollessa kasvatan kasveja, retkeilen, harrastan liikuntaa kivun sallimissa rajoissa ja autan naapureita sekä nautin elämästä. Ei minulla tylsää päivää ole ellei selkä pakota sänkyyn!
N31
Millaisia kasveja? Onko lämpölamppuja?
250w ESL on vaatehuoneessa. Tällä hetkellä siellä kasvaa mm. kolmea eri chiliä. Sitruuna tekee hedelmää ja vesimeloni siellä kasvaa vähän vitsillä. Talveksi laitan yrtit, salaatit ja tomaatin kasvamaan kuten tein viime talvenakin. En minä kannabista jaksa kasvattaa jos sitä meinasit, me käydään mieheni äidin kanssa muutenkin tarpeeksi usein Amsterdamissa viikonloppulomilla.
Pyydän omasta puolestani anteeksi, jos jotenkin pahensin oloasi. Ehdotin mm. askartelunohjaajaksi opiskelua ja kerroin, miten lääkkeet voivat huonontaa oloa.
Jos kuitenkin olet huonossa kunnossa, lääkkeiden syönti on tarpeen.
Jos et ole työkykyinen, ensin voit jäädä sairaslomalle ja lääkäri arvioi vointiasi. Jos vointi ei parane, sairasloma muuttuu kuntoutustueksi, joka on määräaikainen eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuntoutustuki noin vuoden sairausloman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muutkin käy enemmän ja vähemmän masentuneena töissä, sellaista se elämä nyt vaan on. Ei tule päänsilitystä jos laskut jää maksamatta ja jossain täytyy asuakin.
Juuri näin.
Pakko kommentoida, itse olen lapsesta saakka kärsinyt masennuksesta, vahvasta ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ym. Saanut ihan diagnoosia myös. Viihdyn yksin ja rakastan luonnossa liikkumista, mutta kyllä silti käyn töissä. Monesti aamuisin ahdistaa ja suoraan sanottuna v***ttaa, olisi kiva vaan olla itsekseen ja tehdä omia juttuja. Mutta yhteiskunta ei pysy pystyssä muuten, ja toisaalta saan itse lopulta vaikeidenkin päivien jälkeen hyvän olon siitä että tienaan omat rahani ja olen jotenkin hyödyksi. Mieluummin vähän taistelen. Jos olisin vain kotona, ahdistuisin enemmän. Työnteko myös mahdollistaa sen, että voin säästää ja sijoittaa jotta varmistan sen että voin jäädä eläkkeelle järkevän ikäisenä. Kannustan siis ainakin yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en työllisty millään. Yleensä vuosi tai kaksi kotona ja sitten palkkatukityö hetkeksi. Ei millään jaksaisi koko ajan mennä uuteen työpaikkaan opettelemaan, olenkin nykyään hidas ja teen virheitä, nukun vain 4 tuntia yössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feikkaa selkäkivut.
Nolottaa puolestasi
Miksi? En minä mitään selkäkipuja feikkaa. Vastasin vain otsikon kysymykseen.
Kokeilla sopii. Miten editoit magneettikuvat yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja muut mielenterveyden ongelmat ovat helpoin keino feikata. Itselläni meni 11 vuotta ennen kuin sain eläkepaperit. Kärsivällisyyttä se vaatii.
11 vuotta elämästä tuollaiseen ja nykyään päivät kuluu vauvapalstalla, eiköhän se eläke ole ihan aiheellinen tapauksessasi.
Jos joku jaksaa feikata 11 vuotta, se käy jo työstä. Jos sen jälkeen tykkää olla minimieläkkeellä, niin kai se sitten on kaiken vaivan arvoista.
Olet oikeassa, kyllä se välillä raskasta oli ja usko oli loppua. Ihan täysin minimieläkkeellä joudu elämään, 1013,14 €/kk on eläkkeeni suuruus bruttona. Ja kyllä, se oli täysin sen arvoista.
Hoitava lääkäri voi tehdä lähetteen työkyvyn arvioon.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava jos voisi tehdä jotain osa-aikaista työtä niin, että elämällekin jäisi aikaa. Varmasti lisäisi monen hyvinvointia.
Samaan aikaan täällä säännöllisesti aloitetaan raivoavia ketjuja niitä työnantajia kohtaan, jotka kehtaavat tarjota osa-aikaisia sopimuksia.
Paras tapa saada itse määritellä työnsä ja työaikansa on yrittäjyys. Esim kampaaja tai vaikkapa pitopalvelu, puutarharakentaminen tai siivousfirma.
Tosin joka ikinen yrittäjä, kenet minä tunnen, tekee paljon enemmän työtunteja (halusta ja pakosta, koska elääkin pitää) kuin perus duunari-Seppo.
Feikkaamalla eläkkeelle?? Mene nyt vaikka armeijaan, jos saisivat tuon lorvikatarrin parannettua.
Vierailija kirjoitti:
Aphan ei sanonut, että hän olisi laiska eikä tahtoisi tehdä töitä. Hän sanoi olevansa masentunut. Myöhemmin hän ilmaisi myös ahdistuvansa ihmisjoukoissa ja pelkäävänsä kiusaamista työpaikalla. Hän sanoi myös ettei jaksa.
Ihan aiheellisia tuntemuksia ilmeisesti. Joku kertoo nettipalstalla tilanteestaan ja saa välittömästi kimppuunsa ison joukon ihmisiä, jotka alkavat "potkia" ihmistä, joka on ahdistunut eikä ole omasta mielestään työkykyinen.
Onko vuonna 2022 mielenterveysongelmat edelleen sellainen juttu, että sitä on vaikea käsittää? Yritetäänkö niitä edelleen selittää laiskuudeksi? Taustalla voi olla koulukiusaamista, neurologisia ongelmia tai muuta sellaista, jota ei viitsi edes anonyyminä selitellä tuntemattomille nettipalstalla.
Jos sanat olisi aseteltu toisin ja ap olisi kysynyt, miten hän voisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle kun ei pysty yrittämisestä huolimatta käymään töissä tai olemaan vieraiden ihmisten parissa, pelkää ihmisjoukkoja ja vointi pahenee näistä yrityksistä, olisiko tilanne eri?
Voin ymmärtää, että ihminen haluaisi tämmöisessä tilanteessa vain olla rauhassa ja yrittää elää pienemmällä summalla. Itseä aloin tuntea myötäahdistusta ap:n puolesta ja myötähäpeää useista kommentoijista.
Toivon että ap kaikesta huolimatta ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset ole kylmiä tunteettomia paskiaisia, jotka kiusaavat heikompiaan aina kun siihen tulee mahdollisuus. Tsemppaan ja toivotan onnea tulevaisuuteen.
Totta on, että yhteiskunta yrittää auttaa ja saada työkykyiseksi, olet nuori vielä. Ikävä kyllä, aina on näitä ihmisiä jotka yrittävät netissä ja työpaikoilla tehdä kaiken yrittämisen ja tehdyn työn turhaksi. En minäkään haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä, vaikken ahdistukaan heidän mielenterveysongelmistaan, joita oksentavat toisten päälle.
Onneksi täällä on asiallisiakin. heille ja sinulle, muille 💩.
Miksi "masennus" on noussut Suomessa kansantaudiksi? Erityisesti nuorten keskuudessa?
Varmasti osasyynä korona-aika, ilmastonmuutos, venäjän uhka ym MUTTA
Suomalaisilla ei ole vielä ikinä ollut niin helppo nuoruus kuin nykyään. Ennen ei vain ollut aikaa märehtiä vähäisiä tyytymättömyyden ja merkityksettömyyden tunteita, saati somea, mikä antaa täysin harhaista vertailumateriaalia "kaikkien muiden elämästä".
Itsekin muistan nuorena maanneeni lamaantuneena lattialla "minua niin masentaa" mihin äiti totesi suunnilleen "jaahas kiinnostaa kärpäsiäkin, haudassa ehdit sitten maata, nyt täytyy mennä peltohommiin" (ja koska tuo minun masennus onneksi oli vain nuoruuden normaali-kasvukipuja, meni se töitä tehdessä oikeasti ohi.
Minua lähinnä loukkaa se, että osa masentuneista lähinnä toteaa "jes, minä taidan olla masentunut, nyt ei tarvi enää yrittää, parantakaa minut tai antakaa tukia!'" -- tämä on huolestuttava trendi ja vaarallista, koska se "normalisoi" masennuksen "hömppätaudiksi" mistä kaikki muka tosiaan voivat helposti parantua "päättämällä olla aktiivisia toimijoita elämässään".
En siis ota kantaa kumpaa ryhmää ap on, se on jonkun pää-lääkärin tehtävä, ei minun.
Kyllä muutkin käy enemmän ja vähemmän masentuneena töissä, sellaista se elämä nyt vaan on. Ei tule päänsilitystä jos laskut jää maksamatta ja jossain täytyy asuakin.