Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävakaat sisarukset, en enää jaksa
Väsynyt
27.07.2022 |
En tiedä minne tätä pahaa oloani purkaisin, mutta pakko saada avautua asiasta jonnekin. Kahdella sisaruksistani on epävakaa persoonallisuushäiriö ja olen lapsesta saakka toiminut etenkin toisen heistä terapeuttina ja olkapäänä. Hän on purkanut traumojaan ja murheitaan minulle. Molemmat heistä syyttävät diagnooseistaan vanhempiani ja kokevat, että he ovat olleet täysin surkeita vanhempia ja halunneet tahallaan aiheuttaa heille ongelmia. Itse olen kokenut onnellisen lapsuuden ja pidän vanhemmistani. On raskasta, kun en tiedä millaisia vanhempani sitten oikeasti ovat, kun he ovat koko lapsuuteni ja nuoruuteni puhuneet heistä ilkeitä asioita. Itselläni ei ole heistä samankaltaisia kokemuksia kuin heillä itsellään.
Olen yrittänyt irrottautua heistä, mutta jokaisella kerralla se on epäonnistunut, kun he syyllistävät minua hylkäämisestä ja kertovat minun olevan ilkeä ihminen, koska eihän sisariaan voi hylätä. Minua on lukusia kertoja syyllistetty heille aiheuttamastani pahasta mielestä ja kerran toinen heistä soitti raivoissaan äidilleni ja kertoi hänen manipuloineen minut itseään vastaan, kun kerroin etten pidä hänen käytöksestään. Tiedän, että tästä pitäisi irrottautua, mutta en vain kestä sitä syyllistämistä ja tietoa siitä, että aiheutan heille pahaa mieltä. Olen viime aikoina ollut oma-aloitteisesti pitämättä heihin yhteyttä, mutta saan toistuvasti kuulla kuinka aiheutan heille pahaa mieltä käytökselläni, jolle ei kuulemma ole mitään syytä. Heidän mielestä minun täytyy vain kestää se, että he ovat eri mieltä vanhemmistani ja ovat kuulemma aina pyrkineet vain suojelemaan minua.
Alan olla nyt ihan loppu. Koko kesän olen miettinyt ja vatvonut heidän ongelmiaan joka päivä ja koen syyllisyyttä siitä, että heidän lapsuutensa ei ole ollut onnellinen. Pidän vanhemmistani ja viihdyn heidän seurassa, mutta koen ristiriitoja sen suhteen, onko minulla oikeutta pitää heistä, jos he ovat olleet niin hirveitä sisaruksilleni. En kykene nauttimaan omasta elämästäni ollenkaan, kun heidän paha olo kolkuttelee mieltäni koko ajan. En uskalla sanoa heille asiasta mitään suoraan, koska en halua että he sitten soittelevat äidilleni ja muille sisaruksilleni ja aloittavat ''sodan'' minua vastaan. En vaan kestä enää tätä jatkuvaa pahaa oloa ja syyllisyyden tunnetta.
Kommentit (31)
Narsisti näyttäytyy kultalapselle ihan eri valossa kuin syntipukille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aivan hyvin olla että sisaruksilla on täysin päinvastainen kokemus vanhemmistanne, minullakin on verrattuna isosisarukseeni.
Eikä sisaruksesi voisi keskenään puhua pahaa vanhemmistanne, jos se molempien mieliharrastus on?
Sanot että puhukaa keskenänne, et halua osallistua enää.
Tutulla perheellä on 3 lasta. He erosivat kun nuorimmainen oli noin vuoden ikäinen. Hänellä on ollut ihan erilainen lapsuus, kun vanhemmat eivät ole sitä pilanneet, toisin kuin kahdella vanhemmalla sisaruksella.
Vanhemmat sisarukset voivat myös kokea epäreiluutta siihen että samassa perheessä yksi on päässyt helpolla, kun muilta on kiusattu mielenterveyskin pois.
Meillä tilanne oli niin että isosisarukseni on ollut se kultalapsi, ja minua on vain moitittu kun en ole kuten hän. Nykyään vanhempamme antavat kaikki rahansa tuolle sisarukselleni, ja aikansa oman terveytensä uhalla hänen lastensa hoitamiseen. Ei varmaan tarvitse sanoa että sisarukseni on myös narsisti.
Tässä kirjoituksessa oli todella hyviä pointteja. Lisäisin vielä sen että jokaisen lapsen synnynnäinen temperamentti ja se miten yhteensopiva vanhemman temperamentti sen kanssa on vaikuttaa osaltaan paljonkin siihen kuinka lapseen reagoidaan. Sisaruksilla voi olla keskenään hyvin erilaiset lapsuudet eikä se ole varsinaisesti kenenkään vika, se vain on.
Aikuisen ihmisen, vanhemman, joka on itse varta vasten lapsensa halunnut tähän maailmaan saattaa, pitää ymmärtää edes sen verran ennen lisääntymistään että lasta pitää rakastaa ja häntä pitää kohdella tasavertaisesti muihin nähden vaikka lapsi ei omaa temperamenttia vastaisikaan.
TÄMÄ!!! Että kyllä se vain vanhemman vika on, jos lastaan huonosti kohtelee, eikä minkään mystisen "temperamentti eron, joka ei ole kenenkään syy tai vika".
Sisarukset ovat katkeria. Katkeruus myrkyttää kaiken. Heidän tulisi hakea apua, jotta he voisivat antaa anteeksi. Ovatko vanhemmat koskaan pyytäneet sisaruksilta anteeksi vai ovatko he edes nähneet kasvatuksessaan mitään väärää?
Etäisyydenotto sisaruksiin on varmaan hyväksi, jos he ovat aina vihaisia.
Vanhemmilla voi olla nuorena paljon mielenterveysongelmia ja muitakin ongelmia iän myötä ne sitten helpottaneet ja jos on sisaruksilla paljon ikäeroa niin lapsuus ja nuoruus voi olla aika erilainen eikä se nuorin sisarus välttämättä ymmärrä mitä ne vanhimmat sisarukset ovat saaneet kokea. Se ei vaan auta menneiden jatkuva märehtiminen ja katkeruus kun menneitä asioita ei enää voi muuttaa. Pitäisi mennä terapiaan jos ei katkeruudesta pääse millään eroon omin voimin vaan se jäytää purkautuen syyttömiinkin.
Entisaikaan esikoinen oli kaikkein kovimmilla ja joutui monissa perheissä lähtemään heti tienaamaan jotta se perhe selviytyi eikä ilman sen esikoisen rahallista apua olisi pärjätty. Minäkin lähdin heti peruskoulun jälkeen töihin maksaen puolet palkasta kotiin ja nuoremmat sisarukset saivat opiskella ja säästää tienestinsä omiin tarpeisiinsa. Puolisoni kotona esikoisella oli ollut sama rooli niin että suurperhe ei olisi selvinnyt tai hyvin heikosti ilman esikoisen tuomaa rahaa perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sisarukset ovat katkeria. Katkeruus myrkyttää kaiken. Heidän tulisi hakea apua, jotta he voisivat antaa anteeksi. Ovatko vanhemmat koskaan pyytäneet sisaruksilta anteeksi vai ovatko he edes nähneet kasvatuksessaan mitään väärää?
Etäisyydenotto sisaruksiin on varmaan hyväksi, jos he ovat aina vihaisia.
Ei sisarusten kanssa tarvitse olla naimisissa niin että ottaa etäisyyttä jos joku ihminen aiheuttaa riitaa ja huonoa oloa niin katkaisee välit kokonaan. Kun menneisyyttä ei voi muuttaa niin sairasta vatvoa ja syyllistää koko ajan joitakin siitä. Olisiko parempi keskittyä parempaan tulevaisuuteen menneisyyden sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna heidän olla ja katkaise välit. Et pysty muuttamaan heidän näkemyksiänsä ja kokemuksiansa. He raivoavat niin kauan kun annat heidän raivota. Ottamatta kantaa siihen, onko teitä kohdeltu erilailla tai ei, aikuisilta ihmisiltä saa odottaa aikuista käytöstä. Et ole velvollinen terapeutiksi sisaruksillesi. He valitsevat itse, jäävätkö katkeruuteen vai aloittavatko oman elämänsä ja tekevät siitä hyvän ihan itse. Sinä tarvitset nyt lepoa ja rauhaa. Puhu vanhempiesi kanssa, jos on tarvis. Ei se, että on samaa perhettä, ole automaattinen velvollisuus olla tekemisissä. He tietävät jo, mitä mieltä sinä olet, se riittää. Jos heillä on selvitettävää vanhempienne kanssa, tehkööt sen itse. Pidä huolta itsestäsi.
Sanoo että ymmärtää mutta eivät ne menneisyyden tapahtumat enää muuksi muutu vaikka niitä vatvoisi lopun ikää niin että keskittykäämme parempaan tulevaisuuteen. Onko teillä mitään harrastuksia että voisi puhua niistä. Minulla on puutarha harrastuksia ja tykkään niistä jutella missä olen onnistunut ja missä epäonnistunut taas tänä kesänä. Se on semmoinen ala missä ei kaikessa onnistu koskaan ihan kaikessa niin että harmittavia takaiskujakin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain ylipäätään normaalit, kunnioittavat ja tasavertaiset suhteet sisaruksiinne?
Ne, joilla on, kertokaa, oletteko sisko/sisko, sisko/veli, veli/veli -yhdistelmää? Tai - oikeastaan kokemusten perusteella sukupuolikaan ei selitä riitaisuutta.
Onko teillä ikäeroa?
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain ylipäätään normaalit, kunnioittavat ja tasavertaiset suhteet sisaruksiinne?
Ne, joilla on, kertokaa, oletteko sisko/sisko, sisko/veli, veli/veli -yhdistelmää? Tai - oikeastaan kokemusten perusteella sukupuolikaan ei selitä riitaisuutta.
Onko teillä ikäeroa?
Varmasti monella, mulla ainakin. Meitä on neljä sisarusta, 2 tyttöä ja 2 poikaa. Kaikkien kesken normaalit, kunnioittavat ja tasavertaiset välit.
Meillä on lapsuudestamme kuitenkin aika erilaiset kokemukset eikä meitä kohdeltu tasavertaisesti lapsuudenkodissa. Vanhemmilla oli kummallakin suosikkinsa: me tytöt olimme isän suosikkeja, äidin suosikkeja olivat pojat ja nuorempi siskoni (minä siis epäsuosiossa). Isä ei sietänyt veljiä ollenkaan, ei edes puhunut heille välillä moneen vuoteen. Minulle puhui, mutta myös pahoinpiteli. Siskoon isällä oli ehkä normaaleimmat välit. Äitini hylki minua, mutta tämä ei ollut niin ilmeistä kuin isän käytös veljiäni kohtaan, tulin kuitenkin äidin kanssa toimeen.
Jostain syystä nämä asiat eivät kuitenkaan pilanneet meidän sisarusten välejä. Lapsuudessa kyllä oli kaikenlaista riitaa ja kateutta, mutta jo teini-iässä se meni ohi ja aikuisiällä olemme läheisiä. Kaikilla meillä on nykyään hyvät välit äitiin ja yhtä lukuunottamatta ihan kohtuulliset välit isäänkin. En koe, että hyvin kummallisesta lapsuudesta olisi jäänyt käsittelemättömiä traumoja, enkä oikein ymmärrä miksi ei jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että siellä narsistivanhemmat pyörittää tuota kuviota taustalla. He saavat energiaa ja tyydytystä teidän sisarusten väleistä, ja ovat varsin hyvin tietoisia sisarustesi ongelmista. Sinä olet kultalapsi, jota syötetään kädestä, jotta vanhemmat saavat sisaruksesi sekoamaan ja raivoamaan entistä pahemmin. Sinuna hakisin ammattiapua, saatat olla tahtomattasi aika sairaan valtapelin uhri.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen ihmisen, vanhemman, joka on itse varta vasten lapsensa halunnut tähän maailmaan saattaa, pitää ymmärtää edes sen verran ennen lisääntymistään että lasta pitää rakastaa ja häntä pitää kohdella tasavertaisesti muihin nähden vaikka lapsi ei omaa temperamenttia vastaisikaan.