Kaliforniasta Lauttasaareen muuttanut nainen halusi moikkailla vastaantulijoita lenkillä näin siinä kävi
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008967391.html
"Eeva Syvänen muutti Kaliforniasta Lauttasaareen ja yllättyi siitä, etteivät suomalaiset mielellään moikkaile toisiaan."
"Kaliforniasta Suomeen palannut Eeva Syvänen ryhtyi miehensä kanssa moikkailemaan tuntemattomia lenkkipolulla. Amerikkalaisittain arkinen ele aiheutti Lauttasaaren lenkkeilijöissä hämmentyneitä reaktioita.
Syvänen kirjoitti kokemastaan Facebookin Lauttasaari-ryhmään. Päivityksessään hän kertoi saaneensa vastaukseksi kummastuneita katseita.
Jos tapaat meidät lenkkipolulla, emme siis ole hulluja stalkkereita, Syvänen kirjoitti.
Tekstinsä lopuksi Syvänen julisti leikkimielisesti aloittavansa moikkailukampanjan."
Kyllä saa taas hävetä suomalaisia! Mikä ihme tuppisuiden ja maahantuijottelijoiden maa tämä on? Sosiaalisista taidoista ei ole valtaosalla tietoakaan!
Kommentit (106)
Nuoret, hoikat, hyväkroppaiset naiset! Moikkailkaa lenkeillä rohkeasti vaan vähän vanhempiakin miehiä! 😉
LOPETTAKAA TÄMÄ JATKUVA SUOMEN AMERIKKALAISTAMINEN HETI!
No voi hirviä sentään. Haluavat oikein esittää muita parempia olemalla tekososiaalisia?
No niinpä, kumma kun ei moikkailla, mä kyllä pakotan ne vielä moikkaamaan takaisin vaikka väkisin, kyllä muiden on muututtava minun mieleisekseni!
Tykkään kulkea ajatuksissani ja katsella miljöötä. Minua EI piristä tuntemattoman vastaantulijan tyhjänpäiväinen "hei", enkä halua pälyillä vastaantulijoita.
Nykyisessä kotikaupungissani ihmiset tulevat joskus selvin päinkin vaihtamaan pari sanaa, esim kehumaan vaatteita. Se ei haittaa, olen helsinkiläisjunttina jo totutellut siihen. Ja olen myös aina tervehtinyt kodin rappukäytävässä ihmisiä, vaikken heihin halua sen enempää tutustua. Olen myös ollut Keski-Euroopassa vuorikävelyllä ja siellä paikallisten tapojen mukaisesti tervehtinyt vastaantulijoita polulla.
Mutta älkää turhaan yrittäkö moikkailla minua suomalaisella kaupungin pururadalla tai kadulla jos ette a) tunne minua tai b) teillä ei ole edes muuta asiaa. Viihdyn näin. Kiitos.
Nyt ei olla Kaliforniassa. Täällä ei tartte jauhaa tingeltangelia uppo-outojen kanssa eikä hymyillä kuin haljennut nauris jokaiselle vastaantulijalle.
Vuokratalossa ei saman rapun asukaat edes tervehdi toisiaan.Ohi menevät katsellen maahan tai sivulle seiniin. Jotkut kävele päin. Moi vaikka sanoo ,mitään ei vastaus tule. Piruittanikin sanon Moi! Pihalta rappuun palatessa, Sama hissi eivät tule,jääväät piha odottaa että edellä menijä menee hissin.
Tämä on nähty. Aloitin muutama vuosi sitten silmäniskukampanjan naisille (kaikille muille kuin lähisukulaisille). Suurin osa nyrpisti nokkaansa.
M44
Helsinkiläiset nyt on vähän tommosia säikkyjä. Kyllä täällä maalla moikataan kaikki tutut ja tuntemattomat.
Pöh pöh ja pöh. Olen asunut Kaliforniassa ja voin todellakin sanoa, että ei siellä kaikkia moikattu, ei edes joka toista tai kolmatta Pöyrittelen silmiäni tuolle typerälle kirjoitukselle...
Ihan samanlaista porukkaa Kaliforniassa on luonnonpuistoissa, kaupassa, juna-asemalla, hississä, huoltoasemalla tai ihan missä vain kuin täälläkin. Ei siellä kuin muutama moikkaa tai jutustele vaikka luontokohteessa, ihan yhtä paljon kuin Suomessakin jossakin Ylläksellä tai Nuuksiossa.
Älkää uskoko kaikkea sontaa, mitä joku keksii kirjoittaa!
Asun Keski-Euroopassa, ja kyllä täällä mokkaillaan vastaatulijoita lenkillä.
Oletteko käyneet Lauttasaaren "lenkkipoluilla"? Siellä on väkeä kuin pipoa. En itsekään jaksa ketään moikkailla, koska muuten saa olla käsi ojossa ja suu vaahdossa koko lenkin ajan. Aivan eri asia jossain syrjäisemmillä metsäpoluilla.
Juu, olen sitä mieltä että Suomessa jörötetään ja ollaan liikaa tuppisuina. Mutta mielestäni moikkaus kuuluu ihmisille, jotka tuntevat toisensa ja sillä eleellä he osoittavat huomioivansa toisensa. Jos lenkkipolulla pitää jokaista moikata niin sitten täytyy kaupassa, pankissa, puistossa, aivan joka paikassa ruveta moikkaamaan kaikkia. Ja silloin koko moikkaamisen tarkoitus menettää merkityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset nyt on vähän tommosia säikkyjä. Kyllä täällä maalla moikataan kaikki tutut ja tuntemattomat.
Minä voisin moikata, mutta ei kyllä missään moikata eka, ei edes "maalla". Kaupoissa myyjät moikkaavat, mutta eivät muut.
Kyllä minua moikataan useastikin. Juttelemaankin jääty jos esim teen vasta
vetreyttäviä. Olen aika iso ja atleettinen, painija ArviSavolaisen mitat.
Jos kävelen ohutta syrjäpolkua, annan kohteliaasti tietä ja käännyn vielä
hieman selin jotten näytä uhkaavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vuokratalossa ei saman rapun asukaat edes tervehdi toisiaan.Ohi menevät katsellen maahan tai sivulle seiniin. Jotkut kävele päin. Moi vaikka sanoo ,mitään ei vastaus tule. Piruittanikin sanon Moi! Pihalta rappuun palatessa, Sama hissi eivät tule,jääväät piha odottaa että edellä menijä menee hissin.
Välilyönnit! Olen laittanut niin monta kertaa tästä asiasta sinulle viestiä, että luulisi sinun muistavan.
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen sitä mieltä että Suomessa jörötetään ja ollaan liikaa tuppisuina. Mutta mielestäni moikkaus kuuluu ihmisille, jotka tuntevat toisensa ja sillä eleellä he osoittavat huomioivansa toisensa. Jos lenkkipolulla pitää jokaista moikata niin sitten täytyy kaupassa, pankissa, puistossa, aivan joka paikassa ruveta moikkaamaan kaikkia. Ja silloin koko moikkaamisen tarkoitus menettää merkityksensä.
Elämän aikana suurin osa tai jopa lähes kaikki saadut ystävät ovat olleet jossain vaiheessa ensin tuntemattomia. Tuolla perusteella kenenkään ei olisi syntymänsä jälkeen soveliasta tutustua koskaan keneenkään, jos pitäisi olla tekemisissä vain sellaisten kanssa, jotka tuntee ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa, ja kyllä täällä mokkaillaan vastaatulijoita lenkillä.
No joo jos muutama tulee vastaan, mutta ei todellakaan silloin kun porukkaa tulee jonossa vastaan. Ei ainakaan Saksassa.
Ei tartte mitään moikkailla.
Kyllä jämpti on niin.
-muilu lapualta-