Kaliforniasta Lauttasaareen muuttanut nainen halusi moikkailla vastaantulijoita lenkillä näin siinä kävi

Vierailija kirjoitti:

Juu, olen sitä mieltä että Suomessa jörötetään ja ollaan liikaa tuppisuina. Mutta mielestäni moikkaus kuuluu ihmisille, jotka tuntevat toisensa ja sillä eleellä he osoittavat huomioivansa toisensa. Jos lenkkipolulla pitää jokaista moikata niin sitten täytyy kaupassa, pankissa, puistossa, aivan joka paikassa ruveta moikkaamaan kaikkia. Ja silloin koko moikkaamisen tarkoitus menettää merkityksensä.

Tämä. Pitää olla edes ulkonäöltä tuttu, että moikkaan. Esim. Asuu samassa talossa, naapurissa, näkee töissä tai harrastuksissa tai vaikkapa lähikaupassa usein saman ihmisen. Tällöin voi muokata. Millainen mielipuoli moikkaa kaikkia vastaantulijoita?

Vierailija kirjoitti:

40 km Helsingistä pohjoiseen ja lenkkeilijät ja pyöräilijät moikkaa. :)

Niin moikkaa muuallakin , mikäli TUNTEE edes ulkonäöltä. Yleensä ihmisiä, joita ei ole ikinä nähnyt , ei moikata.

Helsingin Keskuspuistossa moni moikkaa kun kävelylenkillä kohdataan. Saksassa oli ns maan tapa aina moikata vastaantulevia ulkoillessa. Suurkaupungeissa vaan vähän eri.

Minusta se on pieni kaunis edelleen kanssakulkijoita kohtaan. Ei siinä tarvitse sen enempää "avautua".

Suomalaisilla monilla huonot käytöstavat, ei edes naapureita moikata vaikka samassa rapussa asutaan. Vanhempi väki kyllä moikkaa, nuorempia ei voisi vähempää kiinnostaa.

Minä moikkaan kaikkia joita kävellessä kohtaan metsässä. Kaupungilla en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä tullut vastaan maata, jossa kaupungeissa tervehdittäisiin tuntematonta kadulla vastaantulijaa. 

Ei kaupungin keskustassa, mutta kyllä Usassa monen miljoonan asukkaan kaupungin lähiössä tervehditään. Kun käytät koiraa lenkillä Lauttasaarta vastaavalla alueella, vastaantulijoita tervehditään.

Juuri näin. Suomalainen juro luonne ei tätä osaa, ei vaikka isi ja äiti opettaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Minä moikkaan kaikkia joita kävellessä kohtaan metsässä. Kaupungilla en.

Miksi moikkaat metsässä? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä tullut vastaan maata, jossa kaupungeissa tervehdittäisiin tuntematonta kadulla vastaantulijaa. 

Ei kaupungin keskustassa, mutta kyllä Usassa monen miljoonan asukkaan kaupungin lähiössä tervehditään. Kun käytät koiraa lenkillä Lauttasaarta vastaavalla alueella, vastaantulijoita tervehditään.

Juuri näin. Suomalainen juro luonne ei tätä osaa, ei vaikka isi ja äiti opettaisivat.

Taatusti äiti ja isi opettaa ettei tuntemattomille puhuta. Tervehtiminen kuuluu vai ihmisille, jotka tunnet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Keski-Euroopassa, ja kyllä täällä mokkaillaan vastaatulijoita lenkillä. 

Asun Pirkanmaalla ja kyllä täällä moikkaillaan luontopolulla vastaan tulevaa. Puruadat ja lenkkeilijät on erikseen.

Sama ilmiö kun rauhallisesti kuljet Keskuspuiston pitkospuilla. Ihmiset todellakin moikkavat, jotkut vaihtavat pari sanaakin. Itse kuljen koiran kanssa ja moni haluaa tulla juttelemaan kun vähän erikoisempi koirarotu. On mukavia ihan pienet kohtaamiset ja ihmisten lämmin mutkaton suhtautuminen, minulle sellainen antaa iloa.💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä moikkaan kaikkia joita kävellessä kohtaan metsässä. Kaupungilla en.

Miksi moikkaat metsässä? Miksi?

Se on täällä "maan tapa" ja kiva sellainen. Muutkin tekevät samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi yllättyä siitä, ettei suomalaiset tervehdi tuntemattomia. Ei se ole ollut koskaan Suomessa tyylinä. Ei se istu Suomeen. Itse kokisin jopa häiritseväksi jos täysin vieraat ihmiset tervehtisivät ulkona. Amerikkalainen ja suomalainen luonne ovat erilaisia.

Vaikka porilaiset onkin juntteja niin täällä kyllä moni juttelee jotain kun on liikkumassa.

Olen viestin nro 8 kirjoittaja ja porilaisissa arvostan suuresti sitä, että omien havaintojeni mukaan;

-he aloittavat helposti jutun, mutta se on nimen omaan juttelua, ei joku pelkkä cäliförniäläinen hei ja hymy velvollisuudentunteesta

-he eivät koskaan arvostele, ainakaan päin naamaa, toisen hiljaisuutta tai sitä että toinen ei käyttäydy niin kuin he olisivat halunneet

Jurolle pk-seutulaiselle oli kulttuurishokki kun uudessa kotikaupungissa Porissa ollaan seurallisia ja puheliaita. Parissa vuodessa olen sopeutunut kuuntelemaan ja sanomaankin jotain joskus. Aloitteellinen en ole ikinä, mutta hiljaisuuteni ei näytä ketään kiusaavan. Kiva paikka on kyllä asua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40 km Helsingistä pohjoiseen ja lenkkeilijät ja pyöräilijät moikkaa. :)

Niin moikkaa muuallakin , mikäli TUNTEE edes ulkonäöltä. Yleensä ihmisiä, joita ei ole ikinä nähnyt , ei moikata.

Pk-seudulla esimerkiksi fillarilenkilläolevat moikkaavat toisiaan. Kaikkia vastaantulijoita ei moikata, koska heitä yksinkertaisesti niin paljon. Kansallispuistoissa ihmiset usein moikkaavat.

Koiralenkillä Hesassa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun Keski-Euroopassa, ja kyllä täällä mokkaillaan vastaatulijoita lenkillä. 

Asun Pirkanmaalla ja kyllä täällä moikkaillaan luontopolulla vastaan tulevaa. Puruadat ja lenkkeilijät on erikseen.

Sama ilmiö kun rauhallisesti kuljet Keskuspuiston pitkospuilla. Ihmiset todellakin moikkavat, jotkut vaihtavat pari sanaakin. Itse kuljen koiran kanssa ja moni haluaa tulla juttelemaan kun vähän erikoisempi koirarotu. On mukavia ihan pienet kohtaamiset ja ihmisten lämmin mutkaton suhtautuminen, minulle sellainen antaa iloa.💚

On mielestäni täysin eri asia, että vastaantulija sanoo "onpa tänään kaunis sää meille tänne saatu" tai "onpa sinulla ihana koira", kuin MAANINEN MOIKKAILU ilman mitään perää.

Vierailija kirjoitti:

Muualla maailmassa koulussa ekaluokalla opetetaan käytöstavat oppilaille, mutta ei Suomessa.

Käytöstavat opitaan kotoa.

Varmaan puolella on jonkin sortin kuulokkeet päässä ja neljäsosa liikkuu jollain nopeammalla tavalla kuin kävelemällä tai juoksemalla. Joten mitä järkeä loppujen moikkailussa lopulta on?

Odotapa, kun menet yksin naisena lenkkipolulla ja alat moikkaamaan kaikille random tyypeille. Eiköhän sieltä joku stalkkeri tai muu hassun hauska löydy. 

Jos minä muuttaisin Amerikkaan, tehtäisiinkö minusta lehteen juttu:

Suomalainen ei moikkaa edes naapuriaan - haluaa tuoda käytännön myös rapakon taakse. Kyseinen henkilö ei myöskään harrasta small talkia, hän avaa suunsa vasta kun hänellä on jotain sanottavaa. Tästä me kaikki voisimme oppia jotain.

Tuskin.

Mutta me suomalaiset kyllä heti olemme huonompia, kun meille kerrotaan mitä amerikkalaiset tekevät toisin kuin me.

Moikkaa ken tahtoo, minä en.

No varmaankin ovat vastaantulijat hämmentyneitä, kun kuumeisesti miettivät, kuka tuo on ja pitäisikö tuo tuntea jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiläiset nyt on vähän tommosia säikkyjä. Kyllä täällä maalla moikataan kaikki tutut ja tuntemattomat.

Moikataan ne kaikki kylän 2 asukasta? En minä ainakaan jaksa kaupungissa alkaa jorista parin metrin välein milloin kenenkin tuntemattoman kanssa, johan siinä lenkkikin jää sivuseikaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte mitään moikkailla.

Kyllä jämpti on niin.

-muilu lapualta-

Tämä iso porukka oli kyllä Helsingistä.

Muutin Saksasta vuosien jälkeen Suomeen ja Suomen maaseudulla oli helppo aloittaa, kun ihmiset tervehtivät ihan tuntemattomiakin.

Sen sijaan Helsingissä ja lähialueilla ei ja näytti olevan jopa coolia ja kuuluvan egoon ettei tervehditä. Ihme porukkaa.