Äiti missä on mun pyyhe? Äiti mis on kattilan kannet? Äiti mis on lisää talouspaperia?

Vierailija kirjoitti:

"Missä on mun paita" "Missä on sitä ja tätä ja tuota.." rasittavaa kun eivät osaa itse katsoa ollenkaan. Lapsien isä on samanlainen aivoton kyselijä, ilmeisesti voimakkaasti periytyvää.

"Emmä tienny et murot on kuiva-aine kaapis D;;"

Ja ehkä vituttavin kaikista "ONKO TÄÄL KONEES PUHTAAT VAI LIKASET?!!" No mitäpä jos ihan itse katsoisit etkä huutele sieltä keittiöstä äitiä/vaimoa apuun.

Poika laittoi yhteen väliin vain tiskikoneeseen astiat katsomatta. Loppui kun joutui joka kerran jälkeen tiskaamaan käsin koko koneellisen.

En muista enää tuollaista. Lapset on tosiaan jo maailmalla, muistan heidän lapsuusaikansa ihanimpana aikana ikinä. Nostalgiaa on varmaan tullut ajan myötä.

Joskus kyllä toivoin että olisivat kysynyeet. Muistan syksyn kun pojan koululla oli joku konsertti. Sovimme että tulen töistä suoraan koululle. Poika lauloi eturivissä ja oli pukenut ylleen verkkarit ja isot kumisaappaat. College oli kyllä siisti.

Vierailija kirjoitti:

"Missä on mun paita" "Missä on sitä ja tätä ja tuota.." rasittavaa kun eivät osaa itse katsoa ollenkaan. Lapsien isä on samanlainen aivoton kyselijä, ilmeisesti voimakkaasti periytyvää.

"Emmä tienny et murot on kuiva-aine kaapis D;;"

Ja ehkä vituttavin kaikista "ONKO TÄÄL KONEES PUHTAAT VAI LIKASET?!!" No mitäpä jos ihan itse katsoisit etkä huutele sieltä keittiöstä äitiä/vaimoa apuun.

Ja tuo pitää vielä kysyä siinäkin vaiheessa, kun on avaamassa sitä luukkua. Miksi???

Meillä sama. Mies ja lapset. Nykyää sanon vaan että en tiedä. :D

Vierailija kirjoitti:

En muista enää tuollaista. Lapset on tosiaan jo maailmalla, muistan heidän lapsuusaikansa ihanimpana aikana ikinä. Nostalgiaa on varmaan tullut ajan myötä.

Joskus kyllä toivoin että olisivat kysynyeet. Muistan syksyn kun pojan koululla oli joku konsertti. Sovimme että tulen töistä suoraan koululle. Poika lauloi eturivissä ja oli pukenut ylleen verkkarit ja isot kumisaappaat. College oli kyllä siisti.

Mulla vastaavanlainen muisto. Lapsi lähti kotonta koululle isänsä kanssa, minä tulin suoraan töistä paikalle. Lapsella jalassa polvista pussittavat collegehousut ja joku paidan rönttä. Muut lapset tilaisuuteen sopivissa siisteissä vaatteissa. En ollut sanonut miehelle, mitä lapselle puetaan päälle, olin olettanut, että tajuaa itse. Harvoin omat lapset hävettää, mutta silloin hävetti. Olisi tehnyt mieli huutaa kaikille, että en se minä ollut, vaan isä!

Mä vastaan nykyisin jotain ihan hassua, siis

- missä mun puhelin on? 

- varmaan pakkasessa tai ootko kattonu biojätteestä tms

ja tätä kun oon tehny aikani, niin kaikkia jo naurattaa, tajuavat miten hassuja kyselevät )(

Aivan vieras ongelma meillä, tai ehkä oikeastaan itse olen se, jolla tavarat toistuvasti hukassa. Autan mielelläni, jos lapsi tarvitsee apua jossain. Tuollaista miestä en kyllä katselisi hetkeäkään.

Kyllä täytyy olla pölhöä väkeä, jos ei tajua, että kattilan kannet ovat tietenkin keittiön kaapissa, puhtaat pyyhkeet kylppärin tai kodinhoitohuoneen kaapissa ja likaiset korissa. 

Talouspaperia en osta lainkaan, joten moisia kysymyksiä ei edes tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Missä on mun paita" "Missä on sitä ja tätä ja tuota.." rasittavaa kun eivät osaa itse katsoa ollenkaan. Lapsien isä on samanlainen aivoton kyselijä, ilmeisesti voimakkaasti periytyvää.

"Emmä tienny et murot on kuiva-aine kaapis D;;"

Ja ehkä vituttavin kaikista "ONKO TÄÄL KONEES PUHTAAT VAI LIKASET?!!" No mitäpä jos ihan itse katsoisit etkä huutele sieltä keittiöstä äitiä/vaimoa apuun.

Ja tuo pitää vielä kysyä siinäkin vaiheessa, kun on avaamassa sitä luukkua. Miksi???

Joitakin nyt vain pitää ohjata kuin kehitysvammaista läpi elämän. 

"Äitiiiii, tuu pyyhkiiiiin!!!"

Vierailija kirjoitti:

Aivan vieras ongelma meillä, tai ehkä oikeastaan itse olen se, jolla tavarat toistuvasti hukassa. Autan mielelläni, jos lapsi tarvitsee apua jossain. Tuollaista miestä en kyllä katselisi hetkeäkään.

En auta 13-vuotiasta asta mielelläni, kun hän on koko siihen astisen elämänsä juoksuttanut muita etsimässä tavaroitaan. Autan ainoastaan silloin kun tiedän että hän ei ole itse hukannut jotain vain siksi, koska "kyllä sen joku muu sitten hänelle tuo käteen kun hän pyytää".

Mies puki kerran ekaluokkailaiselle omat sukkansa ja oman T-paitansa, kun muka luuli niitä lapsen vaatteiksi.

Vielä ärsyttävämpää on

-missä on mun paita

-kaapissa

-ei ole.

-on se siinä keskimmäisellä hyllyllä.

-ei ole

-nousenko täältä nyt katsomaan, että se paita on siinä

-ei ole

--kävelen kaapille, otan paidan keskimmäiseltä hyllyltä ja annan käteen.

Nykyään sanon, että eurosta vetoa, että se on siinä. Lapsi on käärmeisään, kun sen viikkorahat on aina keskiviikkoon mennessä mulla. Ne rahat on alunperin peritty mieheltä. Ja 99% tapauksissa tavara on joko täysin oikealla paikalla tai kysyjän toimesta väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Äiti tietää. Minäkin opetan lastani kyselemään äidiltä ja välillä kyselen itsekin.

t. Isä

Kyselet äidiltäsi?

Ja jostain syystä kuitenkin kaikki palstalaiset vaativalla alalla asiantuntjoina, ja mensan jäseniä ,mutta miesten valinnassa mennään niin metsään ku vaan mahdollista ja sitte vielä tehdään lapsikin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on lapsen opettanut tähän?

Se setämies, joka asuu meillä...

Vierailija kirjoitti:

Ja jostain syystä kuitenkin kaikki palstalaiset vaativalla alalla asiantuntjoina, ja mensan jäseniä ,mutta miesten valinnassa mennään niin metsään ku vaan mahdollista ja sitte vielä tehdään lapsikin.

Meillä mies taantui taaperon tasolle siinnä lapsen myötä. Sitä ennen oli kykenevä aikuisihminen, joten kummastus on kieltämättä ollut aikamoista toisinaan. Nelivuotias osaa viedä omat vaatteensa pyykkikoriin ja lajitella värin mukaan koneeseenkin. Mieheltä taas jää likaiset vaatteet just siihen mihin sattuu riisumaan, keittiön lattialle, sänkyyn tai eteiseen.