Sinä joka erosit ilman suurta syytä. Kaduttiko jälkeenpäin?

Ei.

Kyllä sinä tiedät mikä on pielessä . Mieti sitä.

Minullakaan ei mitään suurta syytä ollut eroon. Ei ole kaduttanut. Erosta nyt 5 kk. Toki fiilikset aaltoilevat eikä aina ole helppoa.

No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?

Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.

Onkohan kyseessä vaan oma kriisi? Naiset nyt "voimaantuu vauhdilla" ja syyllinen haetaan parisuhteesta tai puolisosta.

Teillä taitaa olla rutiineja ja turvallista arkea? Voitko viettää vaikka viikon itseksesi niin se voisi auttaa selvittämään päätäsi.

Ootteko keskustellu keskenänne aiheesta?

jos ei yksin pohtiminen auta, tai helpota, mikset menisi pohtimaan terapiaan tms? 

Vierailija kirjoitti:

No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?

Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.

En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.

Ap

Kadutti, mutta vasta muutaman vuoden päästä kun olin ajautunut oikeasti huonoon suhteeseen. Voi sanoa että pilasin elämäni.

Sulla on liikaa aikaa ajatella ja keksiä tyhjästä ongelmia.

Ei ole kaduttanut. Elämä tuntui paljon helpommalta ja jaksoin olla parempi äiti kun huono parisuhde ei vienyt energiaa. Välit exäänkin ihmisenä parani kun parisuhteen taakka otettiin meiltä pois. Nyt lapset ovat jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä tämän epämääräisen fiiliksen aiheuttaa? Onko rakkautesi loppunut vai epäiletkö, että puolisosi salaa jotain sinulta tai ei enää rakasta sinua?

Kannattaa pohdiskella asiaa kuitenkin huolellisesti ja monelta kantilta ennen kuin rikkoo kodin lapsiltaan.

En epäile että salaa mitään. Enemmän asia liittyy puolisoni käytökseen, josta joku ei ehkä huomaisi mitään pahaa, en tiedä huomaisiko kukaan vaikka meillä viikon asuisi. Silti jokin hänen käytöksessä ahdistaa ja väsyttää minua kovin.

Ap

No mitä jos koettaisit muuttaa omaa käytöstäsi?

Itse huomaan usein olevani varuillani jos mies touhuaa kotona. En osaa alkaa esim ompelemaan vaatetta tai isompaan siivoushommaan ym koska koko ajan olen varuillani jos mies tarvii jotain. Mies siis usein pyytää apua pitämään jotain tavaraa, siirtämään autoa, jne. Olen kuitenkin tajunnut että ongelma on minun joka jään varalle sen sijaan että tekisin vain omiani ja auttaisin miestä tarvittaessa jos tekemisiltäni pystyisin. Ja tarkoitan miehen touhuamisella esim auton renkaiden vaihtamista, rännin puhdistamista ym.

Osaatko yhtään tarkentaa mikä käytöksessä ahdistaa? Onko jatkuvasti lähellä, kontroloiko tekemisiäsi, puhuuko sinulle epäkunnioittavasti? Mieti voitko itse muuttaa tilannetta.

Mulla oli 30 vuotiaana kahden pienen lapsen äitinä sama tilanne. Siinä sitten vaan eleltiin eteenpäin ja nyt olen todella onnellinen, ettei erottu. Jälkikäteen olen miettinyt, että mulla oli varmaan 3kympinkriiisi.

Jos et tiedä mikä on pielessä parisuhteessa, ei vika ole todennäköisesti parisuhteessa vaan sulla on joku oma kriisi. Jos ei olisi lapsia, sanoisin että eroa vaan jos haluat, seuraukset kantaisit sitten itse, mutta nyt sanon kyllä että älä eroa.

Kummallisen paljon aikaa miettiä, jos on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Oletko mies?

Vierailija kirjoitti:

Kummallisen paljon aikaa miettiä, jos on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Oletko mies?

Häh. Eikös tuon ikäiset mene nukkumaan joskus kahdeksalta. Eiköhän ole sen jälkeen paljon aikaa miettiä oli sitten mies tai nainen.

Oma silloinen vaimoni otti eron, vaikka sanoi, ettei meidän suhteessa ollut mitään vialla. Teki sen vielä pahimmalla mahdollisella tavalla, aloitti salasuhteen työkaverinsa kanssa. Sitten otti eron ja lähti tämän miehen mukaan. Lapsemme ovat kärsineet erosta paljon ja minä myös. Monet itkut on lasten kanssa itketty perheemme hajoamisen vuoksi.

Jos sulla on liitossa hyvä perheen isä, niin suosittelen harkitsemaan, ennenkuin hölmöilet. Miksi, miksi te eroavat naiset olette ylipäätään halunneet perheen perustaa, kun otatte eron omissa ikäkriiseissänne?

Ei kaduttanut. Vasta vuosia eron jälkeen tajusin uudessa hyvässä suhteessa, miltä tuntuu olla onnellinen.

Kyllä kaduttaa. Seitsemän vuotta ollut elämä yhtä helvettiä molemmilla. Aikaisempi elämä oli jälkeen päin ajatellen hyvää elämää. Lapsillekin annoimme huonon esimerkin eroamalla liian helposti. Mies ei ottaisi takaisin, vaikka anelisin. Minä siis jätin.

Vierailija kirjoitti:

Oma silloinen vaimoni otti eron, vaikka sanoi, ettei meidän suhteessa ollut mitään vialla. Teki sen vielä pahimmalla mahdollisella tavalla, aloitti salasuhteen työkaverinsa kanssa. Sitten otti eron ja lähti tämän miehen mukaan. Lapsemme ovat kärsineet erosta paljon ja minä myös. Monet itkut on lasten kanssa itketty perheemme hajoamisen vuoksi.

Jos sulla on liitossa hyvä perheen isä, niin suosittelen harkitsemaan, ennenkuin hölmöilet. Miksi, miksi te eroavat naiset olette ylipäätään halunneet perheen perustaa, kun otatte eron omissa ikäkriiseissänne?

Kuulostaapa ikävältä tuo mitä vaimosi teki :( .

Itse en kuitenkaan koe, että minulla olisi mikään ikäkriisi. Menojalkani ei vipata, en haaveile jostain toisista miehistä ja jos eroan, niin en usko, että mitään miestä elämääni enää koskaan haluan.

Ap