Kokemuksia siitä, kun aviomies jättää yllättäen toisen naisen takia

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei lähde suhteesta, jossa on onnellinen.

Aito rakkaus toivoo toiselle hyvää.

Ja joskus se hyvä: se toinen on onnellinen jonkun toisen kanssa.

Tuo on stereotypia, ettei onnellisesta suhteesta lähdetä. Välillä lähdetään. Minäkin lähdin 24-vuotiaana avoliitosta, kun hullaannuin pitkätukkaiseen muusikkomieheen. Olin täysin onnellinen avoliitossani, mutta yhtäkkiä sitä voi huomata olevansa korviaan myöten rakastunut toiseen. Itse asiassa olisin voinut pitää molemmat. Avomies olisi ollut kotona se turvallinen ja keskusteleva olkapää, johon nojata ja jonka syliin käpertyä nukkumaan ja rokkarimies olisi ollut viikonloppuisin villi rakkaus.

Minua ei jättänyt aviomies vaan avoliitossa oltiin. En usko avioliittoon enkä aio koskaan mennä naimisiin. Me oltiin paria viikkoa vaille 6 vuotta oltu yhdessä, asuttu monta vuotta yhdessä ja kaikki oli minusta hyvin.

Yhtenä viikonloppuna hän lähti kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle ja minä jäin kotiin. Hän oli tullessaan omituinen. Jotenkin syytteli minua, että en halua häntä enää. Minä sanoin, että minulla oli viime viikolla menkat ja sinuahan se etoo. Miksi tyrkyttäisin itseäni jos etoo. Yleensä meillä kuitenkin oli melko vilkasta sängyssä 4-5 kertaa viikossa. Myönnän toki, ettei minun tehnyt enää mieli 3-5 kertaa päivässä kuten silloin seurustelun alkuhuumassa. Edelleenkään tänä päivänä en pysty ajattelemaan, että sängyssä olisi meno laiskaa, jos siellä tapahtuu molempia osapuolia hyödyttäviä asioita 4-5 kertaa viikossa.

Seuraavana perjantaina hän sitten jätti. Lähti saman kaverin luo, missä oli yötä edellisen viikonlopun. Kun kysyin syytä, vastaus oli, että ei ole enää samaa intohimoa kuin suhteen alussa.

Myöhemmin sain tietää, että se intohimo oli jo löytynyt sieltä toiselta paikkakunnalta siinä vaiheessa kun hän jätti minut.

Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta oli kaksi koiraa, joista toinen oli virallisesti minun ja toinen hänen. Hän olisi suostunut ottamaan minun koirani muttei halunnut omaansa, koska se räksyttää. Ei se edes räksyttänyt muulloin kuin illalla tai yöllä viikonloppuisin, jos joku kolisteli epämääräisessä kunnossa rappukäytävässä. Myöhemmin selvisi sekin, että uudella heilalla oli kissoja. Ilmankos ei exä halunnut pitää omaa koiraansa. Se koira olisi jahdannut kissoja, kun taas toinen koiramme (se minun koirani virallisissa papereissa) ei ollut kissoista moksiskaan.

Minä selvisin erosta hyvin hitaasti. Siihen vaikutti valehtelu. Olin myös hyvin epävarma, pelkäsin, että minussa ei ole tarpeeksi intohimoa yhdellekään miehelle. Kahden vuoden kuluttua koin pienen työpaikkaromanssin, mutta en vieläkään ollut valmis luottamaan niin paljon, että olisin suostunut vakavampaan seurusteluun. Järkytyksekseni kuulin, että ex-mies oli haukkunut minua haluttomaksi lahnaksi. Ihan luotettavalta taholta kuulin nuo sanat. Millainen ihminen haukkuu vuosien päästä ihmisille exäänsä, josta on itse eronnut? Se järkytti niin, että kirjoitin hänelle kirjeen, jossa muistutin, miten hyviä aikoja meillä oli joskus ollut ja kirjoitin myös, että jos 4-5 kertaa viikossa on liian vähän, hän olisi voinut sen suoraan kertoa eikä valittaa ulkopuolisille ihmisille. Valitettavasti se kirje palautui kuukausien päästä takaisin, exääni ei tavoitettu. Olen kuullut huhuja, että hän olisi ollu työkomennuksella ulkomailla silloin. Toisaalta tuollaiset kirjeet kirjoitetaankin enemmän itselleen ja oman mielenterveyden palauttamiseksi.

Tsemppiä sinulle! Kirjoittele paperille ajatuksia!

Vierailija kirjoitti:

Minua ei jättänyt aviomies vaan avoliitossa oltiin. En usko avioliittoon enkä aio koskaan mennä naimisiin. Me oltiin paria viikkoa vaille 6 vuotta oltu yhdessä, asuttu monta vuotta yhdessä ja kaikki oli minusta hyvin.

Yhtenä viikonloppuna hän lähti kaverinsa luo toiselle paikkakunnalle ja minä jäin kotiin. Hän oli tullessaan omituinen. Jotenkin syytteli minua, että en halua häntä enää. Minä sanoin, että minulla oli viime viikolla menkat ja sinuahan se etoo. Miksi tyrkyttäisin itseäni jos etoo. Yleensä meillä kuitenkin oli melko vilkasta sängyssä 4-5 kertaa viikossa. Myönnän toki, ettei minun tehnyt enää mieli 3-5 kertaa päivässä kuten silloin seurustelun alkuhuumassa. Edelleenkään tänä päivänä en pysty ajattelemaan, että sängyssä olisi meno laiskaa, jos siellä tapahtuu molempia osapuolia hyödyttäviä asioita 4-5 kertaa viikossa.

Seuraavana perjantaina hän sitten jätti. Lähti saman kaverin luo, missä oli yötä edellisen viikonlopun. Kun kysyin syytä, vastaus oli, että ei ole enää samaa intohimoa kuin suhteen alussa.

Myöhemmin sain tietää, että se intohimo oli jo löytynyt sieltä toiselta paikkakunnalta siinä vaiheessa kun hän jätti minut.

Meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta oli kaksi koiraa, joista toinen oli virallisesti minun ja toinen hänen. Hän olisi suostunut ottamaan minun koirani muttei halunnut omaansa, koska se räksyttää. Ei se edes räksyttänyt muulloin kuin illalla tai yöllä viikonloppuisin, jos joku kolisteli epämääräisessä kunnossa rappukäytävässä. Myöhemmin selvisi sekin, että uudella heilalla oli kissoja. Ilmankos ei exä halunnut pitää omaa koiraansa. Se koira olisi jahdannut kissoja, kun taas toinen koiramme (se minun koirani virallisissa papereissa) ei ollut kissoista moksiskaan.

Minä selvisin erosta hyvin hitaasti. Siihen vaikutti valehtelu. Olin myös hyvin epävarma, pelkäsin, että minussa ei ole tarpeeksi intohimoa yhdellekään miehelle. Kahden vuoden kuluttua koin pienen työpaikkaromanssin, mutta en vieläkään ollut valmis luottamaan niin paljon, että olisin suostunut vakavampaan seurusteluun. Järkytyksekseni kuulin, että ex-mies oli haukkunut minua haluttomaksi lahnaksi. Ihan luotettavalta taholta kuulin nuo sanat. Millainen ihminen haukkuu vuosien päästä ihmisille exäänsä, josta on itse eronnut? Se järkytti niin, että kirjoitin hänelle kirjeen, jossa muistutin, miten hyviä aikoja meillä oli joskus ollut ja kirjoitin myös, että jos 4-5 kertaa viikossa on liian vähän, hän olisi voinut sen suoraan kertoa eikä valittaa ulkopuolisille ihmisille. Valitettavasti se kirje palautui kuukausien päästä takaisin, exääni ei tavoitettu. Olen kuullut huhuja, että hän olisi ollu työkomennuksella ulkomailla silloin. Toisaalta tuollaiset kirjeet kirjoitetaankin enemmän itselleen ja oman mielenterveyden palauttamiseksi.

Tsemppiä sinulle! Kirjoittele paperille ajatuksia!

Tämä ei liity nyt varsinaiseen aiheeseen, mutta jos yli 5 vuotta yhdessä ollut pariskunta on sängyssä 4-5 kertaa viikossa, niin se on kyllä mun mielestä paljon. Mä en pystyis vailla olis kuinka hyvä mies.

upppp

uppp

Oltiin oltu naimisissa alle puoli vuotta, kun mies ihastui opintomatkalla opiskelutoveriinsa. Vuoden kuluttua tästä halusi eroa ja muutti naisen luokse.

Jälkeenpäin ajatellen olin onnekas, kun tarina loppui niin lyhyeen. Mies jätti toisen takia myös uuden vaimonsa, tällä kertaa kahden pienen lapsen kanssa. Meillä ei onneksi ehtinyt olla lapsia.

Minusta tuntuu että miehet lähtee "sanomatta mitään" ja naiset yrittää puhua ja kertoa että nyt ei ole kaikki kunnossa mutta kommunikointi ei pelaa. Miehet ehkä viestittävät enemmän teoilla ja sanattomasti etteivät ole onnellisia.

Oli miten oli niin en tajua että miten asioiden annetaan mennä siihen pisteeseen että toinen muuttaa suoraan toisen luo tai hyppää suhteesta toiseen. Jos ei rakasta niin luulisi että edes jollainlailla kunnioittaisi ja ajattelisi sitä ihmistä jota on joskus aikoinaan rakastanut tai on lapsien äiti/isä. Hyvää tekisi olla myös hieman yksin ja miettiä asioita. Usein nämä suhteesta toiseen hyppääjät vievät vaan omat ongelmansa siihen uuteenkin suhteeseen. Sitten ihmetellään kun taaskaan ei suju.

Toisen naisen olemassa olo paljastui iltakävelyllä sivulauseesta. Miten kuten pääsin kotiin ja itkin kylpyhhuoneessa. Tunne oli kuin miekka sydämen läpi, keski pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle ei ole käynyt, mutta entiselle naapurille kyllä. Yhdessä yli 40 vuotta, jo aikuiset lapset ja lapsenlapset ja sitten mies rakastui toiseen. Vaimo oli se, joka lähti yhteisestä asunnosta, ja mies asuu edelleen tämän salamarakkauden kanssa samassa asunnossa (siinä, jossa oli ennen asunut vaimonsa kanssa). Yhdessä yli kymmenen vuotta ja varmaan hautaan saakka. Molemmat jo reippaasti yli 70+, oliskohan jo lähempänä kahdeksaakymppiä.

Oli se naapureilla vähän aikaa hämmennystä aiheuttava tilanne, mutta nykyään tämä uusi nainen on niin vakiokalustoa, että on kuin sitä aiempaa ei olisi koskaan ollutkaan. Olivat kuulemma vain rakastuneet ja se oli menoa se. Kurja tilanne sille ex-vaimolle, en tiedä mitä hänelle kuuluu.

Mutta eipä tuo tosiaan ikään katso.

Huh, aika hurja tarina. Onko tietoa, miten vaimo tästä selvisi ?

Etkö osaa lukea?

Tuossahan selvällä suomella sanotaan näin:

Kurja tilanne sille ex-vaimolle, en tiedä mitä hänelle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että miehet lähtee "sanomatta mitään" ja naiset yrittää puhua ja kertoa että nyt ei ole kaikki kunnossa mutta kommunikointi ei pelaa. Miehet ehkä viestittävät enemmän teoilla ja sanattomasti etteivät ole onnellisia.

Oli miten oli niin en tajua että miten asioiden annetaan mennä siihen pisteeseen että toinen muuttaa suoraan toisen luo tai hyppää suhteesta toiseen. Jos ei rakasta niin luulisi että edes jollainlailla kunnioittaisi ja ajattelisi sitä ihmistä jota on joskus aikoinaan rakastanut tai on lapsien äiti/isä. Hyvää tekisi olla myös hieman yksin ja miettiä asioita. Usein nämä suhteesta toiseen hyppääjät vievät vaan omat ongelmansa siihen uuteenkin suhteeseen. Sitten ihmetellään kun taaskaan ei suju.

Voi, nämä äkkilähteneet miehet on monesti surkimuksia, jotka kiertävät helposta naikkosista toiseen. Niin teki minun eksäni ennen kuolemaansa. Viimeinen naisystävä oli surkimus, jollaista en (eivätkä lapsemme) olisi ennen niin fiksun miehen valitsevan itselleen. Ilmeisesti ei muita enää saanut, kun kaikkien kanssa meni pieleen, koska ei koskaan selvittänyt itselleen pahan olonsa syytä. Eron halusin minä, kun mieheen ei saanut henkisesti enää yhteyttä lainkaan, oli perheessä ihan ulkokehällä.

Katui kovasti ennen kuolemaansa lapsilleen aiheuttamaan surua, lapset antoivat anteeksi, hoitivat isänsä hautaan, olivat jo aikuisia isänsä kuollessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että miehet lähtee "sanomatta mitään" ja naiset yrittää puhua ja kertoa että nyt ei ole kaikki kunnossa mutta kommunikointi ei pelaa. Miehet ehkä viestittävät enemmän teoilla ja sanattomasti etteivät ole onnellisia.

Oli miten oli niin en tajua että miten asioiden annetaan mennä siihen pisteeseen että toinen muuttaa suoraan toisen luo tai hyppää suhteesta toiseen. Jos ei rakasta niin luulisi että edes jollainlailla kunnioittaisi ja ajattelisi sitä ihmistä jota on joskus aikoinaan rakastanut tai on lapsien äiti/isä. Hyvää tekisi olla myös hieman yksin ja miettiä asioita. Usein nämä suhteesta toiseen hyppääjät vievät vaan omat ongelmansa siihen uuteenkin suhteeseen. Sitten ihmetellään kun taaskaan ei suju.

Tämä oli hyvä kirjoitus.

Meillä mies häipyi kirjaimellisesti toisen naisen asuntoon jättäen minut ja lapset. Naimisissa 15 vuotta. Hän vain ilmoitusluontoisesti ilmoitti, että haluaa eron, laittoi repun selkään ja häipyi. Toinen nainen paljastui hyvin nopeasti. Ja ei, en tuhlannut rahoja nettiin enkä jakanut bersettä missään, en edes käynyt baareissa, vaan hoidin lapsia kotona.

nostellaas

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin uskon, että merkit erosta on. Toinen ei vain halua nähdä ja kuulla. Minä lähdin 20 vuoden suhteesta. Ex-mies ei yhtään halunnut kuulla mitä sanoin eikä myöskään itse puhunut kun kysyin mikä mättää. Meillä tosin selvästi kaikki oli huonosti eikä minkäänlaista fyysistä suhdettakaan ollut vuosiin siksi ettei ex-mies halunnut. Siihenkään en syytä saanut.

Ihastuin toiseen mieheen ja lähdin. Oli se exälle järkytys ja tietysti teini-ikäisille lapsille myös.

Mitä ne eron merkit voivat olla?

Minut jätettiin 20 v jälkeen. Oli seksiä viikottain, aamupusut, iltapusut, tulo- ja lähtöpusut. Yhteisiä harrastuksia yms.

Minulla ei ole aavistustakaan niistä merkeistä. Nainen olen.

upppp

uppp

upppp

Taas toisaalta, ihmiset menevät pari-komekymppisinä raakileina naimisiin, kuvitellen että se on se elämän rakkaus. Kumminkin sitä itse oppii ajan kanssa vasta rakastamaan itseään, siten oikeasti myös toista. Se toinen ei ole se nuoruuden huumassa valittu useinkaan. Monesti se puoliso on valittu omaa tarvetta täyttämään nuorena, rakkauden puutetta, perheen perustamista ja statusta. Vanhempana riittää rakkaus ilman hyötyjä.

uppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa tähän, että on ihan paskapuhetta, että "miehet eivät koskaan hae avioeroa", "miehet eivät eroa itse, jos vain huolto toimii eli ruoka tulee pöytään ja seksiäkin joskus saa, miehet tyytyy vähään ja ovat laiskoja, eroaminen on liian työlästä".

Ja aivan paskapuhetta on sekin, mitä usein toitotetaan, että toinen nainen ei ikinä tule saamaan tätä aviomiestä, sillä miehet eivät ikinä eroa itse avioliitostaan, vaan tulee aina palaamaan vaimonsa helmoihin hetken seikkailtuaan.

Kyllä ne aviomiehet lähtee kävelee kakkosten matkaan ihan oma-aloitteisesti.

Mies lähtee toisen naisen matkaan. Ei ne yksikseen lähde elämään jos palvelu pelaa kotona.

Näin se menee, ainoastaan jos jäävät leskeksi kesken kaiken, niin ovat pakotettuja hetkelliseen yksinäisyyteen. Mut usein siinäkin tapauksessa lohduttaja löytyy hyvin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Noin 25 oltiin oltu yhdessä, kun mies ilmoitti lähtevänsä. Oli ottanut kyytiinsä vieraassa kaupungissa eksyneen nuoren naisen ja joutunut tämän lumoihin. Tätä hän ei minulle kertonut, vaan yhteinen tuttu valisti minua myöhemmin. Luulin mieheni tulleen hulluksi, mutta niin hän vain otti ja häipyi. Pois muuttaneet lapset olivat järkyttyneitä ja yrittivät saada isänsä pään kääntymään. Mikään ei auttanut ja ero tuli. Edelleen hän on yhdessä löytönsä kanssa. Elää kuulemma elämänsä parasta aikaa.

Jatkan vielä, että kaikeksi onneksi avioeroni ei ollut kova paikka taloudellisesti. Mies jätti yhteisen kodin irtaimistoineen ja autoineen omakseni. Halusi vain vapautensa, että pääsi jatkamaan elämäänsä löytönsä kanssa.