Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla ns.läsnä intiimi hetkinä. En tiedä mitä tehdä.
26.07.2022 |
Kumppanikin on jo huomannut että olen poissaoleva ja kuulemma tylsistyneen näköinen.
Ei ole tarkoitus, mutta tosiaan tunnen olevani jossain tuolla kaukana.
Onko kellään muulla käynyt näin?
Tai mikä voisi auttaa?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
No mulla on joku lukko siinä myös. Nautin seksistä ja on ollut hyviä, innostavia kumppaneita, mutta usein menen myös jotenkin "pois", enkä osaa heittäytyä tunteen vietäväksi. Yksinään on paljon helpompi irrotella.
Ei ole kyllä kukaan valittanut tylsistyneen oloiseksi, mutta lähinnä laukeaminen on haasteellista toisen seurassa kun en osaa olla silloin läsnä.
Sama. Jotenkin se vaan on aina vaan enemmän tai vähemmän sellainen puhtaasti fyysinen, melkein turhakin suoritus josta jää lähinnä vaan paha mieli. Tai tuo paha mielikin on väärä ilmaisu kun enemmänkin olo on vaan tyhjä ja jotenkin sellainen kummastunut, että tuostako olisi nyt pitänyt jotenkin nauttia. Eikä tosiaan tule mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta toiseen vaan sitä vain odottaa, että koska tämä loppuu ja pääsee suihkuun.
Ja tämä siis vaikka kuinka tekisi itselläkin mieli ja olisi ihastunut toiseen niin sitten kun päästään "itse asiaan" niin fiilis lätsähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, että dissosioit? Mulla traumatausta ja dissosioin lähes aina seksin aikana.
Mulle psykiatri ehdotti dissosiaatiohäiriötä (muissa aiheissa), mutta en osannut sanoa juuta enkä jaata, kun en oikein ymmärrä termiä. Miten käytännössä selittäisit tapahtumaa?
17.
Dissosiaatiosta löytyi ainakin ennen paljon tietoa netistä, erilaisia esimerkkejä miten voi esiintyä jne. Sattuneista syistä tutustunut. -Eri
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tuollainen olo siinä vaiheessa, jos miehen taholta henkinen yhteys lopahtaa ja hän keskittyy vain ns. tekniseen suorittamiseen. Ei tunnu pahalta, muttei varsinaisesti hyvältäkään, ajaudun kauas pois. Seksi ilman henkistä läheisyyttä on liian kolkkoa minulle.
Niin se on näemmä mullekin ja oli aika karua havahtua muutama vuosi sitten siihen, etten ole harrastanut koskaan seksiä jossa olisi ollut henkistä läheisyyttä tai molemminpuolisia tunteita. Harvemmin on tullut oltua edes selvinpäin :(
Se on ollut aina vaan puhtaasti fyysinen suoritus ja jotain mitä vaan kuuluu tehdä eikä sitä siksi enää edes kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla kuitenkin kivaa? Vai oletko oikeasti tylsistynyt?
Nää on kaksi aika eri tyyppistä tilannetta.
Vähän vaikea kysymys, on se ihan ok - seksi ei ole koskaan ollut mitenkään iso juttu minulle, en oikein ymmärrä koko touhua.
Ja en myöskään suoraan tylsistynyt, mutta kuten sanoin se on aika outoa hommaa minulle.Ap
No voi, sitten et ole rakastunut ainakaan, muutenhan ahmisit sitä miestä.
Ei ole näin yksinkertaista. Olen ollut kuollakseni rakastunut ja halnunnut miestä koko helvatan ajan, ja silti ollut sängyssä ihan lukossa ja poissaoleva, kykenemätön tuntemaan mitään. Yhteys katkeaa omaan kehoon, kun se ihminen on oikeasti paikalla ja iskee suorituspaineet, ulkonäköpaineet ja muutenkin on liian jännää.
Oletko puhunut noista asioista miehesi kanssa, paineista ja lukkoon menemisen tunteesta ja muusta?
Äläkä vain ala ottaa suorituspaineita seuraavana siitä, että pitäisi olla enemmän läsnä. Helpommin toki sanottu kuin tehty, mutta muista, ettei mitään kamalaa tapahdu eikä se tee sinusta huonompaa ihmistä, vaikka menisitkin lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tuollainen olo siinä vaiheessa, jos miehen taholta henkinen yhteys lopahtaa ja hän keskittyy vain ns. tekniseen suorittamiseen. Ei tunnu pahalta, muttei varsinaisesti hyvältäkään, ajaudun kauas pois. Seksi ilman henkistä läheisyyttä on liian kolkkoa minulle.
Niin se on näemmä mullekin ja oli aika karua havahtua muutama vuosi sitten siihen, etten ole harrastanut koskaan seksiä jossa olisi ollut henkistä läheisyyttä tai molemminpuolisia tunteita. Harvemmin on tullut oltua edes selvinpäin :(
Se on ollut aina vaan puhtaasti fyysinen suoritus ja jotain mitä vaan kuuluu tehdä eikä sitä siksi enää edes kaipaa.
Onpa surullista kuulla. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Yhden kumppanin kanssa on toiminut parina kertana, mutta hän onkin ollut pitkäaikainen ystävä ensin. Olen ollut tällainen aina ja kokemani seksuaalisen väkivallan jälkeen vielä pahempi. Syy on käsittääkseni sama sekä ennen raiskaustani ja sen jälkeen. (raiskauksesta on siis jo kauan ja on ainakin henkisellä tasolla käsitelty asia). Syy on liian nopeasti seksiin siirtyminen suhteessa. Jo nuorena kuvittelin, että tyyliin kolmansilla treffeillä pitää mennä sänkyyn, ja sitten kun tahdoin viivytellä, niin alkoi kaikki ongelmat ja painostus ja selitysten vaatiminen. Jotenkin se, että "en ole valmis" ei tunnu usein kelpaavan. Jotkut ihmiset tarvitsevat oikeasti AIKAA. Ei mitään paria treffiä tai paria viikkoa. Luultavasti mulle paras tahti on KUUKAUSIA ja vasta sitten sänkyyn. Ihmiset on erilaisia. Kuitenkin seksi esitetään kaikkialla jonain, johon vaan hypätään tai jota harrastetaan tuntemattomienkin kanssa. En mitenkään tuomitse. Olisin mielelläni sellainen, mutta omalla kohdallani kehoni yksinkertaisesti iskee jarrut pohjaan jos oloni ei ole täysin turvallinen ja rentoutunut. Sitä ei tahdonalaisesti vaan päätetä. Se vaatii aidon ystävyyden taustalle. Se vie aikaa. En usko että tässä on mitään epänormaalia. Kyse on vaan siitä, että olen itsekin aiemmin tavallaan tehnyt itse itselleni seksuaalista väkivaltaa painostamalla ja pakottamalla itseni seksiin ennen kuin se tuntui kropassa hyvältä. Ennen kuin oli se oikea himo, oikea tunne, oikea rentoutuminen ja itsevarmuus. Toki varmaan on hyvä käsitellä itsetunto ongelmia ja onko esim oppinut seksin olevan jotenkin häpeällistä. Usein on liian intiimiä, että mieli kestää sellaista yhteyttä. Sitä ei usein tuoda esille esim mediassa kun seksisstä on tehty vaan jotain lihallista toimintaa kuin urheilua. Ja voihan se sitäkin olla eikä sekään ole väärin. Se ei vaan ole yksinkertaisesti monille meistä totuus, vaan seksi on hyvin intiimi kokemus jossa olet kaikkein paljaimmillasi. Kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.
Kiitos sinulle tästä. Täytyy lukea vielä uudelleen oikein ajatuksen kanssa, mutta jo nyt tiedän että kuvasit todella hyvin omiakin tuntemuksiani ja etenkin tuo kohta, jossa mainitsit kuinka aiemmin on tehnyt itse itselleen seksuaalista väkivaltaa oli todella pysäyttävä.
Noinhan se on mennyt eikä ihmekään, että tätä nykyä ei kiinnosta seksi eikä parisuhde vaan ajatuskin lähinnä kavahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tuollainen olo siinä vaiheessa, jos miehen taholta henkinen yhteys lopahtaa ja hän keskittyy vain ns. tekniseen suorittamiseen. Ei tunnu pahalta, muttei varsinaisesti hyvältäkään, ajaudun kauas pois. Seksi ilman henkistä läheisyyttä on liian kolkkoa minulle.
Niin se on näemmä mullekin ja oli aika karua havahtua muutama vuosi sitten siihen, etten ole harrastanut koskaan seksiä jossa olisi ollut henkistä läheisyyttä tai molemminpuolisia tunteita. Harvemmin on tullut oltua edes selvinpäin :(
Se on ollut aina vaan puhtaasti fyysinen suoritus ja jotain mitä vaan kuuluu tehdä eikä sitä siksi enää edes kaipaa.
Lisään vielä, että aiemmin/nuorempana sitä kuvitteli vaan olevansa jalat maassa-realisti, kun ei edes kuvitellut että seksiin kuuluisi jotain romanttista tai läheisyyttä vaan että moinen "lässytys" on hollywood-hömpötystä ja sitä on vaan jossain leffoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samaa, että vaikka mieli tekisi ja henkinen yhteys on hyvä, niin seksissä katoan jonnekin kauas... Olen dissosiaatiosta kärsinyt lievänä ainakin enkä ole edes ajatellut että kokemukseni seksin aikana voisi olla myös sitä...
Haluaisin niin olla läsnä, mutta vaikeaa :(
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan kirjoitti:
Mies ei osaa hyväillä sinua. Sano sille että nuolee klitorista ja pimpin ympäriltä ulkoisia häpyhuulia. Ostakaa myös vibraattori niin varmaan alat tuntemaan jotain.
Omasta mielestäni ulkoisten häpyhuulien nuoleminen ei tunnu miltään, tylsistyneenä olen maannut kun joku mies on sitä tehnyt.
Vaikka mies olisi kuinka hyvinvarusteltu ja muutenkin taitava noissa hommissa niin seksi ei vaan tunnu oikein miltään, jos luottamus ei (enää) ole kunnossa tai suhteessa on muuten jotain pielessä tai huomaa, ettei toinen kunnioita jne.
Toisaalta taasen hieman osaamattomampi ja muutenkin vaatimattomampi tuntuu huikean hyvältä kun suhteessa on kaikki paremmin kuin hyvin ja toinen osoittaa tunteensa ja jakaa hellyyttä ym arvostusta ihan joka päivä siinä normiarjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jolle ei olisi mikään ongelma "antaa", eli ihan vain tyydyttää mies, mutta ei itse halua olla saavana osapuolena?
En vain osaa, eikä kroppa toimi. Koko touhu on niin ahdistavaa ja traumaattista molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolle ei olisi mikään ongelma "antaa", eli ihan vain tyydyttää mies, mutta ei itse halua olla saavana osapuolena?
En vain osaa, eikä kroppa toimi. Koko touhu on niin ahdistavaa ja traumaattista molemmille.
Johonkin asti kyllä, jos saan vastapalveluksen jossain muussa muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolle ei olisi mikään ongelma "antaa", eli ihan vain tyydyttää mies, mutta ei itse halua olla saavana osapuolena?
En vain osaa, eikä kroppa toimi. Koko touhu on niin ahdistavaa ja traumaattista molemmille.
Johonkin asti kyllä, jos saan vastapalveluksen jossain muussa muodossa.
Johonkin asti tarkoitan siis että voin vaikkapa joskus ottaa suihin tms., mutten rupea spermaämpäriksi vaan sitten sen jälkeen saa hoitaa homman itsekseen loppuun. Odotan sitten jonkinlaista vastapalvelusta, että homma toistuisi.
No minulla oli tyttöystävä, jolle seksi ei ollut se jokin vaan ilmeisesti sai sitä sosiaalista kanssakäymistä. Ensimäisessä tapaamisessa otti heti aloiteen ja avasi housuni ja tuli sisääni eiku miten tää ilmoitetaan. Kun asia selvisi suhteessa niin irroitauduin vaikka nainen olisi halunnut jatkaa. Ilmeisesti kaikki suhteet päätyneet samalla tapaa. Onko kiihottuminen joillekin naisille epämiellyttävää, kun muutaman kerran hyväilin oikein niin keskeytti. Ei ollut huono suhde vaan toimi muuten. En tiedä vieläkään teinkö oikein vai väärin. Olisiko pitänyt jatkaa. Tiesin että seurasi loppuun saakka foto-galleriaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolle ei olisi mikään ongelma "antaa", eli ihan vain tyydyttää mies, mutta ei itse halua olla saavana osapuolena?
En vain osaa, eikä kroppa toimi. Koko touhu on niin ahdistavaa ja traumaattista molemmille.
Et eli yllä käsittelin ongelmaani. Valitettavasti olen sosiaaliesti suht älykäs ja luen mikrotunteetkin naisesta.
Onko se rehellistä altruismia jos tunne sanoo, että molempien olisi saatava ...,,,jotain...
Sosiologiasta olen lukenut naisten toisenlaisesta sosiaalisesta tyydytyksestä asiaan ,,,, ja anteeksi että tulee tipoittain. Pikkaisen herkkä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko olla, että dissosioit? Mulla traumatausta ja dissosioin lähes aina seksin aikana.
Mulle psykiatri ehdotti dissosiaatiohäiriötä (muissa aiheissa), mutta en osannut sanoa juuta enkä jaata, kun en oikein ymmärrä termiä. Miten käytännössä selittäisit tapahtumaa?
17.
Sitä on aina aika vaikeaa selittää, mutta yritän. Hmm, mieli muuttuu ajatuksettomaksi ja lähinnä "humisee", turta olo ja epätodellinen. Olen kyllä aktiivinen, mutta se on mekaanista suorittamista miehen miellyttämiseksi. Toisaalta olen myös koko ajan valppaana, varmasti ylivireäkin. Senhän arvaa, että itse en tunne juuri mitään sitten. Oon harjoitellut tosi paljon sitä läsnäoloa siten, että keskityn yhteen miehen käteen, kun hän vaikka silittää mua ja yritän sen avulla parantaa kehoyhteyttä. Hiljalleen tullut edistystä, vaikka onhan se välillä ihan turkasen hidasta touhua. Avoin puhuminen miehen kanssa on auttanut paljon, vaikka en halua häntä liikaa kuormittaa.
Itselläni adhd aiheuttaa läsnäolottomuutta enkä yksinkertaisesti jaksa keskittyä, kun ajatukset juoksee tuhatta ja sataa.
Tsemppiä! Ymmärrän, että asia vaivaa ja harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolle ei olisi mikään ongelma "antaa", eli ihan vain tyydyttää mies, mutta ei itse halua olla saavana osapuolena?
En vain osaa, eikä kroppa toimi. Koko touhu on niin ahdistavaa ja traumaattista molemmille.
Itseasiassa aika monen ketjuun kommentoineen nykyiset ongelmat on kaiketi syntyneet just tuosta, että on oltu antavana osapuolena johon mies tyydyttää tarpeensa.
Mulle psykiatri ehdotti dissosiaatiohäiriötä (muissa aiheissa), mutta en osannut sanoa juuta enkä jaata, kun en oikein ymmärrä termiä. Miten käytännössä selittäisit tapahtumaa?
17.