Seurustelu aikuisiässä
Huomaan ärsyyntyväni herkästi kumppanin tavoista jotka eriävät omistani ja haluaisinkin kysyä miten päästä omasta itsepäisestä ajattelusta eroon ja hyväksyä myös erilaisuus, ettei oma tapani ole aina se ainut oikea. Aikasemmat kokemukset parisuhteista ovat tuoneet tietynlaisen ehdottomuuden ja nollatoleranssin itseäni ärsyttäviin tapoihin, ja viimeisimmän päättyneen suhteen jälkeen totesin että oikea suhde on se helpoin, asioista ei tarvitse vääntää ja kaikki sujuu kuin vettä vaan. Todellisuus taitaa kuitenkin olla jotain muuta. Sen verran on tullut tapailtua erilaisia ihmisiä, että voin todeta niiden helmien todellakin olevan erittäin harvassa. Yllättäen se oikealta tuntuva ihminen astelikin elämääni, mutta kompromissejä tässäkin kai olisi tehtävä.
Miten olette saaneet suhteenne toimimaan kun molemmilla on omat pinttyneet tapansa?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen ja miesystäväni on minua vanhempi. Samanlaiset arvot on elämässä. Ikinä ei tulla yhteen muuttamaan. Sen verran erilaiset taustat on.
Ajatteletko ikinä vain tyytyväsi suhteeseesi kun ette halua asua yhdessä?
Eli huomaatko, vain sinulla on ongelma. Se on sinun oman pääsi sisällä. Voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
Olen keski-ikäinen ja miesystäväni on minua vanhempi. Samanlaiset arvot on elämässä. Ikinä ei tulla yhteen muuttamaan. Sen verran erilaiset taustat on.