Lue keskustelun säännöt.
Armeija ja adhd ja muut nepsydiagnoosit. Tuleeko C-paperit nykyään?
26.07.2022 |
Onko kokemusta nyt viime vuosilta? Lääkitystä vaativa adhd ja autismikirjo diagnosoitu mutta lääkkeellä tuskin kukaan arvaisi. Joskin todella stressiherkkä. Älykäs, koulumenestys kiitettävä. Muutokset todella vaikeita, kotona purkautuu sitten. Mitä nykyään linjataan? Tiedän että moni adhd on ainakin käynyt armeijan joten taitaa olla tapauskohtaista. Asialliset vastaukset kiitos.
Kommentit (30)
Kuten sanoit, tapauskohtaista. Meidän as-nuorelta kysyi lääkäri suoraan, että haluatko mennä? Jos haluat, hän kirjoittaa sellaiset paperit, että pääset inttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä, kun ei ole diagnoosia? Mutta omat "juttunsa" meidän pojalla on, sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitys on melkoinen ja armeijaan pitäisi ensikesänä astella.
Oma lapsi sai viime syksynä E-paperit kun tutkimukset olivat kesken. Adhd-diagnoosi tuli keväällä ja nyt kesäkuussa lääkäri sanoi, että jos ja kun lääkitys (concerta) aloitetaan niin c-paperit tulee seuraavissa kutsunnoissa. Varmasti tapauskohtaista.
Moni kantahenkilökuntaa kuuluva on asperger
Mitä se nyt pieni tarkkaavuushäiriö ja stressiherkkyys pyssy kourassa haittaa, sinne vaan roiskimaan.
Olen itse asiassa aika varma, että sodan aikana runsain mitoin käytetty pervitiini on muuttanut rintamamiesten perillisten geeniperimää sen verran, että siitä nämä nepsyilyt. Tätähän vois ihan tilastollisesti sukulinjoja seurailemalla tutkia, upseerisuvuissa nepsyhäiriöt harvinaisia, koska hörppivät kahvia muiden taistellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 nostaa aloitusta ja kysyy lisäksi, että missä teillä on lasta/nuorta sitten tutkittu ja milloin?
Varhaiskasvatuksesta tai opinahjoista ei ole ikinä "narahtanut" niin, että olisivat ohjanneet mihinkään eteenpäin. Tosin tämä sosiaalinen problematiikka on ilmennyt vasta nyt teini-iässä.
-3-
Oma poika on sanonut haluavansa armeijaan. Hänellä on adhd ja concerta käytössä, voisiko olla niin ettei pääsisikään? Asia nyt ei vielä muutamaan vuoteen ole ajankohtainen, mutta alkoipa harmittaa jos hän ei tuon takia pääsisikään. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 nostaa aloitusta ja kysyy lisäksi, että missä teillä on lasta/nuorta sitten tutkittu ja milloin?
Varhaiskasvatuksesta tai opinahjoista ei ole ikinä "narahtanut" niin, että olisivat ohjanneet mihinkään eteenpäin. Tosin tämä sosiaalinen problematiikka on ilmennyt vasta nyt teini-iässä.
-3-
Omalla pojalla oli jo alakoulusta asti vaikeuksia. Lähinnä add-tyyppisiä. Kävi kuraattorilla, koulupsykalla, terkalla, perheneuvolassa, psyk.sh:lla. Ja näissä ei siis selvinnyt mitään, kunhan kävi juttelemassa. Kiva poika, sanottiin.
Yläkoulussa ongelmat pahenivat. Nukkui päivät, valvoi yöt, keskittyi kaikkeen ja ei mihinkään. Kävi unitutkimuksissa ja ties missä.
Siirrettiin pienluokalle ja tehtiin lapsesta lasu. Siis yhteistuumin myös meidän vanhempien kanssa.
Kävi juttelemassa myös siellä ja sai tukihenkilön. Ei mitään apua. Sen tarkempia tutkimuksia ei silloin tehty. Vaivoin pääsi yläkoulusta läpi.
Toinen aste jäi kesken, vaihtoi alaa, jäi kesken, vaihtoi alaa, kesken jäi jne. Lopulta en tiennyt mitä tehdään, kaikki vain ihmettelivät.
Otin yhteyttä paikalliseen nuorisoasemaan. Poika kävi siellä erit.nuorisotyöntekijän juttusilla, joka sitten ensitapaamisen jälkeen sanoi, että sun lapsella on niin selkeä ad/hd (add), että on kuin oppikirjasta.
Tästä sitten aseman terkalla ja lääkäriin ja tutkimukset kestivät noin vuoden. Monta tapaamista sh:n ja lääkärin kanssa, sekä labroja.
Eli ei siis sitä, että mennään lääkäriin hakemaan diagnoosi. Diagnoosi tuli kun poika oli 18v.
Meni melko monta vuotta hukkaan ja lukemattomia käyntejä ties missä oli siis jo alakoulusta asti.
Sai vapautuksen. Oli muitakin ongelmia ja oli ehtinyt lääkitä itsensä päihteillä siihen kuntoon että tuli vapautus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, kun ei ole diagnoosia? Mutta omat "juttunsa" meidän pojalla on, sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitys on melkoinen ja armeijaan pitäisi ensikesänä astella.
Big Brotherissahan oli rauhaturvaaja-Lasse joka sanoi myös epäilevänsä itsellään jotain mutta ei ollut tutkituttanut mitään että pääsi etenemään armeijaurallaan. Ja pääsikin siis, ihan UN-joukkoihin saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ei siis sitä, että mennään lääkäriin hakemaan diagnoosi. Diagnoosi tuli kun poika oli 18v.
Meni melko monta vuotta hukkaan ja lukemattomia käyntejä ties missä oli siis jo alakoulusta asti.
Tuttu tarina, 10+ vuotta pitkin nenänvartta tuijottelua ja mitä mielikuvituksellisimpia epäilyjä, ennen kuin vihdoin löytyi ammatinsa osaavia ihmisiä. Oltiin jo yläasteen ja viimeistään lukion paikkeilla aika varmoja, että oli koulut tässä, mutta niinpä vain oikealla avulla nousi feeniks tuhkasta ja akateemisella alalla opiskelee, toivottavasti jopa valmistuu.
Mulla on näiden vuosien aikana mennyt 99% usko Suomalaiseen sote-osaamiseen, aivan käsittämättömiä tilanteita ja kirjauksia matkan varrella.
adhd on just hyvä armeijaan kun opitaan sotimaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Add jää huomaamatta todella usein, koska oppilas vaan alisuoriutuu ja haahuilee omissa ajatuksissaa eikä häiritse ketään, tulee vaan oma elämä pilattua. Adhd tyypit taas vie kaiken huomion ja saa kyllä apua, kun ope ei kestä niiden hillumista.
Tässä yksi positiivisen kautta aihetta lähestyvä artikkeli:
Varmasti saa halutessaan c babers noilla seteillä. Ei älykkäänä kannata mennä armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, kun ei ole diagnoosia? Mutta omat "juttunsa" meidän pojalla on, sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitys on melkoinen ja armeijaan pitäisi ensikesänä astella.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännittäminen ovat ihan normaaleja asioita. Lääkäri määrää sopivan verenpainelääkkeen, joka tehoaa myös edellä mainittuihin ongelmiin. Sitten rohkeasti siedättymään kanssakäymiselle. Intissä ei voi eikä tarvi sooloilla kuten vaikkapa oppilaitoksen tai harrastusten sosiaalisissa tilanteissa.
Oma poikani pelastus on tuo lääkitys. Toki itsevarmuus on kasvanut kohisten. Hän on kypsynyt ja tajuaa, että muutkin stressaavat eikä hän ole yksin muiden silmätikkuna.
Vierailija kirjoitti:
Moni kantahenkilökuntaa kuuluva on asperger
Millähän kokemuksella teit tuon analyysin. Sivarin on helppo heitellä juttuja ja ellet ole sivari niin asennevammainen luuseri, joka on vetässyt intin läpi vemppaamalla ja väistelemällä töitään. 0/5
Kokemuksia?