32v Tytär haluaa vain istua kotona ja tehdä taidetta!
Eli 32 vuotias tyttäreni ei käy juuri missään, tapaa ystäviä niinkun normaalit nuoret eikä seurustele. Kävin hänellä kylässä ja asunto oli täynnä paperia ja kyniä oli lattioilla, mietin , onko jotain vialla. Auttakaa huolestunutta äitiä!
Kommentit (37)
Mä olen tuollainen, 40-vuotias ja oikein onnellinen.
Niin mikäs tuossa nyt on pielessä?
Kerro jotain niistä taideteoksista?
Vierailija kirjoitti:
Kerro jotain niistä taideteoksista?
Ne oli ihan kauniita,
Mutta eniten huolestuttaa, eikö hän tee mitään muuta . Itse hänen ikäisenä tapasin mieheni ja oli paljon ystäviä ja tuttuja ja matkustelin ja kävin paikoissa, ja elin vilkasta nuoruuttani!
Ymmärrän äidin huolen- eihän se nyt normaalia ole, että keski-ikää kohta lähestyvä ihminen vain istuu lattialla tuhrustelemassa. ei tapaa ketään eikä vietä "normaalia" elämää". Olikohan lapsuudenkodissa kaikki ihan noin niinkuin ok? Oli miten oli, ap ei voi vaikuttaa lapsensa valintoihin, ei ainakaa palstoilla kyselemällä. Elämä opettaa viimeistään silloin, kun jääkaappi on tyhjä. Ehkä ne suuruudenhullut"taiteilija" kuvitelmat siitä hiljalleen karisevat. Harrastus on hyvä asia, mutta vastuuttomuus ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro jotain niistä taideteoksista?
Ne oli ihan kauniita,
Mutta eniten huolestuttaa, eikö hän tee mitään muuta . Itse hänen ikäisenä tapasin mieheni ja oli paljon ystäviä ja tuttuja ja matkustelin ja kävin paikoissa, ja elin vilkasta nuoruuttani!
Ei 32 vuotias ole nuori enää. 23 vuotias on, mutta ei 32.
Anna olla. Olen vähän samankaltainen kuin tyttäresi. En kaipaa ihmisten seuraa, koska väsyn siitä. Jos tyttäresi osaa käydä kaupassa, maksaa laskut ajoissa ja muutenkin pitää itsestään huolta sen verran, että käy suihkussa ja harjaa hampaansa, niin anna olla. Voit toki kysyä äitinä, painaako tyttären mieltä mikään ja että olet aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan häntä. En tiedä, millainen suhde teillä on, mutta jos se on hyvä, tyttäresi avautuu. Jos se on huono, niin älä ihmettele, miksi tyttäresi ei halua puhua kanssasi. Itse en voisi puhua äidilleni, koska hän on manipuloinut ja ollut ilkeä koko elämäni ajan.
Herranen aika, ap! Anna toiselle tilaa olla oma itsensä ja onnellinen omalla tavallaan. Hän voi olla hyvinkin onneton, jos hänet pakotetaan elämään jonkun toisen (=sinun) onnellisuuden muottien mukaan. Toimeen pitää tulla itse, mutta kaikki eivät vapaa-ajallaan todellakaan halua tavata muita ihmisiä tai matkustella.
Ajattele, jos tyttäresi asuisi vieläkin luonasi. Sellaisiakin on. Hän on sentään itsenäinen toisin kuin moni muu peräkammarin keski-ikäistyvä taiteilijatytär.
Kuka h*lvetti määrittelee "normaalin elämän"???? Sinun käsityksesi "normaalista" ei välttämättä vastaa toisen käsitystä "normaalista". Elä ja anna toisten elää.
Mistä sä tiedät, että ei käy missään tai ei seurustele? Ehkä ei vain kerro sulle kaikkea jos olet aina arvostelemassa toisen tekemisiä
Olette vain erilaisia persoonia. Sinun pitää hyväksyä ja rakastaa tytärtäsi, sellaisena kuin hän on.
Ekstrovertit eivät aina ymmärrä, kuinka introvertit löytävät elämään tarkoitusta sisältään, he eivät tarvitse ulkoa niin paljon aktiviteetteja. Olen samanlainen, vaikka olen jo 45-vuotias. Taiteilen, luen ja olen perheen kanssa. Olen onnellinen näin. Jos minut pakotetaan matkoille ja sosiaaliseen jatkuvaan mellastukseen, tulen vain vihaiseksi. Matkat ovat etenkin enimmäkseen raskaita. Lomailen parhaiten kotona.
Käykö töissä tai opiskelee, vai keskittyykö vain taiteeseen? Tuo on minusta oleellisempi kuin se, että käykö kavereiden kanssa riennoissa vai ei. Itse tajusin vasta tuossa iässä, että siinä ei ole mitään pahaa, että haluan viettää vapaa-aikani yksin kotona, tehden itselleni mieluisisa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äidin huolen- eihän se nyt normaalia ole, että keski-ikää kohta lähestyvä ihminen vain istuu lattialla tuhrustelemassa. ei tapaa ketään eikä vietä "normaalia" elämää". Olikohan lapsuudenkodissa kaikki ihan noin niinkuin ok? Oli miten oli, ap ei voi vaikuttaa lapsensa valintoihin, ei ainakaa palstoilla kyselemällä. Elämä opettaa viimeistään silloin, kun jääkaappi on tyhjä. Ehkä ne suuruudenhullut"taiteilija" kuvitelmat siitä hiljalleen karisevat. Harrastus on hyvä asia, mutta vastuuttomuus ei.
Mitä vastuuttomuutta siinä on että on kotona!
Mä olin tommonen ja ihan hyvä minusta tuli.
En viihdy joukoissa enkä sakeissa enkä missään semmoisissa paikoissa. En välitä ihmisistä. Ei se ole mitään vastuuttomuutta!
Jos tulee toimeen kelan/työkkärin rahoilla, niin mitä sitten.
Saa kai sitä harrastaa, mitä haluaa!
Anna tyttäresi elää omaa elämäänsä, hän ei ole mikään sinun kopio. 🙄
Ok, kommenttini poistatettiin. Sanoin vain, että vastausten perusteella ap:n tyttö olis täällä kun niin moni ilmoittautuu "minä olen juuri tuollainen taiteilijasielu". Oon siis toki itsekin, en olis muuten ketjua kauheesti aukaissut. Mutta joo... jollekin tämä oli liikaa
Olisiko kynille säilytyspaikkoja, muualla kuin lattioilla. Jos hän tapaa ystäviä, niin varmaan käy jossain, ei kai jokaista menoa raportoi sukulaisille.
Mitä sitä sitten toisen projekteja teilaamaan. Toi voi olla henkisesti raskasta, jos ei ole työhuonetta, vaan tekee siinä kotona muun ohella. Joku koulukin olisi hyvä käydä.
Ai sinä kyyläät häntä niin tarkkaan että tiedät ettei käy koskaan missään?
Anna hänen elää omaa elämäänsä. Jessus sentään.
Ei, mikään ei ole vialla hänellä.
Sinulla on päässä vikaa.
Aah hänellä on ihana harrastus, jos tuollaista elämäntapaa siksi voi kutsua