KOlme ärsyttävintä piirrettä lapsesi isovanhemmissa?

Täällä myös ainainen valitus siitä, että kun niin " harvoin" nähdään.



Seuraavana kohtana sitten se, että meidän pitäisi tehdä kaikki samoin kuin miehen sisar tehnyt lastensa suhteen, anopin mielestä siis.



Ja kolmantena, että anoppi työntää aina meille tullessaan heti sisälle päästyään nokkansa mahdollisimman lähelle vauvan naamaa ja aloittaa sen lepertelyn. Kun ei voi ihminen ymmärtää, että vauva säikähtää sitä ja hieman vierastaakin. Ja tähän syynä on anopin mielestä se, että kun nähdään niin harvoin.

Omat vanhempani:

1) Eivät tajua, että lapset hakemat riehumisellaan vain huomiota. Eivät siis jaksa huomioida lapsia tarpeeksi, touhuta ja leikkiä heidän kanssaan. Sitten ihmettelevät miksi toinen mummu on niin läheinen lapsillemme...

2) Jos huomioivat, niin huomioivat kuopusta, joka on aivan kopio meikäläisestä. Ovat siis aivan hullaantuneita tähän tyttöön, joka on ensimmäinen heidän lapsenlapsistaan, joka todella muistuttaa heidän omaa lastaan... Tämä aiheuttaa sitten mustasukkaisuutta muissa lapsenlapsissa.

3) Olettavat, että lapset ovat pikkuaikuisia, jotka osaavat käyttäytyä aikuisten tavoin ja joilla on aikuisten kärsivällisyys ruokapöydässä tms. tilanteissa.



Appivanhemmat:

1) Appi uskoo olevansa parempi kasvattaja kuin minä ja mieheni ja siksi puuttuu koko ajan lastenkasvatukseen. Ei siis keskustele meidän kanssa, mutta siellä ollessamme tulee jatkuvasti tilanteisiin mukaan ojentamaan lapsia (silloin siis kun me jo olemme puuttuneet asioihin).

2) Anoppi huolehtii jokaikisestä näpystä, punoituksesta, yskäisystä jne. On jatkuvasti sitä mieltä, että lapset ovat " todella sairaita" .

3) Kuvittelevat, että kodin- ja lastenhoito on minun vastuulla ja isällä ei ole asioihin osaa eikä arpaa. Puhuvat koko ajan niin, että minä olen huoltojoukot ja isä huvitusta, vaikka koko ajan näkevät, että mieheni ja minä olemme tasavertaisia kasvattajia ja kodinhoitajia.

lapset 14 , 15 ja 3 vee

eivät edes tiedä mitä on isovanhemmat

1. ovat hiljaisia ja " nössöjä" , eivät oikein ymmärrä, jos vaikka mieheni kanssa käymme baarissa tms.

2. eivät aina noudata " ohjeita" , miten lapsiamme pitäisi hoitaa siis esim. nukkumaanmenoajat yms.

3. eivät sano suoraan, jos joku vaivaa vaan osoittavat sen käytöksellään

siinä mielessä, että voivat elää uudestaan omien lastensa lapsuutta. Koskee siis appivanhempia, näkevät meidän lapsissa suoraan ja pelkästään omat lapsensa pieninä. Ja puhuvat, kuinka ovat ihan kuin heidän poika ja tyttö.



Jos lapsi vähänkin aivastaa tai yskäisee, alkaa kamala huokailu, kuinka kovasti lapsi on kipeä ja muutenkin bongailevat kaikkia mahdollisia oireita.



Ovat sitä mieltä että siskoni lapset ovat tosi vaikeita, vilkkaita ja hankalia mutta että meillä käy kaikki kuin tanssi vain eikä irtoa yhtään sympatioita, vaikka vuosikas herättää 15 kertaa yössä.

Taidamme olla poikkeus :).

kiinnostuneita . Mikä on siis plussaa, enkä valita.

Auttavat henkisesti ja taloudellisesti, vaikka en pyydä.



Anoppi taas...nojoo.

Appikin oli mutta elinaikanaan ei edes halunnut nähdä poikansa lapsia, koska en ole akateemisesti koulutettu. No kuoli itse viinaan, että se siitä.





Anoppi sanoo aina kun tulee, voi kun harvoin nähdään. no omapa on valintansa.

Saattaa kehua yhtä lasta ja huutaa toiselle.

Arvostelee aina lasten hiuksia.

Pitää lapsenlapsia vain poikansa lapsina. Ovat niin poikansa näköisiä ja oloisia. ( vaikka ei ole kuin jotkut piirteet vain)

Lupaa lapsille aina kaikkea ja ikinä ei pidä lupaustaan.

Lista on pitkä...



Mua harmittaa, että jollain tapaa ei oikeasti niistä välitä. Yrittää hyvitää virheet mitkä poikansa kanssa teki aikoinaan mutta silti ei pidä lupauksiaan näillekään lapsille.

Ei osta koskaan mitään esim vaatetta tai anna koskaan edes synttärirahaa.

Valittaa heti ovella jo rahapulaansa, vaikka oikeasti ei sitä ole.

Mua harmittaa se ihminen, että pitää olla tommonen mummo lapsilla.

kuin että ovat kuolleet. Olisi mahtavaa jos olisivat edes elossa :((

Et kai sinä ap myöskään ole täydellinen, joten kuinka oletat isovanhempien olevan. Omahyväistä, menisit vähän itseesi suoraan sanottuna. Ole kiitollinen kun sulla edes käyvät kylässä ja pääasia kai että lapsesi tykkäävät heistä. Itselläni asuvat miljoonan kilometrin päässä.

ei ole täydellinen ja parempi valittaa täällä anonyyminä, jos se auttaa jaksamaan. Rakkaimmatkin ihmiset ovat myös rasittavia.

Täytyy vain tsempata, ettei itse sorru samanlaiseksi sitten isovanhempana.. :)

Mun puolen:

- Isä kuollut. Tosin äidin uusi mies kyllä hoitaa ´papan´ tehtävät hyvin :)

- Äiti asuu kaukana, Jenkeissä. Tosin maili/kirje/kortti/paketti/soitto yhteyksiä on päivittäin joitain, ihan lapsillekin.



Miehen puolen:

- Ovat välillä liian ylellisiä, arvokkaita ja konservatiivisia ja välillä tuntuu, että meidän muksutkin ovat tavallista konservatiivisempia ja muksut vaativat samoja hienouksia kun mihin ovat anoppilassa tottuneet, kun pidemmän aikaa siellä ovat olleet :)



Mutta muuten ei mitään valittamista ole. Kaikki isovanhemmat ovat lapsista kiinnostuneita, haluavat olla lapsien elämässä mukana. Ja tärkeintä se, että ollaan kaikki aidosti läheisiä ja välit ovat loistavat.

Eivät tajua vierastavaa vauvaa, vaan heti ovesta tullessaan tunkevat nenän kiinni vauvan naamaan, puhuvat kovalla äänellä (erityisesti isoisät) ja sitten päivitellään, että ei lapsi vierastaisi, jos nähtäisiin useammin. Vaikka vauva vierastaa tällä hetkellä IHAN KAIKKIA paitsi minua, isäänsä ja veljeään.



Eivät näe meidän lapsiamme omina yksilöinään vaan jonkinlaisina kaksoiskappaleina omista pojistaan lapsina (appivanhemmat). Koko ajan selittävät, että ovat kuin x ja x pieninä. Ja koskaan, vahingossakaan mikään lasten piirre ei ole minulta peritty.



Eipä tule muuta nyt mieleen.

Kestäisin kaikkea muuta paremmin, vaikka ärsyttäisikin kunhan olisivat olemassa :(



Miehen vanhemmista en keksi muuta kuin anopin joka tuputtaa neuvojaan. Muuten osaan kyllä arvostaa eläviä isovanhempia.

Kuollut, kuollut, asuu ulkomailla.