Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä parisuhteen pelastamiseksi?
Pettynyt
24.07.2022 |
Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta (olemme tunteneet kahdeksan vuotta) ja meillä on 2-vuotias lapsi. Kaikki muuttui lapsen saamisen jälkeen. Meillä ei ole mitään puhuttavaa ja kun keskustelemme, lähes mikä tahansa aihe muuttuu riidaksi, en koe häntä enää viehättäväksi, vaikka ulkoisesti mikään ei ole muuttunut. Olemme saaneet parisuhdeaikaa ja lapsemme nukkuu hyvin, joten saamme joka ilta pari tuntia yhteistä aikaa. En vaan enää tiedä, mitä tehdä sillä ajalla.
Tavallinen riitamme voi alkaa esimerkiksi siitä, että sanon jostain uutisotsikosta, että onpa huono otsikko, että ei kuvaa yhtään sisältöä. Siihen puoliso tiuskaisee, että keksi sitten itse parempi otsikko. Siitä se sitten lähtee, kun loukkaannun ja perustelen näkökantaani jne. Tämän jälkeen hän sanoo, että lopeta jo jankkaaminen. Vastaan, että hänenkö pitää aina saada viimeinen sana. Sitten ollaan puhumatta.
Mitä ihmettä tässä on enää tehtävissä, kun tilanne on jo näin huono? Riidan ei tarvitse olla edes enää mistään oikeasta aiheesta vaan voi lähteä liikkeelle mistä tahansa.
Kommentit (32)
Kyllä täällä on taas todella ystävällistä "parisuhdeterapeuttia" liikkeellä... 🤦 Itse tunnistan omassa parisuhteessani paljon samaa, mikä myös on ilmennyt nimenomaan lasten syntymän jälkeen. Myös muita elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä on kylläkin taustalla. Se jatkuva negatiivisuuden kierre on todella kuluttavaa ja siitä pois pyristely on vaikeaa! Itse olen hakenut apua kirkon parisuhdeneuvonnasta, mutta en tiedä vielä miten tässä käy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkeistä. Tuo negatiivisuus on tilannettamme hyvin kuvaava sana. Kun sanon, että onpa ihana auringonpaiste niin puoliso kaipaisi vesisadetta kastelemaan nurmikkoa, eläimetkin kuolevat janoon... Sitten yritän olla toisena päivänä samaa mieltä, jottei tulisi riitaa. Sanon, että onpa kiva, kun saadaan vähän sadetta, että ilma raikastuu. No puolison mielestä huono päivä sataa, kun hän on sopinut urheilutreenit ulos kaverinsa kanssa. Sitten ei taas puhuta mitään, kun saan nuo vastaukset tiuskimalla.
Olen lopettanut kaiken "valittamisen" riitojen pelossa. Kotona on kaaos, koska en selviä yksin siivoamisesta ja ilman komentamista puolisoni ei tee mitään. Minulle kyllä valittaa kaikesta, kuinka sotkuista on ja teen kaiken hutaisten. Kuulemma on turha tehdä ollenkaan, jos jälki on niin huonoa. Yritän vain tehdä sen, mitä suinkin ehdin.
Lisäksi joudun aina tekemään kotityöt lapsen kanssa. Puolisoni saattaa ajaa monta tuntia nurmikkoa yksin sen kerran, kun tekee. Minun hän käskee ottaa lapsen mukaan ja sitten valittaa, kun jälki ei ollut täydellistä, kun juoksentelen ruohonleikkurin kanssa viikarin perässä siksakkia.
Haluaisin takaisin sen välittävän puolison, joka hän oli. Empatiaa ei ole enää lainkaan. Olemme molemmat loukanneet itsemme kesän alussa. Hän ei ole kertaakaan kysynyt paranemisestani. En ole kunnossa. Hän ottaa lähes pari tuntia päivässä aikaa vammansa kuntouttamiseen ja olen taas lapsen kanssa. Muistan edelleen kysellä, mikä on vointi ja jaksaminen, vaikkei oikeasti enää kiinnosta.
Olette täynnä onnea maailman onnellisimmassa maassa, BU UH H HE EEH!
Kyll maar se ny taitaa ol game over?
Puhut puolisolle huolestasi teidän suhteessa. Hän voi nähdä tilanteen toisella tavalla ja on omat sanottavat.
Yhdessä ratkaisette miten jatkatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa. Ei tuo enää tuosta ainakaan paremmaksi muutu.
Ei kannata erota, kun lapsi on 2. Silloin on kaikilla raskasta. Tuntuu siltä, että ette oikein vielä tunne toisianne. Olette myös ehkä tympääntyneet arkeen, joka lapsen takia pysyy aika samanlaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin parisuhdeterapiaan ja pian! Suhteenne on niin "tuore", että pystytte vielä muistamaan, mihin toisissanne rakastuitte aikoinaan, toisin kuin tällainen 27 vuotta yhdessä ollut pariskunta, kuten allekirjoittaneella....
En ehkä osaa auttaa, mutta minua söi nuorempana, että puolisoni oli onneton, vaikka kaikki oli hyvin. Pahoja riitoja oli vuosia. Olemme vain molemmat sitkeitä ja kumpikin sanoi, ettei luovuta, mutta toinen saa lähteä.
Minua auttoi sen tajuaminen, etten kestäisi itseäni kumppanina. Mutta silti kelpaan. Tajusi, etten en jaksaisi alkaa alusta kenenkään toisen kanssa, koska ei se minun omia ongelmia ratkaisisi.
Sen sijaan aloin tietoisesti katsomaan miestäni yh-sinkun silmin. Tajusin, että rakastuisin häneen palavasti, jos tapaisin hänet yksinäisenä pikkulapsen äitinä.
Sitten aloin vain flirttailemaan hänen kanssaan, kuten olisin se sinkku. Vaikea selittää. Mutta miellyttämään, kuten ihminen tekee, jos haluaa toisen huomion. Toisin sanoen näyttämään, miten paljon häntä arvostan.
Tämä toimii, kun ei ole pettämistä, väkivaltaa, mitään isoa. Vain tuota väljähtämistä ja omien stressien purkamista toiseen.
Viimeisin riita on ollut joskus kaksi vuotta sitten. Yhteisiä vuosia parikymmentä. Ehkä tulee uudet vaikeudet, mutta olemme päässeet tuon vaiheen yli ja arvostus on molemmin puolista. Emme muuten keskustele syvällisiä. Siihen mulla on ystävät ja työtoverit.
Mutta liikumme yhdessä, käymme retkillä, teemme kivoja juttuja ja makuuhuoneen puolella menee hyvin.
Tee mielessäsi lista, mitkä isot ja pienet asiat omassa kumppanissa on hyviä, jopa parhaita.
Kun lapset kasvavat, niin asiat helpottuvat, jos perusta on pidetty kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehkä osaa auttaa, mutta minua söi nuorempana, että puolisoni oli onneton, vaikka kaikki oli hyvin. Pahoja riitoja oli vuosia. Olemme vain molemmat sitkeitä ja kumpikin sanoi, ettei luovuta, mutta toinen saa lähteä.
Minua auttoi sen tajuaminen, etten kestäisi itseäni kumppanina. Mutta silti kelpaan. Tajusi, etten en jaksaisi alkaa alusta kenenkään toisen kanssa, koska ei se minun omia ongelmia ratkaisisi.
Sen sijaan aloin tietoisesti katsomaan miestäni yh-sinkun silmin. Tajusin, että rakastuisin häneen palavasti, jos tapaisin hänet yksinäisenä pikkulapsen äitinä.
Sitten aloin vain flirttailemaan hänen kanssaan, kuten olisin se sinkku. Vaikea selittää. Mutta miellyttämään, kuten ihminen tekee, jos haluaa toisen huomion. Toisin sanoen näyttämään, miten paljon häntä arvostan.Tämä toimii, kun ei ole pettämistä, väkivaltaa, mitään isoa. Vain tuota väljähtämistä ja omien stressien purkamista toiseen.
Viimeisin riita on ollut joskus kaksi vuotta sitten. Yhteisiä vuosia parikymmentä. Ehkä tulee uudet vaikeudet, mutta olemme päässeet tuon vaiheen yli ja arvostus on molemmin puolista. Emme muuten keskustele syvällisiä. Siihen mulla on ystävät ja työtoverit.
Mutta liikumme yhdessä, käymme retkillä, teemme kivoja juttuja ja makuuhuoneen puolella menee hyvin.Tee mielessäsi lista, mitkä isot ja pienet asiat omassa kumppanissa on hyviä, jopa parhaita.
Kun lapset kasvavat, niin asiat helpottuvat, jos perusta on pidetty kunnossa.
Kuten moni sanoikin niin keskustelu ja terapia voisivat olla tarpeen. Mutta ylläolevankin vinkkejä voisi kokeilla. Kiitos. Kaikki vähänkään järkevät vinkit ovat kokeilemisen arvoisia. Eroa en mieti. Tiedän, että olemme joskus olleet hyvä pari ja voimme vielä joskus olla. Se ei ehkä vain palaa itsestään.
Melkein ajattelin, että olen itse tehnyt tämän aloituksen ja muuttanut suhteen keston ja lapsen iän Tosin me ollaan yritetty terapiaakin jo.
Vaikuttaa siltä, että suhteessanne on jotain muitakin ongelmia, joista ette ole puhuneet. Nuo kuittailut ovat vain oire jostakin joka vaivaa sinua tai miestäsi. Ehkä miestä on alkanut ahdistaa perhe-elämä ja oman ajan puute. Mitä pidempään annat tilanteen jatkua, niin sitä vaikeampi sitä on enää korjata. Kannattaa ottaa asia puheeksi. Jos mies ei pysty sinulle avautumaan, niin voisit ehdottaa pariterapiaa. Eihän tuosta tilanteesta varmasti kumpikaan nauti.