Auttakaahan tämän ihmissuhdepulman kanssa?! Miten siis itse toimisit? (ei parisuhde)

Miksi haluat väistellä asiaa? Eikö ole itsesikin kannaltasi paljon parempi, jos tämä toinen saa tietää minkä takia et halua olla tekemisissä. Muuten hän kehittää väistelyllesi jonkin syyn mikä todennäköisesti ei pidä paikkaansa ja ehkä jopa kertoo sitä eteenpäin. 

Ihan hyvin voi sanoa toiselle, että kuule en nyt haluaisi tavata koska itse asiassa olen loukkaantunut syystä x ja syystä y. Näin suojelet myös itseäsi vääriltä tulkinnoilta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat väistellä asiaa? Eikö ole itsesikin kannaltasi paljon parempi, jos tämä toinen saa tietää minkä takia et halua olla tekemisissä. Muuten hän kehittää väistelyllesi jonkin syyn mikä todennäköisesti ei pidä paikkaansa ja ehkä jopa kertoo sitä eteenpäin. 

Ihan hyvin voi sanoa toiselle, että kuule en nyt haluaisi tavata koska itse asiassa olen loukkaantunut syystä x ja syystä y. Näin suojelet myös itseäsi vääriltä tulkinnoilta.

Ongelma on siinä että en siltikään halua tavata vaikka pyydettäisiin anteeksi tms.

Tosiasia on nyt se että en aio sanoa mitään, koska siitä alkaa vain seuraava asia, enkä ole kiinnostunut oikein enää tästä henkilöstä, enkä halua näin vuoden jälkeen enää alkaa selvittelemään mitään. Jos hän kertoilisi eteenpäin että minulla ei enää ole aikaa hääntä tavata, niin se olisi ihan fine.

ap

Sano ettei nyt sovi ja soittelet kun sulle itselle sopii. Sitten vain unohtuu soittaminen tai viestit.

Sano vain, että olet kiireinen. Pääsee näin helpoiten ja kyllä parista kerrasta jo ymmärtää ettet halua tavata.

Jätä vastaamatta. Ja jos hän palaa asiaan ja penää siitä, sitten voit sanoa että olit halunnut tavata häntä silloin aiemmin, mutta että sulla on juuri nyt kova kiire, etkä halua sopia taas kerran menoa, jonka hän tod.näk. peruu kuten kahdesti aiemmin. Katso mitä vastaa, ehkä sun ei tarvitse nähdä häntä, koska saattaa loukkaantua totuudesta sen verran (oma vikansa).

Kummityttö on sen verran iso, että kyllä hän pärjää ilman läsnäoloasi, ja toisaalta voithan tavata häntä ilman vanhempia, vie tyttö vaikka leffaan tms. niin saat sen suhteen pysymään yllä, jos tuntuu oikealta. Kivahan se tytölle olisi.

Kiitos.

Tuo kummiasia tosiaan, en näe kummilasta oikeastaan koskaan. Kun olen mennyt vaikka syntymäpäivälahjaa viemään, niin kaverini ei pyydä lasta edes paikalle vaan ottaa lahjan kiittämättä ja sanoo että antaa sen lapselle myöhemmin. Mitään kiitosta tai minun tapaamistani ei siis tehdä. 

Olen päätellyt että kummiudellanikaan ei siis ole väliä, ja ajatellut lopettaa myös kummilapseni muistamisen jouluisin ja synttäreinä. Ehkä kortin voisin viedä postilaatikkoon, tai tekstarin laittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos.

Tuo kummiasia tosiaan, en näe kummilasta oikeastaan koskaan. Kun olen mennyt vaikka syntymäpäivälahjaa viemään, niin kaverini ei pyydä lasta edes paikalle vaan ottaa lahjan kiittämättä ja sanoo että antaa sen lapselle myöhemmin. Mitään kiitosta tai minun tapaamistani ei siis tehdä. 

Olen päätellyt että kummiudellanikaan ei siis ole väliä, ja ajatellut lopettaa myös kummilapseni muistamisen jouluisin ja synttäreinä. Ehkä kortin voisin viedä postilaatikkoon, tai tekstarin laittaa.

ap

Tee se.

Mullakin on pari kummilasta joita en saa tavata mut lahjaa on aina vaadittu.

Nykyään myös viestilinjalla.

Kaverille sanoisin vain ympäripyöreitä kuten että täytyy katsoa enkä sopisi mitään.

Onpa kyllä tosi outoa käytöstä. Kaverisi kuulostaa kyllä valitettavasti astetta enemmän mielenterveysongelmaiselta. En toki tuon perusteella osaa sanoa, että mikä ongelma voisi olla. Eihän tuo ole ollenkaan normaalia, että ei edes pahoittele tuollaista käytöstä. Edes jälkikäteen ottaessaan yhteyttä ei tule minkäänlaista selitystä. Mitä ihmettä?

Kumpikaan teistä ei arvosta ystävyyttänne. Toinen osapuoli ei ota sinua ollenkaan huomioon, ja sinä annat / olet antanut vaikenemalla hänen kävellä ylitsesi. Niin kauan, että tilanteen korjaaminen ei enää kiinnostakaan.

Konfliktien välttely on hetkellisesti helpompaa kuin mahdollisen vastareaktion kohtaaminen. Samalla vie kuitenkin toiselta mahdollisuuden korjata käytöstään, ja etäännyttää itsensä muista ihmisistä.

Huono käytös on huonoa käytöstä, mutta en nyt näe kauheasti sankaruutta siinäkään, ettei uskalla tai halua kertoa toisille, jos heidän käytöksensä loukkaa. Lisäksi mahdolliset väärinymmärrykset jäävät helposti oikaisematta, ja hyvätkin ihmissuhteet kuolevat turhaan.

Ei ole tarvetta osoittakaan mitään sankaruutta, ja kyllä, olen konfliktien välttelijä. En oikeastaan välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tekemisissä oleminen on jatkuvaa konfliktitilannetta. Hyviä ihmissuhteita minulla on riittämiin, ja etäännyn mielelläni niistä jotka kohtelevat tylysti tai jopa ilkeästi. Ystävyytemme on kuitekin ollut pitkä, eikä koskaan ole ollut tällaista tilannetta. En osaa arvata mikä on johtanut tällaiseen käytökseen, mutta olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä.

Tosiaan mitään selitystä ei ole tullut, vain todella pitkä tauko yhteydenotossa. Monihan myös haluaa feidaamalla lopettaa ystävyydduhteen, senkin olen kokenut.

ap

Olet vain hätä vara silloin kun hänellä ei muita kohtaamisia ja on vapaalla yksin. Itse menisin kiiren takse aina kun ottaa kontakti,ymmärtää yskän lopulta.Kun et anna yhtään tilaa.Et jää jaarittelee puhelin!Kunnioita itseäsi omaa elämäsi.Älä lähde tutkis,ystäväksi sille jolle olet vain häätä vara,kuin ei muita. Kukkakin kuolee jos sitä ei kastele.Niin kuolee ihmisuhteetkin vaikka olisi lähi sukua.Kuin ystävyys ym.Ainakin minun kohdallani.Jätän taakseni vastaavat ihmiset.

Todellako jonkun aikuisen elämä on tuommoista lapsellista peliä?

Miksi ette heti eka kerralla, kun joku peruu itse pyytämänsä tapaamisen, sano, että tämä oli tässä (poislukien tietysti sairastuminen tai myy oikea syy).

Eipä ole minun kaveripiirissä tuommoisia, mutta jos olisi en kyllä palstan neuvoja tarvitsisi.

Lapsellista sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta osoittakaan mitään sankaruutta, ja kyllä, olen konfliktien välttelijä. En oikeastaan välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tekemisissä oleminen on jatkuvaa konfliktitilannetta. Hyviä ihmissuhteita minulla on riittämiin, ja etäännyn mielelläni niistä jotka kohtelevat tylysti tai jopa ilkeästi. Ystävyytemme on kuitekin ollut pitkä, eikä koskaan ole ollut tällaista tilannetta. En osaa arvata mikä on johtanut tällaiseen käytökseen, mutta olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä.

Tosiaan mitään selitystä ei ole tullut, vain todella pitkä tauko yhteydenotossa. Monihan myös haluaa feidaamalla lopettaa ystävyydduhteen, senkin olen kokenut.

ap

Näissä provoissa häiritsee aina tosiaan - sanan runsas käyttö.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta osoittakaan mitään sankaruutta, ja kyllä, olen konfliktien välttelijä. En oikeastaan välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tekemisissä oleminen on jatkuvaa konfliktitilannetta. Hyviä ihmissuhteita minulla on riittämiin, ja etäännyn mielelläni niistä jotka kohtelevat tylysti tai jopa ilkeästi. Ystävyytemme on kuitekin ollut pitkä, eikä koskaan ole ollut tällaista tilannetta. En osaa arvata mikä on johtanut tällaiseen käytökseen, mutta olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä.

Tosiaan mitään selitystä ei ole tullut, vain todella pitkä tauko yhteydenotossa. Monihan myös haluaa feidaamalla lopettaa ystävyydduhteen, senkin olen kokenut.

ap

Jos ystävyys on pitkä ja tilanne uusi, niin sitä suuremmalla syyllä antaisin toisella mahdollisuuden korjata käytöstään.

"olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä."

Tämä on kauhean kaunis ajatus, jonka itsekin jaoin takavuosina. Valitettavasti olen huomannut, että tosielämä ei vain toimi niin, ja ihmisillä on taipumus keskittyä omaan kokemukseensa erityisesti silloin, kun voivat huonosti. Se ei ole merkki siitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa, vaan psyyke vain usein rajaa huomion automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Todellako jonkun aikuisen elämä on tuommoista lapsellista peliä?

Miksi ette heti eka kerralla, kun joku peruu itse pyytämänsä tapaamisen, sano, että tämä oli tässä (poislukien tietysti sairastuminen tai myy oikea syy).

Eipä ole minun kaveripiirissä tuommoisia, mutta jos olisi en kyllä palstan neuvoja tarvitsisi.

Lapsellista sakkia.

Minun mielestäni taas sinä olet todella lapsellinen jos et anna toiselle edes tilaisuutta selittää, vaan heti lapsellisesti välit poikki.

Ghostaa. Se ei ole ystävyyttä että ollaan yhteydessä vain silloin kun tarvitaan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta osoittakaan mitään sankaruutta, ja kyllä, olen konfliktien välttelijä. En oikeastaan välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tekemisissä oleminen on jatkuvaa konfliktitilannetta. Hyviä ihmissuhteita minulla on riittämiin, ja etäännyn mielelläni niistä jotka kohtelevat tylysti tai jopa ilkeästi. Ystävyytemme on kuitekin ollut pitkä, eikä koskaan ole ollut tällaista tilannetta. En osaa arvata mikä on johtanut tällaiseen käytökseen, mutta olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä.

Tosiaan mitään selitystä ei ole tullut, vain todella pitkä tauko yhteydenotossa. Monihan myös haluaa feidaamalla lopettaa ystävyydduhteen, senkin olen kokenut.

ap

Jos ystävyys on pitkä ja tilanne uusi, niin sitä suuremmalla syyllä antaisin toisella mahdollisuuden korjata käytöstään.

"olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä."

Tämä on kauhean kaunis ajatus, jonka itsekin jaoin takavuosina. Valitettavasti olen huomannut, että tosielämä ei vain toimi niin, ja ihmisillä on taipumus keskittyä omaan kokemukseensa erityisesti silloin, kun voivat huonosti. Se ei ole merkki siitä, että ihmisessä olisi jotain vikaa, vaan psyyke vain usein rajaa huomion automaattisesti.

Paitsi että kaunis ajatus, myös ihan totta omalla kohdallani, ja täysin toimivakin. En tiedä yhtään voiko joku ihminen huonosti jos hän ei sitä minulle kero. En myöskään kysele koko ajan kaiikilta että voitko hyvin, vaan ihminen kertoo itse niille keille haluaa huonosta voinnistaan kertoa.

Olen antanut tilaisuuden korjata käytöstään, nyt reilun vuoden ajan, mutta en ole huomannut hänen sitä tehneen.

ap

Mä sanoisin ihan suoraan että ei kyllä oikein huvita suunnitella sun kanssa mitään illanistujaisia kun edellisilläkin kekkereillä teit oharit ja muutenkin on tuntunut olevan vaikeaa tuo yhteydenpito ja näkeminen.

En mäkään sanois suoraan. Toimin toisten kans niin kuin he mun kans, eli jos joku  tekee oharit, niin oletan ettei häntäkään haittaa jos mä teen saman hälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta osoittakaan mitään sankaruutta, ja kyllä, olen konfliktien välttelijä. En oikeastaan välitä olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa tekemisissä oleminen on jatkuvaa konfliktitilannetta. Hyviä ihmissuhteita minulla on riittämiin, ja etäännyn mielelläni niistä jotka kohtelevat tylysti tai jopa ilkeästi. Ystävyytemme on kuitekin ollut pitkä, eikä koskaan ole ollut tällaista tilannetta. En osaa arvata mikä on johtanut tällaiseen käytökseen, mutta olen sitä mieltä että huonosti kohteleva itse huomaa tekemisensä, eikä niin että minä osoittelen virheitä.

Tosiaan mitään selitystä ei ole tullut, vain todella pitkä tauko yhteydenotossa. Monihan myös haluaa feidaamalla lopettaa ystävyydduhteen, senkin olen kokenut.

ap

Näissä provoissa häiritsee aina tosiaan - sanan runsas käyttö.

Kyllä!