Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri puhuu vain itsestään
24.07.2022 |
Olen ollut kohta 2 kuukautta uudessa työssä.Näen työkaveriani lähinnä tauoilla ja tauot meneekin siinä kuunnellessa hänen edellisen illan tekemisiään ja ylipäätään hänen elämästään.
Ihan kohteliaissyistä kysyn joskus jotain esim hänen koirastaan tms. Koko tänä aikana, hän ei ole kertaakaan kysynyt minusta mitään.Hölöttää vaan omiaan.
Jos häntä ei minun asiat kiinnosta, miksi pitäisi olettaa minun olevan kiinnostunut hänen asioistaan?
Kommentit (34)
Näitä kuule riittää. Mulla oli vanhassa paikassa työkaveri jonka kanssa ei edes tarvinnut itse istua samassa kahvipöydässä, huusi niin kovaa juttujaan että kaikki kuulee ja kukaan ei voinut keskustella keskenään. Ihmiset on kummallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä riittää.. alkaisin sinuna tuuttaamaan ihan kympillä omia asioitani tai sitten selailisin kännykkää samalla kun tämä minäminä kertoo juttujaan. Mahdollisuuksien puitteissa alkaisin käydä eri aikaan syömässä. Se on sentään hengähdystauko töistä ja ihan järkkyä jos sen ajan pitää kiristellä hampaita, kun tyyppi kertoo randomijuttujaan.
Täällä on pyörinyt tällä viikolla ketju, jonka otsake on:
Ystävä puhuu vain itsestään. Sieltä voi taas tarkistaa kuinka sivistymättömiä juntteja riittää!
Kyllä se jostain itsekeskeisyydestä kertoo.
Tämähän voi olla hyvä. Saat informaatiota antamatta itsestäs mitään. Ehkä saat vielä sauman hyödyntää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootkohan tullut meille kesätöihin?
Oma työkaveri tekee jopa sellaista että kertoo samat jutut aina kun ihmiset tulevat eri aikaan taukotilaan. Jokaiselle siis erikseen, vaikka siinä olisi niitä jo aikaisemminkin kuulolla olleita vielä paikalla.
Ekana tullut saattaa siis kuulla saman jutun vaikka viisikin kertaa, tyyliin kuinka työkaverin koiralla oli eilen ripuli.
Ja tokihan tämä sama asia oli jo eilen jaettu Facebookissa ja Instagramissakin (osa työkavereista myös ko. sovelluksissa kavereita).
Mulla on myös työkaveri, joka selittää kaikki perheasiansa ja ongelmat miehensä kanssa. Aika viihdyttävää kuunneltavaa välillä ja olen vain tyytyväinen ettei kysele minun asioista mitään. Tai kyllä hän saattaa kysyä, että miten mulla menee ja sanon vaan, että sitä samaa kuin ennenkin ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen työkaveri, eikä mua todella kiinnosta kolmatta kertaa kuunnella sen tädin miehen jostain asioista, kun en tunne ees koko ihmistä. Sit kun yritän sanoo, et oot jo tän jutun kertonu, niin edelleen jatkaa juttua...
Jos johonkin väliin saan jonkun oman jutun kerrottua, niin kommentoi tyyliin joo, ja sit jatkuu, kun sillä siskon pojan tytöllä oli vieläkin hurjempi tapahtuma, ku mitä ite olin hetki sitten kertonut.
Minulla on ylös työkaveri, jonka en ole kuullut koskaan kysyvän keneltäkään toiselta ihmiseltä, mitä kuuluu? Siis koskaan. Olen ollut kohta varmaan 20 vuotta samassa työpaikassa. Kertoo vain itsestään tai omasta perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee kuten minä, ryhdy välttelemään häntä
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan tullut meille kesätöihin?
Oma työkaveri tekee jopa sellaista että kertoo samat jutut aina kun ihmiset tulevat eri aikaan taukotilaan. Jokaiselle siis erikseen, vaikka siinä olisi niitä jo aikaisemminkin kuulolla olleita vielä paikalla.
Ekana tullut saattaa siis kuulla saman jutun vaikka viisikin kertaa, tyyliin kuinka työkaverin koiralla oli eilen ripuli.
Ja tokihan tämä sama asia oli jo eilen jaettu Facebookissa ja Instagramissakin (osa työkavereista myös ko. sovelluksissa kavereita).
Nämä saman tarinan kertojat ovat pahimpia. Joskus olen jopa todennut, että "joo, kuulinkin sen jo tuossa äsken". Mutta uskokaa tai älkää, se ei estä näitä kertomasta samaa tarinaa silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan tullut meille kesätöihin?
Oma työkaveri tekee jopa sellaista että kertoo samat jutut aina kun ihmiset tulevat eri aikaan taukotilaan. Jokaiselle siis erikseen, vaikka siinä olisi niitä jo aikaisemminkin kuulolla olleita vielä paikalla.
Ekana tullut saattaa siis kuulla saman jutun vaikka viisikin kertaa, tyyliin kuinka työkaverin koiralla oli eilen ripuli.
Ja tokihan tämä sama asia oli jo eilen jaettu Facebookissa ja Instagramissakin (osa työkavereista myös ko. sovelluksissa kavereita).
Ollaanko me samassa työpaikassa?
Kuulin juuri kymmenennen kerran, kuinka joku eläin oli kaivanut jotku työkaverin istutukset. Tulen hulluksi.
Syyllistyn tähän ilmeisesti itse. Kysyn kyllä muiltakin, mitä kuuluu ja kaikkea muuta sekä kuuntelen muiden juttuja, mutta huomaan puhuvani omista tylsistä asioistani sellaisissa tilanteissa, kun muut ovat hiljaisia tai on vähän sellainen fiilis, että porukan juttu ei oikein lähde lentoon eli on sellaisia epämiellyttävän tuntuisia hiljaisuuksia. Tulee usein mieleen, että vois puhua vähemmänkin omista asioistaan, mutta sitten taas sorrun kun olen tilanteessa, jossa kukaan ei oikein keksi mitään sanottavaa (ja puhuahan ei tarvii koko ajan ja työn aikana keskityn itsekin ihan täysin työhön, puhun siis kahvi- ja lounastunneista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä muutama jotka mitään kysymättä alkavat tykittämään kertomuksia lapsistaan. Kertoisivat edes jotain itsestään - mutta se oma minä on tainnut jo kadota.
Käyttäjä39447 kirjoitti:
Syyllistyn tähän ilmeisesti itse. Kysyn kyllä muiltakin, mitä kuuluu ja kaikkea muuta sekä kuuntelen muiden juttuja, mutta huomaan puhuvani omista tylsistä asioistani sellaisissa tilanteissa, kun muut ovat hiljaisia tai on vähän sellainen fiilis, että porukan juttu ei oikein lähde lentoon eli on sellaisia epämiellyttävän tuntuisia hiljaisuuksia. Tulee usein mieleen, että vois puhua vähemmänkin omista asioistaan, mutta sitten taas sorrun kun olen tilanteessa, jossa kukaan ei oikein keksi mitään sanottavaa (ja puhuahan ei tarvii koko ajan ja työn aikana keskityn itsekin ihan täysin työhön, puhun siis kahvi- ja lounastunneista).
Kaikkia hiljaisia hetkiä ei ole mikään pakko täyttää jonkun mölinällä. Taitaa muutenkin olla niin ettei kukaan ehdi saada sulta suunvuoroa. Varmasti osaavat kahvitauot hoidella miten tykkäävät kun olet lomalla/sairaana vaikket ole päällepäsmäröimässä.
Käyttäjä39447 kirjoitti:
Syyllistyn tähän ilmeisesti itse. Kysyn kyllä muiltakin, mitä kuuluu ja kaikkea muuta sekä kuuntelen muiden juttuja, mutta huomaan puhuvani omista tylsistä asioistani sellaisissa tilanteissa, kun muut ovat hiljaisia tai on vähän sellainen fiilis, että porukan juttu ei oikein lähde lentoon eli on sellaisia epämiellyttävän tuntuisia hiljaisuuksia. Tulee usein mieleen, että vois puhua vähemmänkin omista asioistaan, mutta sitten taas sorrun kun olen tilanteessa, jossa kukaan ei oikein keksi mitään sanottavaa (ja puhuahan ei tarvii koko ajan ja työn aikana keskityn itsekin ihan täysin työhön, puhun siis kahvi- ja lounastunneista).
Itellä oli joskus vaikea sietää noita epämiellyttäviä hiljaisuuksia. Mutta sitten aloin tietoisesti opettelemaan niiden sietämistä, ihan vaan sillä että sellaisen tullessa keskityin tuntemaan sitä miltä musta tuntuu. Nykyään en oo tuntenu tuota tunnetta ollenkaan
Minullakin on yksi tuollainen työkaveri. On kyllä aivan uskomattoman rasittavaa seuraa! Välillä esim. tunkee työhuoneeseeni kertomaan lastensa harrastuksista tms. Joitakin vuosia sitten teki mökkiremonttia, ja silloin joka hemmetin lounas- ja kahvitauolla joutui kuulemaan hänen remonttinsa viimeisimmät käänteet. Tätä jatkui usean viikon ajan. Aaargh!
Mieluummin noin kuin että juoruilisi muiden asioista. Sellaisiakin on todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39447 kirjoitti:
Syyllistyn tähän ilmeisesti itse. Kysyn kyllä muiltakin, mitä kuuluu ja kaikkea muuta sekä kuuntelen muiden juttuja, mutta huomaan puhuvani omista tylsistä asioistani sellaisissa tilanteissa, kun muut ovat hiljaisia tai on vähän sellainen fiilis, että porukan juttu ei oikein lähde lentoon eli on sellaisia epämiellyttävän tuntuisia hiljaisuuksia. Tulee usein mieleen, että vois puhua vähemmänkin omista asioistaan, mutta sitten taas sorrun kun olen tilanteessa, jossa kukaan ei oikein keksi mitään sanottavaa (ja puhuahan ei tarvii koko ajan ja työn aikana keskityn itsekin ihan täysin työhön, puhun siis kahvi- ja lounastunneista).
Kaikkia hiljaisia hetkiä ei ole mikään pakko täyttää jonkun mölinällä. Taitaa muutenkin olla niin ettei kukaan ehdi saada sulta suunvuoroa. Varmasti osaavat kahvitauot hoidella miten tykkäävät kun olet lomalla/sairaana vaikket ole päällepäsmäröimässä.
Kun meidän työpaikan itsestään pälättäjä ei ole töissä tai samaan aikaan tauolla puhutaan lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä. Usein nauretaan aivan kippurassa, huumorit osuu harvinaisen hyvin yksiin. Tai sitten jokainen on syventynyt puhelimeensa/ruokaansa, ihan riippuu päivästä, eikä tuo hiljaisuus ole vaivaannuttavaa. Mutta sitten kun tämä minäminäminä on paikalla kaikki jotenkin jäätyy.
Semmoista se on...
Oman navan ympärillä pyörii monen elämä...