Työkaveri puhuu vain itsestään

Mulla myös tällainen työkaveri. Hän puhuu aina (aikuisista) pojistaan. Joka ikisestä asiasta löytyy aasinsilta poikiin. Jos vielä vain kertoisi lyhyesti, mutta tämä ihminen ei osaa kertoa mitään lyhyesti. Tarina jatkuu ja jatkuu. Saattaa aloittaa niin että yritän nyt kertoa ihan lyhyesti tai en osaa kyllä kovin lyhyesti kertoa ja sitten tauoton selostus alkaa. Pahinta on, kun on juuri kertonut X:n kuulumisia 10 minuuttia ja joku erehtyy kysymään, että mitäs Y:lle kuuluu?. Tekisi mieli lyödä kysyjää. Kaikilla meillä on lapsia, miksi ihmeessä kaikkia kiinnostaisi juuri hänen poikiensa kuulumiset. Sairaudet, opiskelut, armeijat, aivan kaikki.

Mulla on tälläinen sukulaisnainen. Puhuu vain aikuisen lapsensa asioista todella pitkäveteisesti. En edes tunne hänen lastaan joten ei kiinnosta hänen talonsa ja lapsensa kouluasiat. Turhaudun niin että tekisi mieli repiä hiukset päästä. Kaikkeni olen yrittänyt, vaihtanut puheenaihetta enemmän tai vähemmän hienovaraisesti, tiiraillut kännykkääni enemmän tai vähemmän hienovaraisesti, poistunut vessaan. Mikään ei auta piinalliseen jaaritteluun. Välttelen ihmistä, vaikka velvollisuudesta häntä tapaam harvakseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootkohan tullut meille kesätöihin?

Oma työkaveri tekee jopa sellaista että kertoo samat jutut aina kun ihmiset tulevat eri aikaan taukotilaan. Jokaiselle siis erikseen, vaikka siinä olisi niitä jo aikaisemminkin kuulolla olleita vielä paikalla. 

Ekana tullut saattaa siis kuulla saman jutun vaikka viisikin kertaa, tyyliin kuinka työkaverin koiralla oli eilen ripuli.

Ja tokihan tämä sama asia oli jo eilen jaettu Facebookissa ja Instagramissakin (osa työkavereista myös ko. sovelluksissa kavereita).

Nämä saman tarinan kertojat ovat pahimpia. Joskus olen jopa todennut, että "joo, kuulinkin sen jo tuossa äsken". Mutta uskokaa tai älkää, se ei estä näitä kertomasta samaa tarinaa silti!

😅😅😅

Mikä estää sinua puhumasta itsestäsi? 

Mitä sinulle kuuluu?

Kuinka voit?

Pidätkö matkustamisesta, taiteesta, luonnosta, urheilusta tai sisustamisesta?

Onko työsi kiinnostavaa?

Koska mä oon niin eri reilu niin en ikinä kerro itsestäni mitään vaan kuulustelen pommittamalla kysymyksiä kaikesta. 

Mää inhoon näitä "minä-myself and I" ihmisiä, jotak ovat koko ajan kääntämässä kaiken huomion ja keskustelun itseensä. Samat emännät esittelee persettään instagrammissa huulet tötteröllä ja tepastelevat kesällä pitkin uimarantaa perseet paljaana. 

No eikös täällä ole ollut monta monituista ketjua, joissa on haukuttu työkaverit jotka utelevat toisten asioita? Kommenteilla, että minä käyn töissä vain töitä tekemässä, ällöttää uteliaat työkaverit, en halua kertoa itsestäni mitään 

Käyttäjä39447 kirjoitti:

Syyllistyn tähän ilmeisesti itse. Kysyn kyllä muiltakin, mitä kuuluu ja kaikkea muuta sekä kuuntelen muiden juttuja, mutta huomaan puhuvani omista tylsistä asioistani sellaisissa tilanteissa, kun muut ovat hiljaisia tai on vähän sellainen fiilis, että porukan juttu ei oikein lähde lentoon eli on sellaisia epämiellyttävän tuntuisia hiljaisuuksia. Tulee usein mieleen, että vois puhua vähemmänkin omista asioistaan, mutta sitten taas sorrun kun olen tilanteessa, jossa kukaan ei oikein keksi mitään sanottavaa (ja puhuahan ei tarvii koko ajan ja työn aikana keskityn itsekin ihan täysin työhön, puhun siis kahvi- ja lounastunneista).

Kahvi -ja lounastunnit ovat hiljaista aikaa jokaiselle tollo ! Kyllä kysytään jos kiinnostaa elämäsi. Olet hyvin rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle kuuluu?

Kuinka voit?

Pidätkö matkustamisesta, taiteesta, luonnosta, urheilusta tai sisustamisesta?

Onko työsi kiinnostavaa?

Tuo menee jo tinkaamiseksi. Voisi sitä oikeasti keskustellakin eikä vain kuulustella. No ap kertoi toisen ääripään.

Tinkaajille en vastaa ja puhujien annan puhua jos eivät yritä muuten provosoida.

Miten reagoi kun selität omista asioistasi? Kommentoiko niitä, vai palaako takaisin omiin juttuihinsa? Jos selittää vain omista jutuistaan, on aika itsekäs tai omaa huonot sosiaaliset taidot. Jos kommentoi kuitenkin juttujasi, hänellä on vain erilainen kommunikointityyli kuin sinulla, eikä sinun tai hänen ole mitenkään sen parempi tai huonompi. 

Jotkut kokevat kysymisen epäkohteliaana, tungettelevana ja ajattelevat, että ihminen kyllä kertoo sen minkä haluaakin kertoa. Esim mitä teit viikonloppuna kysymys voi tuntua inhottavalta, jos on juuri haudannut ystävänsä, eikä haluaisi asiasta puhua.

Kävin aikoinani mt-hoitajan luona joka ei puhunut muusta kuin itsestään ja henkilökohtaisista asioitaan eikä antanut minulle suunvuoroa. Kolme kuukautta jaksoin ja pyysin lääkäriltä hoitajan vaihtoa. En ollut ainoa joka oli huomannut saman. Nykyään hoitaja on yksityisessä firmassa. 

Tuollaisia ihmisiä on pilvin pimein. Minä veikkaan, että heillä on todella huono itsetunto tai kukaan ei oikeastaan kuuntele heitä kotona. 

Mun työpaikalla on ollut pari tällaista "avautujaa". Jos tyyppi juttelee häiritsevän pitkään vaikka kahvitauolla, niin paras tapa on vain sanoa, että anteeksi, mutta minun on hoidettava nyt muutama työasia. Ei tarvitse jäädä kuuntelemaan kovin pitkäksi aikaa.