Avoin yliopisto, vapaa-ajan puuhaa vai oikeaa opiskelua?

Aikoinaan ysärillä kaverini hoiti sivarinsa erään yliopiston mikrotuessa

"Iltavapailla" hän kävi avoimen puolella avoimen yliopiston puolella kursseja, jotka olivat osa hänen tulevaa FM-tutkintoansa juuri ko yliopistossa. Lopputulema oli +20 ov (30 op) hyväksiluettavaa varsinaiseen tutkintoonsa.

Sanoisin että erittäin fiksusti sivarista otettu kaikki mahdollinen hyöty irti.

Miksi se ei olisi mitään "oikeaa opiskelua", kun siellä käydään täysin samoja kursseja? Toki ehkä se ei ole sitä "normaalia opiskelijaelämää", jos ei opiskele päätoimisesti, kun puuttuu tuleva tutkinto ja muu oheistoiminta.

Ite menin kauppikseen avoimen väylän kautta. Opintoja oli 100+ op siinä kohdassa kun hyväksyttiin sisään. Ihan oikeita kursseja ne ovat, mutta mikään takuuvarma sisäänpääsytie ne eivät ole, keskiarvon oli mullakin yli 4.

Oli miten oli niin yksi asia on varmaa; se on joka tapauksessa kehittävämpää kuin tämä palsta.

Vierailija kirjoitti:

Ne on ihan samat kurssit kuin päätoimisellakin puolella joten en oikein käsitä miksi avointa dissataan.

Voiko tässä olla takana se ajatus, että avoimessa voi opiskella kuka vaan? Sitä opinto-oikeutta ei siis tarvitse 'ansaita'. Vaikka opinnot tietenkin on samat, niin ehkä nämä dissaajat ajattelevat, että opinto-oikeuden saaneet olisivat jotenkin ansioituneempia, kun ovat selvinneet karsinnasta?

Itse olen nyt avoimen puolella kahlannut läpi paria kurssia kesän aikana, kun sain syksyksi opintopaikan. Otan siis vähän varaslähtöä opiskeluun ja samalla tunnustelen, pystynkö ylipäätään opiskelemaan ja pärjäänkö siinä. 

Vaikka olenkin menossa tutkinto-opiskelijaksi, niin en silti osaa omalta kohdaltani sanoa, olenko sitten oikea opiskelija vai onko se vain harrastusta. Omalla kohdallani näen työllistymisen hyvin epävarmana ja opiskelen enemmän oman itseni vuoksi kuin työpaikan toivossa. Näen siis saavani opiskelusta itselleni ja omaan elämääni jotain hyvää ja hyödyllistä riippumatta siitä, saanko töitä vai en. (Ala itsessään on hyvin  työllistävä ja hyvin palkattu, siitä ei ole kyse.) 

Jokainen varmaan omalla kohdallaan määrittelee sen, onko se oma opiskelu pelkkä kevytmielinen harrastus vai jotain muuta. Harrastuskin voi olla tavoitteellista, niin kuin liikunnan puolella kilpaurheilu. Niilläkin opiskelijoilla, jotka opiskelevat saadakseen tutkinnon ja päästäkseen työelämään on varmasti erilaisia tavoitetasoja oman opiskelunsa suhteen.

Kaveri kävi avoimessa amkssa kurssit ja lopuksi haki hyväksilukua ja sai tutkintopaperit "oikeasta amksta".

Hänellä oli haasteita päästä insinöörilinjalle sisään, mutta onnistui noin ja sai tosi hyvät paperit, yksi luokkansa parhaista.

Minulla taas toisin päin, että en kerro opiskelevani avoimessa, koska teen sitä harrastuksena ja vain huvikseni. Kuulostaa liian hienolta ja tavoitteelliselta, jos tämän kerron. Kerron yleensä harrastavani historiaa, taidehistoriaa, museoita ym. Minulla on FM tutkinto parinkymmenen vuoden takaa ja koen avoimen opetuksen hinta-laatu -suhteen hyväksi ja samalla haastan myös itseäni. Mukavaa vastapainoa työ- ja perhe-elämälle.

Avoimessa opiskelu on ihan oikeaa, jos sitä tekee suuret määrät. Oikeina opiskelijoina avoimessa opiskelevia ei kuitenkaan yleensä pidetä, kun he eivät ole kilpailleet opiskelupaikasta.

Yritin avoimen amk:n kurssia, mutta ei vaan motivaatio riittänyt. Sinne meni rahat ihan hukkaan sitten. En opiskele mitään enää.

Olen tutkinto-opiskelija. Monilla kursseilla olen ollut/ vieressä istunut avoimen yliopiston opiskelijoiden kanssa. Miten minun oppiminen on jotenkin parempaa kuin avoimen opiskelijoiden, kun samat luennot kuunnellaan ja samat tehtävät tehdään ja samoilla perusteilla arvosanat saadaan?

Itse näen, että joillain on näyttää olevan suuri ihme, kun pääsee yliopistoon sisään ja pitää siksi päteä mitä typerimmissä asioissa, kuten tässä. Noloa.

T: kohta maisteri

Minä olen hakenut avoimesta yliopistosta täydennystä ja uutta osaamista insinöörin koulutuksen ja pitkään samassa paikassa saadun työkokemuksen tueksi. Opiskelu myös näyttää hyvältä CV:ssä, kun on hakemassa uusia töitä. Sittemmin olen suorittanut myös ylemmän AMK-tutkinnon töiden ohella - samoista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Avoimessa opiskelu on ihan oikeaa, jos sitä tekee suuret määrät. Oikeina opiskelijoina avoimessa opiskelevia ei kuitenkaan yleensä pidetä, kun he eivät ole kilpailleet opiskelupaikasta.

Nykyisinhän on todistusvalinnat moneen paikkaan, ei tarvitse edes niistä opiskelupaikoista kilpailla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas toisin päin, että en kerro opiskelevani avoimessa, koska teen sitä harrastuksena ja vain huvikseni. Kuulostaa liian hienolta ja tavoitteelliselta, jos tämän kerron. Kerron yleensä harrastavani historiaa, taidehistoriaa, museoita ym. Minulla on FM tutkinto parinkymmenen vuoden takaa ja koen avoimen opetuksen hinta-laatu -suhteen hyväksi ja samalla haastan myös itseäni. Mukavaa vastapainoa työ- ja perhe-elämälle.

Aika moni avoimen opiskelija on jo valmis maisteri ja opiskelee joko ihan vaan itsensä vuoksi tai sitten tulevaa tohtorintutkintoa tai toista maisteritutkintoa ajatellen.

No harrastelua se kuitenkin on, kun ei voi olla päätoimista.

Sisällöltään yhtä arvokasta kuin tutkinto-opiskelijalla, mutta on se ihan eri rapsutella 25 op kasaan 1-1.5 kalenterivuodessa, kuin kotiuttaa 40-60 op lukuvuodessa suunnitelmallusesti edeten.

Vähän niinkuin tuuraavien iltatöiden tekeminen on harrastelua verrattuna kuukausipalkkaiseen. Ei sitä uraksi voi sanoa.

Hyvää aktiviteettia kuitenkin, ja kaikesta työskentelystä on elämässä ja curriculum vitaessa hyötyä.

Riippuu tosiaan tavoitteista, onko kyseessä tavoitteellinen esim. Tutkintoon johtava opiskelu vai vain mielekästä vapaa-ajan puuhaa. Itse opiskelin avoimessa ja pääsin avoimen väylän kautta sisään tutkinto-opiskelijaksi, niin opiskelu oli avoimessakin jo ihan täyspäiväistä. Mutta sitten voi olla niitä, jotka vaikka haluavat sivistää itseään ja opiskella vaikka rauhalliseen tahtiin silloin tällöin jotakin, niin silloin varmaan kyseessä on ihan vapaa-ajan mielekäs puuha.

Siellä on samat kurssit kuin tutkinto-opiskelijoilla. Se on siis yhtä opiskelua kuin saman aineen tutkinto-opiskelu.

Alemmasta korkeakoulututkinnostani 141 opintopistettä on suoritettu avoimessa yliopistossa. Suoritin nämä kokopäivätyöni ohessa vapaa-ajallani, ensimmäiset ihan vain mielenkiinnosta ja kokeilumielessä.

Miten sen nyt sitten haluaa tulkita.

Mä olen tehnyt joitakin kursseja. Suurin osa kurssikavereista oli päiväpuolen kokoaikaopiskelijoita. Tämä ilmeni, kun piti tehdä ryhmätyö, vaikka kyseessä oli verkko-opinnot.  Sain hyviä arvosanoja mielestäni suht. helposti, mutta ei ne kuitenkaan ihan mitään tekemättä tulleet, vaan näin jonkun verran vaivaa. Mutta helposti onnistui kokopäivätyön ohessa silti. Itsellä oli ajatus, että hakisiko avoimen väylän kautta ja opintomenestys kyllä olisi siihen asti ainakin riittänyt, mutta sitten alkoi kuitenkin työkiireet painaa ja osa tenttiajoista ei sopinut työaikatauluihini, kun olisi pitänyt tehdä työaikana, osa olisi pitänyt järjestää itse itselleen paikallisilla kouluilla.