Mitä uusperheen yhteenmuutossa tulee ottaa huomioon?

Älkää muuttako.

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuttako.

Miksei?

Älä muuta toisen omistamaan kotiin, varsinkaan jos se koti on sen lapsettoman. Hankkikaa yhdessä yhteinen.

Että ne lapset joutuvat elämään vieraan ihmisen kanssa 24/7. En ikimaailmassa olisi laittanut omaa lastani siihen tilanteeseen. Kun hän oli pieni, seurustelin kyllä ja hän tapasikin seurustelukumppanini, mutta en harkinnut hetkeäkään, että olisin muuttanut jonkun kanssa yhteen ja lapseni olisi joutunut jakamaan arjen hänelle vieraan ihmisen kanssa.

Älä tee sitä.

Ei muuta.

Älä muuta. Huono idea lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Että ne lapset joutuvat elämään vieraan ihmisen kanssa 24/7. En ikimaailmassa olisi laittanut omaa lastani siihen tilanteeseen. Kun hän oli pieni, seurustelin kyllä ja hän tapasikin seurustelukumppanini, mutta en harkinnut hetkeäkään, että olisin muuttanut jonkun kanssa yhteen ja lapseni olisi joutunut jakamaan arjen hänelle vieraan ihmisen kanssa.

Minä taas halusin nimenomaan lapsellselleni mallin rakastavasta ja toimivasta parisuhteesta, perheestä. Jäin leskeksi kun lapsemme oli vajaan vuoden. Tapasin nykyisen mieheni lapsen ollessa 3-vuotias. Hän kutsui miestäni useamman vuoden etunimellä, mutta kun yhteiset lapsemme kasvoivat, halusin hänkin alkaa kutsua miestäni isäksi.

Koskaan ei ole esikoiseni tuntenut olevansa vähemmän mieheni lapsi kuin biologiset lapset. Ja minä kiitän Luojaa joka päivä, että sain vielä hirvittävän menetykseni jälkeen näin ihanan perheen.

Me muutimme onnistuneesti näillä teeseillä:

Kodin pitää olla molemmille uusi. Toisen kotiin ei muuteta, vaan yhteinen koti rakennetaan alusta asti.

Jokaisella pitää olla oma huone ja oma rauha.

Kenenkään olosuhteet eivät saa huonontua yhteenmuutossa. Siis ei kenenkään. Kaikilla tulee olla vanhat etuudet.

Me teimme niin, että vuokrasimme ison asunnon. Vuokra oli älytön 2100 e, mutta se oli se uhraus, että ylläolevattoteutuvat. Kahden vuoden päästä ostimme asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Että ne lapset joutuvat elämään vieraan ihmisen kanssa 24/7. En ikimaailmassa olisi laittanut omaa lastani siihen tilanteeseen. Kun hän oli pieni, seurustelin kyllä ja hän tapasikin seurustelukumppanini, mutta en harkinnut hetkeäkään, että olisin muuttanut jonkun kanssa yhteen ja lapseni olisi joutunut jakamaan arjen hänelle vieraan ihmisen kanssa.

Ei se uusi aikuinen ole sen enempää vieras kuin vaikka uusi sisarus, vaan uusi ihminen elämään. Tuollaiset tapaillut on tietysti asia erikseen. Olen ollut 11 vuotta "uuden" miehen kanssa, tutumpi tämä ihminen on kuin biologinen isä joka lähti kun lapset olivat pieniä eikä ole juuri kiinnostanut sen jälkeen.

Mutta asiaan. Suhteen pitää oikeasti olla vakavalla pohjalla. Lapset on ja pysyy siinä, tarvitsevat huomiota, tilaa, aikaa ja rahaa. Kenenkään ei tarvitse toisen lapsia elättää, mutta kun muutetaan yhteen, lasten kulut on "yhteisen talouden kuluja" vähintään niin, että toisen rahat uppoavat lapsiin.

Jos on aikaisemmin asunut yksin, voi ärsyttää muiden läsnäolo, sotkut, tavarat, kaverit jne.

Suosittelen pitkiä aikoja saman katon alla ihan arkena. Miten arki pyörii kun ollaan yhdessä? Lasten pyöriminen jaloissa aamutoimien aikaan? Lasten sotkut vastassa kun tulet töistä kotiin? Onko jotain ehdottomia tapoja/ siisteystasoa mistä et voi luopua? Onko samat tavat toisella ja lapsilla? (Juu, lapset ja puolison voi yrittää opettaa esim. laittamaan kengät kenkähyllyyn, mutta onko se kynnyskysymys.)

Onko ajatuksena yrittää saada joskus omia lapsia? Miten sitten? Mitä jos haluaa muuttaa töiden perässä? Jos lapsilla on se biologinen vanhempi mukana kuviossa, ei ole niin yksinkertaista muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Ei kannata muuttaa yhteen ajatuksella "Katotaan nyt tuleeko tästä mitään" vaan vasta sitten kun oikeasti uskoo että hommat toimii.