Onko täällä kukaan alkanut seurustella myöhäisemmällä iällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelutaitoja mainostaa usein ne joilla ei muitakaan taitoja ole. Hyvin se sulta ap onnistuu kun sopiva tulee kohdalle sopivassa tilanteessa.

Toiset ovat alkaneet seurustella jo 15-vuotiaina. Minusta on tuntunut, että minulla on itseni kanssa niin paljon työtä, ja että työ jää kesken, jos seurustelen.

Hassu ajatus.

Toinen ääripää on ihmiset, jotka eivät voi olla ilman seurustelusuhdetta. Eivät kestä yksinäisyyttä. Tuokin on surullista, koska ihmisen oma kehitys jää vajaaksi, jos on aika jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole iästä kiinni. Se on kiinni siitä tunteesta,

Mutta MILLAINEN se tunne on?

Siksi tein koko aloituksen. Haluan huokailla ja fiilistellä näin perjantai-iltana. No, ainakin nämä 10 minuuttia mitä on jäljellä.

Sitä tuntee toista kohtaan vetovoimaa. Silloin juuri pitäisi uskaltaa tempaista ja mennä vaikka esittäytymään toiselle ihmiselle. Niin minäkin tein ja samalla tiellä ollaan oltu jo pitkään.

Menet, ojennat toiselle kätesi ja kerrot nimesi. Sen jälkeen kysyt, että onko aikaa käydä jäätelöllä tai kahvilla. Ei kaikkeen tarvi olla monimutkaista koreografiaa ja lavastusta. Sata vuotta sitten käytiin keinumassa ja kysyttiin voiko saattaa kotiaitan näköetäisyydelle saakka (toki monella siinä näkö yllättäen huononi niin, että saatettiin aitan ovelle saakka ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa. Suora kuvaus minusta ap:n teksti. En tiedä, onko seurusteluun yhtä kaavaa, toisen huomioiminen lähinnä.

Muutama lapsi on, olen elänyt niiden kanssa. Voisin kuvitella, että seurustelu on samanlaista huomioimista.

Hetkinen, ymmärsinkö oikein että sinulla on muutama lapsi? Miten se voi olla jos sinulla ei ole ollut mitään suhteita vastakkaiseen sukupuoleen? Vai ovatko ne jonkun muun perheenjäsenen lapsia siis?

Toki lapsia voi saada varsinaisesti seurustelematta, mutta ei kuitenkaan ihan ilman mitään kokemusta....

Saivat alkunsa nopeasta seurustelusta. Ei mikään yhdenyön juttu. Mutta hiukan heppoisin perustein oletin, että on hyvä parisuhde.

Alle puoli vuotta seurustelin kummankin isän kanssa.

Mutta eihän tuo ole sitten ollenkaan sama asia kuin ap:llä, joka ei ole koskenutkaan miespuoliseen henkilöön.

Itse olen pohdiskellut ekan lomaviikon aikana vähän samanlaisia juttuja. On niin kurjaa tämä loman viettäminen yksin. Ja ihan koko elämän. Vieläköhän tässä olisi jotain mahdollisuuksia tällä saralla. Olen myös yli neljäkymppinen nainen, jonka suurin haave on joskus löytää rakkaus. Vaikeaa on pitää toivoa yllä, mutta on kiva kuulla edes joitain esimerkkejä, että näin on käynyt ja joku on onnensa löytänyt. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville. Pelkästään sekin helpottaa, kun tietää, että on muitakin samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seurustelu on kahden ihmisen kohtaaminen. Siinä ei pitäisi vaikuttaa menneet asiat. Jossain mielessä voi olla parempi, että kaikki alkaa puhtaalta pöydältä. Ei ole vertailukohteita.

Osa voi seurustella suunnilleen teinistä lähtien mutta junttaa jokaisen seurustelusuhteensa läpi samalla kaavalla ja oppimatta mitään muista ihmisistä. Sitten ovat korkeintaan kuukauden vapaana ja taas suorittavat seurustelua!

34v ja ainoastaan kerran olen tapaillut, varsinaisesti seurustellut tai suhteessa en koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seurustelu on kahden ihmisen kohtaaminen. Siinä ei pitäisi vaikuttaa menneet asiat. Jossain mielessä voi olla parempi, että kaikki alkaa puhtaalta pöydältä. Ei ole vertailukohteita.

Lässyn lässyn. Et itsekään seurustelisi r.aiskauksesta tuomitun kanssa, joten miksi pitää lässyttää noita naistenlehtien kivavastauksia, ettei menneisyydellä muka olisi väliä?

Ei hän tuossa ajanut kommentoimaasi asiaa takaa.

Eihän ole mitään järkeä suhteessa jos ei pidä toista jonkin seikan vuoksi ainutlaatuisena tapauksena koko maailmassa. Olkoon sitten vaikka maailman paras hanavedenlaskija jos ei mitään muuta.

Sille ei voi mitään, että ihmiset kasvavat henkisesti eri vauhtiin ja suuntiin. Siten ne suhteet sitten katkeavavatkin.

Luojan kiitos, seurustelu ei ole iästä kiinni! Nykyään solmitaan ihanasti avioliittoja vielä vanhanakin. Why not?! Siitähän se vain on kiinni, löytyykö sopiva puolisko. Rahanahne perikunta näistä tapauksista lähinnä on huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seurustelu on kahden ihmisen kohtaaminen. Siinä ei pitäisi vaikuttaa menneet asiat. Jossain mielessä voi olla parempi, että kaikki alkaa puhtaalta pöydältä. Ei ole vertailukohteita.

Lässyn lässyn. Et itsekään seurustelisi r.aiskauksesta tuomitun kanssa, joten miksi pitää lässyttää noita naistenlehtien kivavastauksia, ettei menneisyydellä muka olisi väliä?

En tiedä. Tuntuu, että minua lähestyvät baarissa miehet, jotka ovat ikäänkuin nähneet kaiken, satojen naisten kanssa ovat olleet. Olen joku viimeinen toivon saareke jostain paremmasta. Kai siellä baarissa pyörii sitten samanlaisia hupakkoja, kuin itsekin ovat.

Itse inhoan naisiaan ja kokemuksiaan mainostavaa miestyyppiä. Herrasmies ei kerro!

Aloitin seurustelemaan ekaa kertaa n. kolmekymmpisenä (siirryimme tapailusta seurusteluun hieman epämääräisesti, en osaa sanoa tarkkaan edes minä vuonna tapahtui). 25-vuotiaaksi asti mulla oli saman verran kokemusta miehistä kuin sullakin, paitsi olin käynyt pari kertaa treffeillä ilman fyysistä kosketusta. Ne välissä olevat vuodet täyttyivät peräkkäin kolmen (viimeinen siis nyksäni) eri miehen kanssa tapailusta, säädöstä ja sydänsuruista. Minulle tämä oli ehkä sillä lailla helppoa, että siirtyminen parisuhdemaailmaan tapahtui suunnilleen samaan aikaan kuin siirtyminen opiskeluista työelämään. En oikeastaan kaipaa sinkkuajoilta mitään eikä pitkä sinkkuaika mielestäni ole aiheuttanut ongelmia parisuhteeseen. Oli ehkä vähän hassua opetella kolmekymppisenä sellaisia ihan perusasioita parisuhteessa, tyyliin että toiselle pitää uskaltaa kertoa, minkälaisesta seksistä tykkää, mutta uskon oppineeni perusasiat nopeammin ja kivuttomammin kuin olisin vaikka 14-vuotiaana oppinut. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta seurustelu on kahden ihmisen kohtaaminen. Siinä ei pitäisi vaikuttaa menneet asiat. Jossain mielessä voi olla parempi, että kaikki alkaa puhtaalta pöydältä. Ei ole vertailukohteita.

Todellakin näin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohdiskellut ekan lomaviikon aikana vähän samanlaisia juttuja. On niin kurjaa tämä loman viettäminen yksin. Ja ihan koko elämän. Vieläköhän tässä olisi jotain mahdollisuuksia tällä saralla. Olen myös yli neljäkymppinen nainen, jonka suurin haave on joskus löytää rakkaus. Vaikeaa on pitää toivoa yllä, mutta on kiva kuulla edes joitain esimerkkejä, että näin on käynyt ja joku on onnensa löytänyt. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville. Pelkästään sekin helpottaa, kun tietää, että on muitakin samanlaisia.

Suuntaa katse kaksikymppisiin nuorukaisiin. Niihin, jotka ovat rauhallisempia eivätkä kukkona tunkiolla tai kapakassa. Mitä pahaa siinä olisi jos kaksi aikuista ihmistä kävisi vaikka iltakävelyllä? Tai jos molemmat tykkäätte suunnistaa niin keksitte omat suunnistuksenne.

Noh mitä nyt näin miesnäkökulmasta voi kertoa, oli se aika teinimäinen kokemus kaiketi kun koki sen ensimmäisen molemminpuolisen ihastumisjutut samoissa ikälukemissa ensimmäistä kertaa. Mutta kyllä siinä sitten kaikki muukin oli aika teinimäistä haparointia ainakin omalta osaltani. Jälkeenpäin jäi vähän sellainen olo, että jep, kyllä tässä jostain junasta on tiputtu.

Tapasin 30-vuotiaana miesystäväni joka oli tuolloin 36-vuotias. Miehelle tämä on ensimmäinen oikea parisuhde, jotain pientä säätöä ollut aikaisemmin. Minulla on ollut pari lyhyttä parisuhdetta aikaisemmin, mutta ei koskaan mitään näin syvää ja pysyvää. Molemmat olimme ehtineet vähän jo luopua toivosta ennen kun tapasimme toisemme ja molemmille parisuhteessa eläminen on ollut uuden opettelua.  

Elämä voi olla ilman suhdettakin hyvää, kannattaisi ennemmin ottaa kissa tai harrastaa jotain kehittävää. Jos kuitenkin suhteen ihan välttämättä haluat niin uskon sun löytävän kyllä.. Tinderiin vaan :)

Ihania juttuja, että jotkut ovat uuden edessä noilla kilometreillä...Niin sanotusti säilyneet vastoinkäymisiltä verrattuna moneen muuhun. Vastoinkäymiset kun eivät välttämättä jalosta. Voi olla ihan lukossa niiden jäljiltä. Kokematon on erilailla avoin ja vastaanottavainen. Ensirakkauskin vielä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihania juttuja, että jotkut ovat uuden edessä noilla kilometreillä...Niin sanotusti säilyneet vastoinkäymisiltä verrattuna moneen muuhun. Vastoinkäymiset kun eivät välttämättä jalosta. Voi olla ihan lukossa niiden jäljiltä. Kokematon on erilailla avoin ja vastaanottavainen. Ensirakkauskin vielä edessä.

Mitä sitten tapahtuukaan, kun naivi kokematon ikiteini törmää kokeeneempaan, siinä ei ehkä olla ihan samalla viivalla kuten huomasin omassa tapauksessani. Minulle kaikki oli aivan ihmeellistä ja upeaa, hypin hattaroilla eikä mikään olisi voinut mennä pieleen. Mutta toisella kokeneempana jalat enemmän maassa ja toppuutteli minua jatkuvasti. Hän oli vähänkuin jollain tasolla varautunut siihen, että juttu ei kestä kuten ei ne edellisetkään. Häneltä puuttui sellainen samanlainen sokea ihastuminen ja alkoikin heti nostelemaan kissoja pöydille. Oli vähän karu ensiesittely seukkailuun se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania juttuja, että jotkut ovat uuden edessä noilla kilometreillä...Niin sanotusti säilyneet vastoinkäymisiltä verrattuna moneen muuhun. Vastoinkäymiset kun eivät välttämättä jalosta. Voi olla ihan lukossa niiden jäljiltä. Kokematon on erilailla avoin ja vastaanottavainen. Ensirakkauskin vielä edessä.

Mitä sitten tapahtuukaan, kun naivi kokematon ikiteini törmää kokeeneempaan, siinä ei ehkä olla ihan samalla viivalla kuten huomasin omassa tapauksessani. Minulle kaikki oli aivan ihmeellistä ja upeaa, hypin hattaroilla eikä mikään olisi voinut mennä pieleen. Mutta toisella kokeneempana jalat enemmän maassa ja toppuutteli minua jatkuvasti. Hän oli vähänkuin jollain tasolla varautunut siihen, että juttu ei kestä kuten ei ne edellisetkään. Häneltä puuttui sellainen samanlainen sokea ihastuminen ja alkoikin heti nostelemaan kissoja pöydille. Oli vähän karu ensiesittely seukkailuun se.

Millaisia kissoja jo tuossa vaiheessa aletaan nostella pöydälle? Kuvittelisin, että kokeneempienkin kesken olisi ihan mukava käydä läpi se ihastusvaihe ilman tuollaista ilonpilaajan asennetta.

Jos sulla on normaalit sosiaaliset taidot ja vastakkaisen sukupuolenkin kanssa osaat luonnollisesti jutella ja olla muutenkin, niin ei se seurustelu nyt niin vaikeaa ole vanhemmallakaan iällä. Ihastus toki laittaa pään pyörälle ja on sitten ajatuksissa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania juttuja, että jotkut ovat uuden edessä noilla kilometreillä...Niin sanotusti säilyneet vastoinkäymisiltä verrattuna moneen muuhun. Vastoinkäymiset kun eivät välttämättä jalosta. Voi olla ihan lukossa niiden jäljiltä. Kokematon on erilailla avoin ja vastaanottavainen. Ensirakkauskin vielä edessä.

Mitä sitten tapahtuukaan, kun naivi kokematon ikiteini törmää kokeeneempaan, siinä ei ehkä olla ihan samalla viivalla kuten huomasin omassa tapauksessani. Minulle kaikki oli aivan ihmeellistä ja upeaa, hypin hattaroilla eikä mikään olisi voinut mennä pieleen. Mutta toisella kokeneempana jalat enemmän maassa ja toppuutteli minua jatkuvasti. Hän oli vähänkuin jollain tasolla varautunut siihen, että juttu ei kestä kuten ei ne edellisetkään. Häneltä puuttui sellainen samanlainen sokea ihastuminen ja alkoikin heti nostelemaan kissoja pöydille. Oli vähän karu ensiesittely seukkailuun se.

Millaisia kissoja jo tuossa vaiheessa aletaan nostella pöydälle? Kuvittelisin, että kokeneempienkin kesken olisi ihan mukava käydä läpi se ihastusvaihe ilman tuollaista ilonpilaajan asennetta.

Hän oli kovin ehdoton ja kärsimätön ainakin petitouhujen suhteen ja kaiken oli mentävä jollain oikealla kaavalla. Sanotaan että kokeneidenkin pitää opetella toistensa mieltymykset, mutta sai ainakin tuo kokemus vähän tuntumaan siltä, että jotain taitoja odotettiin olevan jo valmiiksi kuitenkin.