Miksi lapset tappelee äidin luona, isän luona ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei osaa pitää kuria. 

Väitän kyllä että joudun pitämään paljon enemmän kuria kuin isä. Ainakin isä sanoo ettei juuri mikään arkipäivän toimi ole siellä hankala. Ollaan siis ihan käyty perheneuvolassa ym juttelemassa näistä.

Ei se ole kurin pitämistä, jos antaa lasten nahistella aamusta iltaan. Kuri=lopetetaan ei-toivottu käytös. 

Missä ja milloin lapsi opettelee tunne-elämän taitoja, ellei kotonaan?

Sinulla ei näköjään ole hajuakaan, mikä on tunnetaito. Sehän ei ole sitä, että lapset mellastavat aamusta iltaan miten sattuu. Tunnetaitoja on se, että opetellaan ilmaisemaan tunteita ILMAN että ollaan kokoajan sisaruksen kimpussa. Lisäksi: tunnetaitoihin kuuluu koko tunteiden kirjo, ei pelkkä aggression purkaminen sisarukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät uskalla näyttää epätoivottuja tunteita, jos eivät tunne oloaan turvalliseksi. Ihan perustietoa.

Lapsen pitää jo kouluiässä osata näyttää tunteitaan muuten kuin kiusaamalla jatkuvasti sisaruksia. Ihan perustason tietoa. 

Äidin luona ei saa huomiota muuta kuin tappelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Joku heidät on kasvattanut tappelemaan.

Höpö höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Äidin luona ei saa huomiota muuta kuin tappelemalla.

Tämä on se totuus, mutta mammat ei tällaista halua kuulla, koska kaikkeen pitää aina löytää syy miehestä. Mamma yrittää kaikkensa, mutta silti lapset tappelevat vain hänen luonaan. Ja se on tietenkin isän vika, koska nainen on aina uhri. 

MIehen kuuluu pitää lapset ja nainen kurissa.

Mies54v

Ja jos ne lapset sitten tappelisivatkin isän luona 24/7, niin se olisi vastaavasti osoitus isän mahtavasta vanhemmuudesta ja siitä, että lapset vierastavat äitiään? Vai keksittäisiinkö ehkä silloin jotain muita (ehkä vähän enemmän tästä maailmasta olevia) syitä? 

No mitä ne siellä perheneuvolassa neuvoivat? Oletteko yrittäneet noudattaa neuvoja?

Otaksun osin omiin kokemuksiini pohjautuen että lapsilla on sallivampi ilmapiiri äidin kuin isän luona. - Lapset saavat olla omana itsenään ja nahistella, kun taas isällään saattaa olla liiankin tiukat rajat. Perhe saattaa joskus ulospäin olla normaali ja vailla ristiriitoja, mutta lapset voivatkin sisäisesti huonosti kun eivät saa näyttää myös negatiivisia tunteitaan perheen muita jäseniä kohtaan.  Tätä omaa kokemustani ei voi tietenkään aina yleistää, mutta laitoin tämän näkökulman mietittäväksi.   

Mitä helvettiä juuri luin? Mammat kehuvat kilpaa, miten turvallista on äidin luona ja miten hienosti äiti opettaa lapsille tunne-elämän taitoja sillä, että antaa näiden tapella aamusta iltaan. Ootte te sairaita miesvihoissanne. Ei muuta voi sanoa.

N38

Vierailija kirjoitti:

Otaksun osin omiin kokemuksiini pohjautuen että lapsilla on sallivampi ilmapiiri äidin kuin isän luona. - Lapset saavat olla omana itsenään ja nahistella, kun taas isällään saattaa olla liiankin tiukat rajat. Perhe saattaa joskus ulospäin olla normaali ja vailla ristiriitoja, mutta lapset voivatkin sisäisesti huonosti kun eivät saa näyttää myös negatiivisia tunteitaan perheen muita jäseniä kohtaan.  Tätä omaa kokemustani ei voi tietenkään aina yleistää, mutta laitoin tämän näkökulman mietittäväksi.   

Sinulle siis normaali lapsi=lapsi, joka tappelee aamusta iltaan? Oma kokemukseni on kyllä hyvin päinvastainen. 

Äidin luona ei ole mitään mielekästä tekemistä ja siksi kaikki aika pitää käyttää älyttömään nujuamiseen. Niillä sun lapsilla on tylsää! Isän luona selkeästi on jotain mielekästä tekemistä, kun arki siellä sujuu ongelmitta. 

Vierailija kirjoitti:

Äidin luona turvallista, saavat olla kuten haluavat - nahistelua.

Isän luona pitää olla valppaana, varoa jotain tai paikka ei ole niin tuttu - eivät nahistele.

No joskus näin, mutta ei tämä mikään automaatio ole.

Mä olen äitipuoli siellä isän luona, ja miehen lapset on täällä rauhallisia ja kilttejä, avuliaita , ihania muksuja ( totta kai joskus harvoin kinaavat keskenään tai vänkäävät jotain aikuisille, eivät siis mitään pyhimyksiä täällä ole). Äitinsä luona ovat tyyliin toistensa tukassa kiinni, jatkuvaa tappelua ja nahistelua, uhmaavat äitiään ja tämän puolisoa. Äiti on juuri tuota mieltä, että ero lasten käytöksessä johtuu tästä "äidin koti on se oikea koti, täällä näyttävät tunteensa rohkeasti" & "isän luona ovat vaan käymässä ja vieraskoreita", ja vaikka onkin ihan helisemässä lasten kanssa ja valittaa heistä isälle jatkuvasti, on sitä mieltä että itse tekee kaiken oikein ja isä taas on huono kasvattaja ja lapsiarjesta vieraantunut. Ei yhtään tajua, että syynä lasten käytökseen äidin luona vaikuttaa 1. Äidin ja puolisonsa jatkuva riitely 2. lapset käyttäytyvät ihan samoin kuin perheen aikuiset, huutavat ja metelöivät 3. Äidin tapa antaa kohtuuttomia rangaistuksia ja sitten unohtaa ne seuraavassa hetkessä 4. Äidin tapa antaa periksi jankutukseen/huutoon. Isän luona taas meno on paljon rauhallisempaa, ei täällä jatkuvasti aikuiset huuda ja meuhaa (vaikka joskus toki täälläkin riidellään), päivät on säännöllisiä rytmiltään, isä on hyvin keskusteleva kasvattaja ja puuhaa lasten kanssa paljon ehdottomia kieltoja on aika vähän, ja jos jostain joku rangaistus tulee, se on kohtuullinen ja siitä pidetään kiinni. Totta kai lapset on vieraskoreita esim. mummolassa käydessään, mutta eiköhän se vieraskoreus ole taas täällä isän luona parin viikon aikana karissut, mutta niin vaan kuuluvat puuhaavan tuolla keittiössä lapset kahdestaan ihan sovussa taas...

Tokihan lasten käytökseen tosiaan voi vaikuttaa se, että voihan se isä olla oikea hirmuhallitsija kodissaan, ja lapset ei siellä uskalla käyttäytyä "normaalisti". Tai isä on niin vieraantunut lapsistaan, ja lapset hänestä, että lapset tosiaan on vieraskoreita. Mutta asian selittäminen automaationa sillä, että "no turvallisessa paikassa lapsi näyttää tunteensa" on kyllä todella surkea selitys. Normaalit sisarukset kinaa ja nahistelee aina jonkin verran, mutta jos lasten meno on toisessa kodissa yhtä tappelua, ja toisessa kodissa paljon seesteisempää, kannattaa kyllä vakavasti pohtia, onko siellä tappeluntäyteisessä kodissa kuitenkin oloissa jotain, mikä triggeröi ne lapset pahantuulisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä juuri luin? Mammat kehuvat kilpaa, miten turvallista on äidin luona ja miten hienosti äiti opettaa lapsille tunne-elämän taitoja sillä, että antaa näiden tapella aamusta iltaan. Ootte te sairaita miesvihoissanne. Ei muuta voi sanoa.

N38

Jep, lapsi on ilmeisesti monen vauvalaisen mielestä terve jos kinastelee ja tappelee sisaruksen kanssa 24/7, mutta jos lapset käyttäytyvät hyvin isän luona, se on merkki tunteiden tukahduttamisesta, koska ilmeisesti ainoat tunteet on aggressio ja tunteiden terve ilmaisu = jatkuva tappeleminen. Näin tällä palstalla!

Meillä lapset riitelee enemmän mun (äidin) ollessa kotona, vaikka osaavat muulloinkin. Isältä ei saa huomiota riitelemällä eikä juuri muutenkaan. Minulta saa paljon muutenkin mutta se huomionjano ja sisarusten keskinäinen mustasukkaisuus siitä jos puhun tai teen jotain toisen kanssa on aivan loputon.

Usein lapset soittelee mulle kauppaankin (tai missä nyt olenkaan) että toi teki sitä ja toi sanoi tota, ja kun vastaan että hei teillä on se iskä siellä kotona ja osaatte jo jotain ratkoa itsekin niin "mutku ei se auta". En silti ratko tilannetta kaupasta käsin. Varsinkin esikoinen, joka tarvitsisi välillä tukea siihen ettei äänekäs ADHD-sisarus tanssisi ripaskaa hänen naamallaan, vetäytyy usein mun poissa ollessa omaan huoneeseensa ja kotona on niin rauhallista ja sopuisaa. Mutta lapsi ei siis uskalla poistua huoneestaan.

Minä tunnistan että olen välillä liikaakin lähtenyt selvittelemään sitä lasten kinastelua (=eli sillä saa aina sen äidin huomion), mutta koska se ennen kärjistyi fyysiseksi väkivallaksi niin olen ottanut sen linjan että aina saa pyytää aikuisen apua selvittelyyn.

Meillä myös vahvasti tunteitaan osoittava 5-vuotias äidin eli mun luona ja isällä kuin enkeli. Isä tekee lapselle karhunpalvelusta antamalla asioita periksi. Kysyy mitä lapsi haluaisi tehdä kun antasi ikätasoisesti valittavia vaihtoehtoja. Lapsi saa aamupalaksi karkkia ja hakea itse kaapista jotain, kun isä vielä nukkuu.

Meillä isän viikonlopun jälkeen on lapsi saanut itku-potku-sylkemis-raivarit siitä ettei päässyt potalle (meillä potta ollut varastossa jo 2vuotta). Raivarit potalle pääsemisestä kesti 1,5tuntia.

En jaksa kirjoittaa kauheen pitkästi, mutta epäilen meillä olevan syynä raivareihin ja jatkuvaan huonoon käytökseen, että isällä saa tehdä mitä haluaa ja meillä on säännöt ja päivärytmi. Se rajattomuus aiheuttaa turvattomuutta ja meillä puretaan stressi isin vkl jälkeen..

Meillä on ruokialuajat ja tehdään ikätasoisesti asioita kuten ei enää taannuta potalle taikka saa muutamia vaihtoehtoja mistä valita, jos kyse vaikka vaatteiden valinnasta. Ei tyyliin huppari vai toppapuku. Lapsi saa myös minulta kahden keskistä aikaa päivittäin ja tehdään uusperheen kesken viikottain asioita kuten käydään uimassa tai pelataan yhdessä.

En ole haasteeni kanssa yksin sillä päiväkotikin on ilmaissut huolensa ja sen että lapsen tunteita saa melkein päivittäin kannatella. Isän luona ei kuulemma ole mitään "ongelmaa".

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne siellä perheneuvolassa neuvoivat? Oletteko yrittäneet noudattaa neuvoja?

Todennäköisesti neuvoivat antamaan tappelun jatkua tauotta, koska tappelu on lasten ainut tapa ilmaista tunteitaan turvallisesti. Neuvoivat myös tekemään miesviha aloituksen av:lle ihan vain siksi, että isä, joka osaa hommansa paremmin kuin äiti saataisiin nuijittua maan rakoon. 

Muistan kun lapseni oli ihan pieni, niin hän kitisi jotain kovasti, kun oltiin mummolassa.  Ei ollut mitään syytä, eikä mikään mitä yritin, kelvannut.  Viimein isäni sanoi vain leppoisasti, että se vaan kiukuttelee äitilleen.  Niinhän lapset tekee.

Myöhemmin sitten kun lapsi oli jo vähän isompi (pieni taapero kuitenkin vielä) niin aina kun tulin töistä kotiin ja lapsi oli isänsä kanssa, niin alkoi itku ja kiukkuaminen heti kun pääsin ovesta sisään.   Mies ihmetteli ja sanoi, että kun ihan kiltisti ja hienosti ollaan täällä yhdessä, ei mitään kiukuttelua yhtään, niin miksi se alkaa aina marista ja itkeä, kun äiti tulee kotiin.

Ei siihen ollut mitään muuta syytä, kuin se, että lapsi vain kiukkuaa äidilleen.  Äiti saa aina osakseen sen kiukuttelun, isät pääsee paljon vähemmällä.  Kai lapsi jotenkin kokee äidin sellaiseksi, jolta pitää aina saada jotain itselleen ja vauvanakin äiti antoi heti huomiota, kun lapsi itki.  Kun äiti on ollut se ensimmäinen kontakti ja tarpeiden tyydyttäjä.

Lapsenlapsen kohdalla kävi samoin.  Minulle lapsi oli aina ihana ja kiltti, hyvin rauhallinen lapsi noin yleensäkin, mutta kerran hän itse ilmaisi minulle, että siellä toisessa mummolassa hän aina kiukuttelee mummolle, että anna mulle jotain, anna anna!  Ja papalle taas on aina kiltti ja kultainen.  Meillä ei ollut pappaa, joten ei voinut pitää samaa ilmiötä yllä.  Minua nauratti.  Lapsi oli kuitenkin meille kummallekin mummolle pääsääntöisesti kiltti ja rakastamme häntä kovasti, vaikka onkin jo aikaihminen.

Taitaa siis olla vaan lasten vaistomaisia tapoja pitää sitä äitiä ja mummoa, siis naisihmistä, sellaisena kaiken antavana kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät uskalla näyttää epätoivottuja tunteita, jos eivät tunne oloaan turvalliseksi. Ihan perustietoa.

Ja höpsis. Ihan perustietoa on se, että tähän vaikuttaa hyvin vahvasti lapsen oma temperamentti. Joku lapsi vetäytyy hiljaiseksi hissukaksi turvattomaksi kokemansa aikuisen seurassa/tilanteessa, joku taas uhmaa ja käyttäytyy huonosti reaktiona aikuis(t)en käytökseen.

Eli tiivistettynä: lapsen käytöksestä vanhempaa kohtaan ei voi vetää johtopäätöstä siitä, kokeeko hän olonsa turvattomaksi vai ei.

Joten unohtakaa nyt jo tuo "olen parempi kuin lasten toinen vanhempi, minun kanssani lapset tappelevat, uhmaavat ja riehuvat, toisen vanhemman kanssa eivät uskalla näyttää tunteitaan"-rallatus. Jos lapsesi käyttäytyvät kanssasi jatkuvasti huonosti, ja toisen vanhemman kanssa eivät, vikaa on kyllä sinussakin.

Meillä sitä tappelua oli enemmän isän luona. Täälläkin toki välillä, mutta ei jatkuvaa. Minä kuitenkin hoidin kotona lapsia 4 vuotta ja kyllä ne uskaltaa minullekin kiukuta jos niikseen tulee. Isällä oli/on aika negatiivinen asenne kaikkeen ja veikkaan että se helposti tarttuu lapsiinkin. Kyllä se itseäkin silloin ahdisti ja oli yksi syy eroon. Hänellä myös liiankin tiukka kuri ja omia sääntöjään. Kuitenkin jos lapsi riekkui, ei saa rauhoittumaan. Siinä kohtaa sitten antoikin periksi. Eli jotenkin aika epäloogista käytöstä.