Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Mies todennäköisesti nimenomaan pyrkii eroon muijasta ja kakarasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan aika yleistä. Erään läheisen miehestä kuoriutui suorastaan pieni sadisti, kun oli saanut vaimonsa raskaaksi ja vielä kauheampi, kun lapsi oli syntynyt. Ilmeisesti narsistisia piirteitä omaava yltyy ihmishirviöksi, kun kokee, että on saanut toisen satimeen ja se toinen ei voi muka enää lähteä. Luulee olevansa niskan päällä niin vahvasti, että lopettaa käytöksensä suodattamisen ja sieltä ne oikeat karvat tulevatkin sitten esille. Altavastaavan rajoja koetellaan ja työnnetään koko ajan kauemmaksi, kunnes rajoja ei enään ole ollenkaan.
Heidän tilanne ei muuttunut terapiasta jne huolimatta, erohan siitä tuli. Nyt tappelevat aivan kaikesta lapseen liittyvästä. Mitään asioita ei saa hoidettu, koska narskulihan laittaa vastaan aivan jokaisesta asiasta. Hän saa tyydytystä siitä, että saa tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi ja kamalaksi. Lapsi on pelkkä väline exän kontrollointiin ja kidutukseen.
Eli jos ukolla on vaan luonnehäiriö ja ero tulee, niin ei helvetissä yhteishuoltajuutta. Muuten elämä on 18 vee pilalla.
Ryhdistäydy vai onko sulla joku hivuttava sairaus? 2kk synnytyksestä eli olet jo ihan normaalissa tilassa, ei synnytys ole mikään sairaus. Jos mies köy töissä päivät niin kuka ääliö akka odottaa miehen heräävän öisin vielä lapsen takia? Olet kotona siksi että hoidat lapsen ja kodin. Nykynaiset on järkyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdistäydy vai onko sulla joku hivuttava sairaus? 2kk synnytyksestä eli olet jo ihan normaalissa tilassa, ei synnytys ole mikään sairaus. Jos mies köy töissä päivät niin kuka ääliö akka odottaa miehen heräävän öisin vielä lapsen takia? Olet kotona siksi että hoidat lapsen ja kodin. Nykynaiset on järkyttäviä.
Miksi ryhditön mies maksaa vain puolet kotitalouden menoista, jos hänen roolinsa on olla se elättäjä? Onko sillä joku laiskamato vai saituritauti? Nykymiehet on järkyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdistäydy vai onko sulla joku hivuttava sairaus? 2kk synnytyksestä eli olet jo ihan normaalissa tilassa, ei synnytys ole mikään sairaus. Jos mies köy töissä päivät niin kuka ääliö akka odottaa miehen heräävän öisin vielä lapsen takia? Olet kotona siksi että hoidat lapsen ja kodin. Nykynaiset on järkyttäviä.
Te trollit olette järkyttävän surkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Juu, kyllä olin, useamman vuoden täyttä työviikkoa olen tehnyt.
No, siinä tapauksessa työnantaja maksaa äitiysrahaa, palkkaa? Ei Kela. Tämä vain pisti silmään aloituksessa ja jossakin postauksessa myöhemmin.
En ota kantaa siihen, onko aloitus provo vai ei, eikä sillä ole oikeasti niin väliä. En väitä mitään. Tärkeä asia tuoda keskusteluun joka tapauksessa. Tämä voisi olla totta, ja valitettavan usein onkin niin, että pienen lapsen äiti jää yksin. En kiistä ollenkaan, etteikö kuvattu tilanne ole täysin väärin, ja aloituksessa kuvattu miehen käytös ei ole hyväksyttävää.
Ehkä näistä asioista keskusteleminen voisi tuoda muutosta miesten käytökseen jatkossa ja auttaa äitejä ymmärtämään, että ei ole yksin tämänkaltaisessa asetelmassa?
Tässä viestissä on niin paljon asiavirheitä, että on pakko kommentoida. Työnantaja maksaa esim. kolmelta ensimmäiseltä vanhempainvapaakuukaudelta palkkaa VAIN, jos näin lukee alan työehtosopimuksessa. Lisäksi tällöin työnantaja saa Kelalta äidin äitiysrahan, ei siis maksa koko palkkasummaa, eikä edes koko vanhempainvapaalta.
Sorry, oli pakko oikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tapauksesta tuli vahvat fibat miehen narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Huomion kohde on vaihtunut lapseen ja tämä on narsistinen loukkaus. Lisäksi narsismin näkee täysin, kun ihmisellä on mahdollisuus käyttää valtaa. Narsisti sitoo uhrinsa ja poispääsyä ei ole, koska narsisti nuijii uhrinsa itsetunnon, ettei hän pysty enää lähtemään. Loismainen elämäntyyli tuli tässäkin ilmi, nainen pienellä vanhempainrahalla maksaa puolet talouden menoista, vaikka toinen käy töissä.
Narsisti jätetään yleensä turvakodin kautta. Kannattaa varautua, että henki voi mennä ja kannattaa pitää koko ajan kontaktia turvaverkostoon, josta joku tulee pahassa tilanteessa apuun ja adoptoi lapsen, jos isä tappaa äidin.
Meillä ei ollut tuota ongelmaa. Vaimo tienaa tuplasti enemmän ja meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Minä jäin miehenä kotihoidon tuella kotiin hoitamaan vauvaa kolmeksi vuodeksi. Olen äärimmäinen suorittaja kotona. Kaikki hoitui 100%. Hoidin lapsen ja kodin armeijamaisella itsekurilla joten kotiäidit menneisyydessä. Mitään riitoja ei ollut. Lapsi oppi lukemaankin kolmen vanhana. Aika harva nainen tukee liitossaan tasa-arvon mahdollisuutta miehelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat eron. Lapsen ei ole hyvä kasvaa tuollaisen ihmisen lähettyvillä. Siitä tulee mt ongelmainen ja kiintymishäiriöinen kun näkee tuollaista parisuhde dynamiikkaa vanhemmillaan. Ei opi ikinä kiintymään turvallisesti. Ihan lapsesi takia lähde nyt.
Mahtavaa avioliittoneuvontaa tyyliin Aihe vapaa. Mies on todennäköisesti sinun laillasi valtavan muutosprosessin keskellä, vauva on totta kai toimintasi keskipiste nyt, ja hän saattaa kokea ulkopuolisuutta ja neuvottomuutta omasta roolistaan.
Takanani on 40 vuotta avioliittoa, ja minusta lähteminen tuosta tilanteesta olisi liian helposti luovuttamista. Parisuhteessa on kysymys kommunikaatiosta, sen opettelemisesta ja oman käyttäytymisen muuttamisesta sen kommunikaation pohjalta. Molemmat joutuvat muuttumaan. Puolisot hiovat toisiaan, ei kukaan ole "valmis" elämänkumppaniksi, eikä liioin äidiksi eikä isäksi.
Avoimuus olisi tärkeää, näytä vaikka tuo teksti miehellesi, mutta ei kannata ehkä sanoa, että laitoit sen tälle palstalle. :) Todennäköisesti hän ei ole huomannut omaa ilkeyttään.
Ja onko sinulla apua, että voit välillä päivällä ottaa nokkaunet? Tai nuku vauvasi kanssa. Unesta ei saa pitkään tinkiä!
Minkä ihmeen takia kannattaisi jäädä suhteeseen, jossa puoliso muuttuu ilkeäksi elämän muutostilanteissa, eikä kestä tilannetta, jossaitse ei olepuolison huomion keskipiste? Eihän tuosta miehestä ole mitään tukea, jos ap esim. sairastuu vakavasti.
Siksi, että ihminen voi muuttua. Juuri tällaisissa taitekohdissa ihminen sysätään muutosprosessiin. Minusta on tosi outo ajatus, että avioliitto pitäisi rikkoa heti lapsen synnyttyä, kun kaikki on vielä putoavassa tilassa.
Suosittelen alapeukkuttajille, että ette ikinä mene naimisiin. Joutuisitte kuitenkin rikkomaan lupauksenne seisoa valitsemanne ihmisen rinnalla, kun ette jaksaisi. Ja rikotut lupaukset tulevat mieleen vanhalla iällä. Parempi olla tekemättä lupausta ollenkaan kuin rikkoa se. Tämä koskee isoja ja pieniä lupauksia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut tuota ongelmaa. Vaimo tienaa tuplasti enemmän ja meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Minä jäin miehenä kotihoidon tuella kotiin hoitamaan vauvaa kolmeksi vuodeksi. Olen äärimmäinen suorittaja kotona. Kaikki hoitui 100%. Hoidin lapsen ja kodin armeijamaisella itsekurilla joten kotiäidit menneisyydessä. Mitään riitoja ei ollut. Lapsi oppi lukemaankin kolmen vanhana. Aika harva nainen tukee liitossaan tasa-arvon mahdollisuutta miehelleen.
Lukemaan oppiminen hyvin varhain ei ole itse asiassa hyvä asia, koska se muuttaa lapsen tajuntaa ja tempaa sen aikuisen lineaariseen maailmaan jo silloin, kun lapsen pitäisi saada olla lapsen sykkivässä ajattomuudessa. Aivokuvat kertovat että lukemaan oppiminen ottaa haltuunsa osia aivoista ja syrjäyttää siellä aiemmin olleet toiminnat.
Olet ehkä insinööri, kun ajattelet noin yksioikoisesti? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät voi käsittää, miten paljon se äidiksi muuttuminen vaatii henkisiä voimavaroja. Huomio on suuntautunut vauvaan ja omaan kokemusmaailmaan. Siinä voi imurointi jäädä väliin, itse haahuilin muutamat eka viikot ihan yöpaidassa. Sitä sanotaan myös "pesimiseksi", muuten, irrottautumista ulkomaailman hektisestä menosta.
Olisi syytä miehelle kertoa, mikä mullistus vaimon sisuksissa on meneillään, todennäköisesti moni mies luulee, että se synnytys on suurin mullistus, ja kun se on ohi, kaikki palaa suurin piirtein entiselleen. Näin ei ole.
olisit tehnyt abortin.
Kuinka hoidit ehkäisyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät voi käsittää, miten paljon se äidiksi muuttuminen vaatii henkisiä voimavaroja. Huomio on suuntautunut vauvaan ja omaan kokemusmaailmaan. Siinä voi imurointi jäädä väliin, itse haahuilin muutamat eka viikot ihan yöpaidassa. Sitä sanotaan myös "pesimiseksi", muuten, irrottautumista ulkomaailman hektisestä menosta.
Olisi syytä miehelle kertoa, mikä mullistus vaimon sisuksissa on meneillään, todennäköisesti moni mies luulee, että se synnytys on suurin mullistus, ja kun se on ohi, kaikki palaa suurin piirtein entiselleen. Näin ei ole.
Puhut varmaan miehestäsi etkä miehistä yleisesti?
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin jätät miehen, lähde pois pariksi päiväksi ja anna miehen hoitaa koti ja vauva.
Itse en uskaltaisi jättää vauvaa sellaiselle, joka suhtautuu vauvaan negatiivisesti. Itse lähtisin vauvan kanssa pois ja katsoisin muuttuuko asenne, kun tajuaa jäävänsä yksin
Mies on jo käytännössä yksin. Nainen on vauvakuplassaan käyttämässä miehen rahat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut tuota ongelmaa. Vaimo tienaa tuplasti enemmän ja meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Minä jäin miehenä kotihoidon tuella kotiin hoitamaan vauvaa kolmeksi vuodeksi. Olen äärimmäinen suorittaja kotona. Kaikki hoitui 100%. Hoidin lapsen ja kodin armeijamaisella itsekurilla joten kotiäidit menneisyydessä. Mitään riitoja ei ollut. Lapsi oppi lukemaankin kolmen vanhana. Aika harva nainen tukee liitossaan tasa-arvon mahdollisuutta miehelleen.
Lukemaan oppiminen hyvin varhain ei ole itse asiassa hyvä asia, koska se muuttaa lapsen tajuntaa ja tempaa sen aikuisen lineaariseen maailmaan jo silloin, kun lapsen pitäisi saada olla lapsen sykkivässä ajattomuudessa. Aivokuvat kertovat että lukemaan oppiminen ottaa haltuunsa osia aivoista ja syrjäyttää siellä aiemmin olleet toiminnat.
Olet ehkä insinööri, kun ajattelet noin yksioikoisesti? :)
Hölön pölön. Opin lukemaan kolmevuotiaana, ja se oli koko lapsuuteni pelastus. Kasvoin vaikeissa oloissa ja olin sairas, lukeminen oli valtava apu ja tuki lapselle, joka muuten olisi jäänyt yksinäisyyden maailmaan.
On sullakin teoriat.
Lukeminen nimenomaan antoi minulle ajattomuuden. Vieläkin luen jatkuvasti kirjoja ja se kuuluu myös ammattiini.
Luojalle kiitos kirjoista!
Jos kerran oleilet kotona, kai sinä hoidat yösyötöt jne. Ei työssäkäyvältä perheen päältä ja elättäjältä voi sentään sitäkin vaatia!! Ei ihme, että mies on v-tuuntunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan aika yleistä. Erään läheisen miehestä kuoriutui suorastaan pieni sadisti, kun oli saanut vaimonsa raskaaksi ja vielä kauheampi, kun lapsi oli syntynyt. Ilmeisesti narsistisia piirteitä omaava yltyy ihmishirviöksi, kun kokee, että on saanut toisen satimeen ja se toinen ei voi muka enää lähteä. Luulee olevansa niskan päällä niin vahvasti, että lopettaa käytöksensä suodattamisen ja sieltä ne oikeat karvat tulevatkin sitten esille. Altavastaavan rajoja koetellaan ja työnnetään koko ajan kauemmaksi, kunnes rajoja ei enään ole ollenkaan.
Heidän tilanne ei muuttunut terapiasta jne huolimatta, erohan siitä tuli. Nyt tappelevat aivan kaikesta lapseen liittyvästä. Mitään asioita ei saa hoidettu, koska narskulihan laittaa vastaan aivan jokaisesta asiasta. Hän saa tyydytystä siitä, että saa tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi ja kamalaksi. Lapsi on pelkkä väline exän kontrollointiin ja kidutukseen.
Eli jos ukolla on vaan luonnehäiriö ja ero tulee, niin ei helvetissä yhteishuoltajuutta. Muuten elämä on 18 vee pilalla.
Sen verran yleisiä ongelmia vaikuttaa olevan, että vaikea uskoa jokaisen mieslapsioireita omaavan olevan narsku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut tuota ongelmaa. Vaimo tienaa tuplasti enemmän ja meni töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Minä jäin miehenä kotihoidon tuella kotiin hoitamaan vauvaa kolmeksi vuodeksi. Olen äärimmäinen suorittaja kotona. Kaikki hoitui 100%. Hoidin lapsen ja kodin armeijamaisella itsekurilla joten kotiäidit menneisyydessä. Mitään riitoja ei ollut. Lapsi oppi lukemaankin kolmen vanhana. Aika harva nainen tukee liitossaan tasa-arvon mahdollisuutta miehelleen.
Lukemaan oppiminen hyvin varhain ei ole itse asiassa hyvä asia, koska se muuttaa lapsen tajuntaa ja tempaa sen aikuisen lineaariseen maailmaan jo silloin, kun lapsen pitäisi saada olla lapsen sykkivässä ajattomuudessa. Aivokuvat kertovat että lukemaan oppiminen ottaa haltuunsa osia aivoista ja syrjäyttää siellä aiemmin olleet toiminnat.
Olet ehkä insinööri, kun ajattelet noin yksioikoisesti? :)
Hölön pölön. Opin lukemaan kolmevuotiaana, ja se oli koko lapsuuteni pelastus. Kasvoin vaikeissa oloissa ja olin sairas, lukeminen oli valtava apu ja tuki lapselle, joka muuten olisi jäänyt yksinäisyyden maailmaan.
On sullakin teoriat.
Lukeminen nimenomaan antoi minulle ajattomuuden. Vieläkin luen jatkuvasti kirjoja ja se kuuluu myös ammattiini.
Luojalle kiitos kirjoista!
Nimenomaan, olet elänyt poikkeusoloissa, ja lukeminen on ollut sinulle pakopaikka. Se on ihan ok. Vastaavalla tavalla nykyaikana syrjityt ja koulukiusatut pojat uppoutuu pelaamiseen.
Itsekin olin kuusivuotiaasta asti lukutoukka, juuri yksinäisyyden takia. Kirjoihin uppoutumista eivät aikuiset pitäneet ongelmallisena, koska olin heille helppo. Kuitenkin olisin hyötynyt muistakin harrastuksista ja esim. äidin kanssa asioiden tekemisestä, vaikkapa ompelemaan oppimisesta. Urheilemisesta jne. Liika yksipuolisuus on aina rajoittavaa.
Pienille lapsille olisi hyvä lukea ääneen, se tukisi heidän kielenkehitystään parhaiten.
Olen muuten ammatiltani äidinkielen opettaja, ja luen jopa ysiluokkalaisille paljon ääneen (koska eivät enää itse jaksa lukea).
Niin tuttua on aloittajan puheet onneksi jo historiaa lapset jo omillaan.Lähde paremmaksi ei muutu kun pahenee ja heti ei lapsen takia kannata jäädä kuten minä ja tuhosin itseni ja jäljet jätti lapsiin. Tuollaista miestä ei tarvita missään.