Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aika yleistä. Erään läheisen miehestä kuoriutui suorastaan pieni sadisti, kun oli saanut vaimonsa raskaaksi ja vielä kauheampi, kun lapsi oli syntynyt. Ilmeisesti narsistisia piirteitä omaava yltyy ihmishirviöksi, kun kokee, että on saanut toisen satimeen ja se toinen ei voi muka enää lähteä. Luulee olevansa niskan päällä niin vahvasti, että lopettaa käytöksensä suodattamisen ja sieltä ne oikeat karvat tulevatkin sitten esille. Altavastaavan rajoja koetellaan ja työnnetään koko ajan kauemmaksi, kunnes rajoja ei enään ole ollenkaan.

Heidän tilanne ei muuttunut terapiasta jne huolimatta, erohan siitä tuli. Nyt tappelevat aivan kaikesta lapseen liittyvästä. Mitään asioita ei saa hoidettu, koska narskulihan laittaa vastaan aivan jokaisesta asiasta. Hän saa tyydytystä siitä, että saa tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi ja kamalaksi. Lapsi on pelkkä väline exän kontrollointiin ja kidutukseen.

Eli jos ukolla on vaan luonnehäiriö ja ero tulee, niin ei helvetissä yhteishuoltajuutta. Muuten elämä on 18 vee pilalla.

Sen verran yleisiä ongelmia vaikuttaa olevan, että vaikea uskoa jokaisen mieslapsioireita omaavan olevan narsku.

Kyllä miehissä on tosi paljon narsisteja. Itse asiassa se on miesten yleisin persoonallisuushäiriö. 

Christiiina kirjoitti:

Päivittäin on näitä aloituksia, missä vauvan äiti valittaa, kun mies ei osallistu vauvan hoitoon. Miksi mies on sitten halunnut lapsen, jos ei kuitenkaan halua hoitaa sitä?

1. Tuo on helpoin tapa saada levitettyä miesvihaa. Eihän sen tarvitse edes pitää paikkaansa.

2. Kuka sanoi että mies halusi lapsen?

3. 40% lapsista on käenpoikasia, kuka sanoo että tuo on miehen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aika yleistä. Erään läheisen miehestä kuoriutui suorastaan pieni sadisti, kun oli saanut vaimonsa raskaaksi ja vielä kauheampi, kun lapsi oli syntynyt. Ilmeisesti narsistisia piirteitä omaava yltyy ihmishirviöksi, kun kokee, että on saanut toisen satimeen ja se toinen ei voi muka enää lähteä. Luulee olevansa niskan päällä niin vahvasti, että lopettaa käytöksensä suodattamisen ja sieltä ne oikeat karvat tulevatkin sitten esille. Altavastaavan rajoja koetellaan ja työnnetään koko ajan kauemmaksi, kunnes rajoja ei enään ole ollenkaan.

Heidän tilanne ei muuttunut terapiasta jne huolimatta, erohan siitä tuli. Nyt tappelevat aivan kaikesta lapseen liittyvästä. Mitään asioita ei saa hoidettu, koska narskulihan laittaa vastaan aivan jokaisesta asiasta. Hän saa tyydytystä siitä, että saa tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi ja kamalaksi. Lapsi on pelkkä väline exän kontrollointiin ja kidutukseen.

Eli jos ukolla on vaan luonnehäiriö ja ero tulee, niin ei helvetissä yhteishuoltajuutta. Muuten elämä on 18 vee pilalla.

Sen verran yleisiä ongelmia vaikuttaa olevan, että vaikea uskoa jokaisen mieslapsioireita omaavan olevan narsku.

Kyllä miehissä on tosi paljon narsisteja. Itse asiassa se on miesten yleisin persoonallisuushäiriö. 

Kannattaa laittaa lähde näihin mukaan niin ei tarvitse kysellä sitä ja uskottavuus säilyy.

eli lähde, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aika yleistä. Erään läheisen miehestä kuoriutui suorastaan pieni sadisti, kun oli saanut vaimonsa raskaaksi ja vielä kauheampi, kun lapsi oli syntynyt. Ilmeisesti narsistisia piirteitä omaava yltyy ihmishirviöksi, kun kokee, että on saanut toisen satimeen ja se toinen ei voi muka enää lähteä. Luulee olevansa niskan päällä niin vahvasti, että lopettaa käytöksensä suodattamisen ja sieltä ne oikeat karvat tulevatkin sitten esille. Altavastaavan rajoja koetellaan ja työnnetään koko ajan kauemmaksi, kunnes rajoja ei enään ole ollenkaan.

Heidän tilanne ei muuttunut terapiasta jne huolimatta, erohan siitä tuli. Nyt tappelevat aivan kaikesta lapseen liittyvästä. Mitään asioita ei saa hoidettu, koska narskulihan laittaa vastaan aivan jokaisesta asiasta. Hän saa tyydytystä siitä, että saa tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi ja kamalaksi. Lapsi on pelkkä väline exän kontrollointiin ja kidutukseen.

Eli jos ukolla on vaan luonnehäiriö ja ero tulee, niin ei helvetissä yhteishuoltajuutta. Muuten elämä on 18 vee pilalla.

Sen verran yleisiä ongelmia vaikuttaa olevan, että vaikea uskoa jokaisen mieslapsioireita omaavan olevan narsku.

Totta, todella kyllästyttävää kuulla näitä narsku-juttuja. Kyseessä on kuitenkin aika vakava mielenterveyden häiriö. Ja nainen, joka lankeaa narsistin valheellisiin lirutuksiin, on hölmö ja varmaan valmiiksi läheisriippuvainen.

Kaikenlaisia kehoituksia, vastauksia ja diagnooseja täällä ehdotellaan.

Mun mielestä isäksi tuleminen on miehelle aika iso asia ja monet asiat elämässä muuttuu.

Hän ei ehkä koe saavansa enää saa sinulta niin paljon huomiota tai kiintymyksen osoituksia kuin ennen lapsen syntymää.

Mies voi kokea itsensä syrjäytetyksi, kun äiti omistautuu lapsen hoitoon.

Sinä ilmeisesti sopeuduit äitiyteen paremmin kuin miehesi isyyteen.

Miehen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kestää aikansa.

Mies on ehkä epävarma omasta roolistaan isänä.

Ehkä voisit osoittaa hänelle enemmän huomaavaisuutta.

Muutos lähtee aina omasta itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin jätät miehen, lähde pois pariksi päiväksi ja anna miehen hoitaa koti ja vauva.

Nimenomaan näin.

Ei todellakaan jätetä. Vauva voi kuivua jo vuorokaudessa nesteen puutteeseen. Ihme oletus että lastaan vihaava mies alkaa hoivata jotain mitä on jätetty riesaksi. Luultavammin lähtee baariin ja jättää vauvan kotiin huutamaan itsensä hengiltä.

Ettekö huomanneet, että aloittaja imettää!

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia kehoituksia, vastauksia ja diagnooseja täällä ehdotellaan.

Mun mielestä isäksi tuleminen on miehelle aika iso asia ja monet asiat elämässä muuttuu.

Hän ei ehkä koe saavansa enää saa sinulta niin paljon huomiota tai kiintymyksen osoituksia kuin ennen lapsen syntymää.

Mies voi kokea itsensä syrjäytetyksi, kun äiti omistautuu lapsen hoitoon.

Sinä ilmeisesti sopeuduit äitiyteen paremmin kuin miehesi isyyteen.

Miehen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kestää aikansa.

Mies on ehkä epävarma omasta roolistaan isänä.

Ehkä voisit osoittaa hänelle enemmän huomaavaisuutta.

Muutos lähtee aina omasta itsestä.

Kyllä. Ja naisten muutosta vauhdittaa ja helpottaa hormonieritys, esim oksitosiinilisä, mutta mies saa tulla toimeen ilman niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät voi käsittää, miten paljon se äidiksi muuttuminen vaatii henkisiä voimavaroja. Huomio on suuntautunut vauvaan ja omaan kokemusmaailmaan. Siinä voi imurointi jäädä väliin, itse haahuilin muutamat eka viikot ihan yöpaidassa. Sitä sanotaan myös "pesimiseksi", muuten, irrottautumista ulkomaailman hektisestä menosta.

Olisi syytä miehelle kertoa, mikä mullistus vaimon sisuksissa on meneillään, todennäköisesti moni mies luulee, että se synnytys on suurin mullistus, ja kun se on ohi, kaikki palaa suurin piirtein entiselleen. Näin ei ole.

Puhut varmaan miehestäsi etkä miehistä yleisesti?

#miesvihanäkyväksi

Puhun aloittajan miehen ongelmasta suhtautua isyyteensä, ja myös oman mieheni kipuilusta siinä alussa. Myös neuvolan esitteissä kerrotaan vaarasta, että mies kokee outoutta ja syrjäytymistä, joten kai se on yleisempää kuin nämä kaksi tapausta.

En tajua, miten viestini voidaan lukea miesvihaksi, kun yritin puolustaa miehiä ja tuoda uutta näkökulmaa. Ikääkin on jo yli 60 v. niin en ole niin miesvihamielinen kuin nuoret naiset tuntuu olevan. Olen mm. seurannut sotaa käyneiden miesten kipuilua sotakokemustensa kanssa ja heidän vaimojensa epäitsekästä pyrkimystä tukea miehiään.

Tämä keskustelu on mennyt kummallisen vihamieliseen suuntaan. Kommentoin viimeksi sivulla 6 ja silloin keskustelu oli paljon empaattisempaa ap:ta kohtaan ja hänelle annettiin hyviä käytännön ohjeita ja tarjottiin erilaisia, ihan järkeviä näkökulmia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naisena miettinyt olisiko parempi vaan suosiolla valita itsellinen äitiys. Tämäkin palsta täynnä tarinoita näistä mieskakaroista ja mahtuu näitä omaan tuttavapiiriinkin useampia. Tuntuu aivan käsittämättömältä. Voimia kaikille näissä tilanteissa eläville, toivon todella että kunnioitatte itseänne riittävästi ja lähdette jos toisen käytös ei muutu. Vaatikaa arvostusta ja kunnioitusta jotka ansaitsette!

Mä kävin jo hoidoissa, mutta miesystävä halusi sittenkin mukaan projektiin. Oli virhe. Samanlainen itsekäs ja väkivaltainen paskainen siitä miehestä kuoriutui, kun lapsi oli sen pari kk, kuten ap:lla.

En ehdota mitään diagnoosia, mutta ehdotan, että ap kaivaa esiin ketjun Narsistin keskustelutyyli ja lukee sieltä kaikki kertomukset liittyen lasten syntymiin perheissä ja sen parisuhdevaikutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat eron. Lapsen ei ole hyvä kasvaa tuollaisen ihmisen lähettyvillä. Siitä tulee mt ongelmainen ja kiintymishäiriöinen kun näkee tuollaista parisuhde dynamiikkaa vanhemmillaan. Ei opi ikinä kiintymään turvallisesti. Ihan lapsesi takia lähde nyt.

Mahtavaa avioliittoneuvontaa tyyliin Aihe vapaa. Mies on todennäköisesti sinun laillasi valtavan muutosprosessin keskellä, vauva on totta kai toimintasi keskipiste nyt, ja hän saattaa kokea ulkopuolisuutta ja neuvottomuutta omasta roolistaan.

Takanani on 40 vuotta avioliittoa, ja minusta lähteminen tuosta tilanteesta olisi liian helposti luovuttamista. Parisuhteessa on kysymys kommunikaatiosta, sen opettelemisesta ja oman käyttäytymisen muuttamisesta sen kommunikaation pohjalta. Molemmat joutuvat muuttumaan. Puolisot hiovat toisiaan, ei kukaan ole "valmis" elämänkumppaniksi, eikä liioin äidiksi eikä isäksi.

Avoimuus olisi tärkeää, näytä vaikka tuo teksti miehellesi, mutta ei kannata ehkä sanoa, että laitoit sen tälle palstalle. :) Todennäköisesti hän ei ole huomannut omaa ilkeyttään.

Ja onko sinulla apua, että voit välillä päivällä ottaa nokkaunet? Tai nuku vauvasi kanssa. Unesta ei saa pitkään tinkiä!

Minkä ihmeen takia kannattaisi jäädä suhteeseen, jossa puoliso muuttuu ilkeäksi elämän muutostilanteissa, eikä kestä tilannetta, jossaitse ei olepuolison huomion keskipiste? Eihän tuosta miehestä ole mitään tukea, jos ap esim. sairastuu vakavasti.

Siksi, että ihminen voi muuttua. Juuri tällaisissa taitekohdissa ihminen sysätään muutosprosessiin. Minusta on tosi outo ajatus, että avioliitto pitäisi rikkoa heti lapsen synnyttyä, kun kaikki on vielä putoavassa tilassa.

Suosittelen alapeukkuttajille, että ette ikinä mene naimisiin. Joutuisitte kuitenkin rikkomaan lupauksenne seisoa valitsemanne ihmisen rinnalla, kun ette jaksaisi. Ja rikotut lupaukset tulevat mieleen vanhalla iällä. Parempi olla tekemättä lupausta ollenkaan kuin rikkoa se. Tämä koskee isoja ja pieniä lupauksia.

Jotkin muutokset vain on sellaisia, joita ei voi tai pidä antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia kehoituksia, vastauksia ja diagnooseja täällä ehdotellaan.

Mun mielestä isäksi tuleminen on miehelle aika iso asia ja monet asiat elämässä muuttuu.

Hän ei ehkä koe saavansa enää saa sinulta niin paljon huomiota tai kiintymyksen osoituksia kuin ennen lapsen syntymää.

Mies voi kokea itsensä syrjäytetyksi, kun äiti omistautuu lapsen hoitoon.

Sinä ilmeisesti sopeuduit äitiyteen paremmin kuin miehesi isyyteen.

Miehen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kestää aikansa.

Mies on ehkä epävarma omasta roolistaan isänä.

Ehkä voisit osoittaa hänelle enemmän huomaavaisuutta.

Muutos lähtee aina omasta itsestä.

Aivan, mies solvaa henkilökohtaisuuksia ja valittaa jokaisesta asiasta mitä nainen tekee/ei tee niin ratkaisu on se, että nainen vain ryhtyy enemmän huomaavaiseksi :) :) :D

Jumaliste.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran oleilet kotona, kai sinä hoidat yösyötöt jne. Ei työssäkäyvältä perheen päältä ja elättäjältä voi sentään sitäkin vaatia!! Ei ihme, että mies on v-tuuntunut.

Ei mies ole mikään perheen pää eikä elättäjä, jos nainen hoitaa kaiken ja maksaa vielä puolet kuluistakin. Mies on siipeilevä lokki ja mieslapsi, joka on kateellinen omalle lapselleen. Hyi.

Ompas ketjussa mukana paljon lukutaidottomia apinoita!

Aloittajalle tsemppiä. Vinkkejä en osaa antaa, mutta epäreilulta tuo teidän tilanne vaikuttaa

Laita nopeasti vaihtoon mitään ei ole tehtävissä, tilanne tulee vain pahenemaan... pärjäät yksin paremmin kuin luuserin kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia kehoituksia, vastauksia ja diagnooseja täällä ehdotellaan.

Mun mielestä isäksi tuleminen on miehelle aika iso asia ja monet asiat elämässä muuttuu.

Hän ei ehkä koe saavansa enää saa sinulta niin paljon huomiota tai kiintymyksen osoituksia kuin ennen lapsen syntymää.

Mies voi kokea itsensä syrjäytetyksi, kun äiti omistautuu lapsen hoitoon.

Sinä ilmeisesti sopeuduit äitiyteen paremmin kuin miehesi isyyteen.

Miehen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kestää aikansa.

Mies on ehkä epävarma omasta roolistaan isänä.

Ehkä voisit osoittaa hänelle enemmän huomaavaisuutta.

Muutos lähtee aina omasta itsestä.

Tätähän sitä aina tarjotaan syyksi ja ehdotettu ratkaisukin on näemmä aina naislähtöinen. Vaikeudet isän roolin ottamisessa ja sopeutumisessa ovat ymmärrettäviä, mutta se EI siltikään anna vapaakorttia tuollaiseen epäasialliseen käytökseen. Sulkeutuminen, puhumattomuus ja epävarmuus lapsen hoidossa ovat sellaisia kipuiluja, jotka ovat mahdollisesti ajan kanssa ratkottavissa. Toisen jatkuva nälviminen, arvostelu ja vähättely taas ovat jo niin huonoja piirteitä ja purkauksia - oli se syy sitten mikä tahansa - joita on hyvin edes lähteä purkamaan ja vielä vaikeampi antaa anteeksi ja palauttaa kadotettu luottamus. Tuossa ollaan nimittäin hyvin lähellä jo väkivaltaa, mitä taas ei ikinä voi oikeuttaa millään tekosyyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on mennyt kummallisen vihamieliseen suuntaan. Kommentoin viimeksi sivulla 6 ja silloin keskustelu oli paljon empaattisempaa ap:ta kohtaan ja hänelle annettiin hyviä käytännön ohjeita ja tarjottiin erilaisia, ihan järkeviä näkökulmia.

Näin siinä käy, kun miesaasiamiehet löytävät paikalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan aika yleistä. Erään läheisen miehestä kuoriutui suorastaan pieni sadisti, kun oli saanut vaimonsa raskaaksi ja vielä kauheampi, kun lapsi oli syntynyt. Ilmeisesti narsistisia piirteitä omaava yltyy ihmishirviöksi, kun kokee, että on saanut toisen satimeen ja se toinen ei voi muka enää lähteä. Luulee olevansa niskan päällä niin vahvasti, että lopettaa käytöksensä suodattamisen ja sieltä ne oikeat karvat tulevatkin sitten esille. Altavastaavan rajoja koetellaan ja työnnetään koko ajan kauemmaksi, kunnes rajoja ei enään ole ollenkaan.

Heidän tilanne ei muuttunut terapiasta jne huolimatta, erohan siitä tuli. Nyt tappelevat aivan kaikesta lapseen liittyvästä. Mitään asioita ei saa hoidettu, koska narskulihan laittaa vastaan aivan jokaisesta asiasta. Hän saa tyydytystä siitä, että saa tehdä toisen elämän mahdollisimman vaikeaksi ja kamalaksi. Lapsi on pelkkä väline exän kontrollointiin ja kidutukseen.

Eli jos ukolla on vaan luonnehäiriö ja ero tulee, niin ei helvetissä yhteishuoltajuutta. Muuten elämä on 18 vee pilalla.

Sen verran yleisiä ongelmia vaikuttaa olevan, että vaikea uskoa jokaisen mieslapsioireita omaavan olevan narsku.

Kyllä miehissä on tosi paljon narsisteja. Itse asiassa se on miesten yleisin persoonallisuushäiriö. 

Narsistisia piirteitä voi piirteitä voi lisäksi olla, hyvin voimakkaita sellaisia, ilman diagnoosiakin. Narskuiluun taipuvainen paljastuu yleensä juuri silloin, kun toinen on jollain tapaa heikommassa asemassa. Kuten juuri synnyttänyt äiti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia kehoituksia, vastauksia ja diagnooseja täällä ehdotellaan.

Mun mielestä isäksi tuleminen on miehelle aika iso asia ja monet asiat elämässä muuttuu.

Hän ei ehkä koe saavansa enää saa sinulta niin paljon huomiota tai kiintymyksen osoituksia kuin ennen lapsen syntymää.

Mies voi kokea itsensä syrjäytetyksi, kun äiti omistautuu lapsen hoitoon.

Sinä ilmeisesti sopeuduit äitiyteen paremmin kuin miehesi isyyteen.

Miehen sopeutuminen uuteen tilanteeseen kestää aikansa.

Mies on ehkä epävarma omasta roolistaan isänä.

Ehkä voisit osoittaa hänelle enemmän huomaavaisuutta.

Muutos lähtee aina omasta itsestä.

Tätähän sitä aina tarjotaan syyksi ja ehdotettu ratkaisukin on näemmä aina naislähtöinen. Vaikeudet isän roolin ottamisessa ja sopeutumisessa ovat ymmärrettäviä, mutta se EI siltikään anna vapaakorttia tuollaiseen epäasialliseen käytökseen. Sulkeutuminen, puhumattomuus ja epävarmuus lapsen hoidossa ovat sellaisia kipuiluja, jotka ovat mahdollisesti ajan kanssa ratkottavissa. Toisen jatkuva nälviminen, arvostelu ja vähättely taas ovat jo niin huonoja piirteitä ja purkauksia - oli se syy sitten mikä tahansa - joita on hyvin edes lähteä purkamaan ja vielä vaikeampi antaa anteeksi ja palauttaa kadotettu luottamus. Tuossa ollaan nimittäin hyvin lähellä jo väkivaltaa, mitä taas ei ikinä voi oikeuttaa millään tekosyyllä.

Jatkan vielä, että minkäänlaista muutosta tai ratkaisuahan ei voi edes tapahtua, jos mies itse ei ymmärrä tekevänsä väärin, tai ole pahoillaan käytöksestään ja tästähän ei ilmeisesti ole merkkiäkään. Hänestä ap on laiska mitään aikaan saamaton vätys ja vauvan hoito ei ole yhtään mitään. Rakennapa tuosta lähtökohdasta sitten mitään kompromissia tai yhteistä kasvua vanhemmuuteen.