Pimpom! Yllätysvieraita oven takana. Onko yllätys iloinen vai jotakin muuta?

Aina tulee paniikki jos joku jopa soittaa etukäteen, että tulossa ollaan. Yleensä kyllä sitten erovaiheessa toivon, että jäisivät pidemmäksi, mutta etukäteen ajatus ahdistaa. " kotirauhan häirintää"

Mieluummin eläisin omassa kodissani ihan ilman vierailijoita ollenkaan. Minua myöskin ahdistaa heti tuo koko kyläilyajatus.





ap

Teen töitä kotona, joten aina mulla ei ole vapaata, vaikka kotona olisinkin.



Appivanhempani myös tupsahtelivat ihan järkkyaikoihin yllätysvierailuille, kello 7 sunnuntaiaamuna tai muuta vastaavaa. Jopa muuttopäivää seuraavana aamuna soi ovikello tuohon aikaan ja anoppi sitten päivitteli kymmenen vuotta, miten hirveä siivo meillä oli, eikä edes mitään tarjottavaa kuulemma.

Mulla tiskipöytä täynnä tiskiä.

Eteisen lattia muistuttaa hiekkalaatikkoa.

Lelut ja tavarat on sekaisin.

Minä olen tukka likaisena ja vanhat meikit naamalla.



Nää on meidän normaaleja lauantai-aamuja, ja rakastan tätä viikonlopun tunnetta!!



En tosiaan kyllä haluaisi vieraita kylään ennen alkuiltaa, jolloin kämppä on taas siistitty.

avomiehen kans nuorena oli monta pariskuntaa joiden kans vierailtiin toistemme luona.

Eli aika aikaans kutakin,

nyt on näin hyvä,

Kämppä on sen näköinen mutta kaikki jotka meillä käyvät sen kyllä tietävät. Itse olen vähän huono menemään yllätys kyläilylle.

Vaikka periaatteessa en pyytele kotini siisteystasoa muilta anteeksi, niin en mielelläni ota yllätysvieraita kaaoksemme keskelle. Joka tapauksessa taistelen arjessa kahden huonon vaihtoehdon välillä: eli joko siivoan koko ajan, mikä on ikävää eikä omaa aika jää sitten ollenkaan, tai sitten koitan sietää epäjärjestystä ja sotkua, mikä sekin on ikävää ja stressaavaa. Parin päivän varoitusajalla otan mielelläni vieraita vastaan. Silloin tulee ainakin väkisin siivottua :).

Meillä on kaksi pientä lasta, joten koti ei todellakaan ole siisti! Meillä myös vaatteet, lelut ja kaikenmaailman roskat elävät sulassa sovussa pitkin poikin... Sanonkin aina yllätysvieraille, että tulla saa, jos kaaos ei haittaa. Ja kaikki vieraamme kyllä sanovat ymmärtävänsä sotkua. Sitä en sitten tiedä, mitä puhuvat selän takana.



Mutta kotimme on avoinna ystävillemme. Jos he saavat päänsärkyä meidän sotkustamme, se on sitten voivoi. Ymmärrän kyllä teitä, jotka ette välitä yllätysvieraista. Mutta kukin taas tyylillään.

Mutta toiset ei vaan usko, vaan aina pitää tunkea puolen tunnin varoitusajalla kylään. Suku on pahin ...

Ainakin päivän varoitusaika olisi hyvä, että saa edes vähän siivottua.



Itse en tee yllärivierailuja just sen takia, etten itsekään tykkää.

oleville voi sanoa, että voi hitsi, olette just lähdössä itse kylään tms.

Muuten meillä on aina koti siinä kunnossa, että tervetuloa. Harvoinpa meillä noita vieraita silti käy. :(

meillä ei mitkään " vierasvarat" säilyisi, koska olen ahmatti!!

NMinusta ilmoittamatta kylään tulo on epäkohteliasta, enkä tee itse niin toisile. Kunnoitan toisa ja heidän kotirauhaansa sen verran. Valitettavasti itse en saa osakseni sitä samaa!



Meillä esim. anopilla ja miehen siskolla on tapana tulla yllätysvierailulle, ja aina niin, että kaikkein todennäköisimmin meillä on huono hetki. He nimenomaan tahtovat, että meillä on sotkuista jne. Todella pahantahtoisia ihmisiä muutenkin.



Meillä on ollut aina tapana pitää omakotitalossa ovea pois lukosta, kun meidän viisi perheenjäsentä juoksee edes takaisin koko ajan.



Tämä johti siihen, että kyseiset yllättäjät kävelivät kotiimme ovikelloa soittamatta, tupsahtivat vaan tosta vaan meille sisälle, sama oltiinko siinä syömässä vai naimassa (no onneksi ei sentään näin päässyt käymään, mahdollista kuitenkin)



Turha kai sanoakaan, että ovet ovat tiukasti lukossa tätä nykyä, vaikka kotona ollaankin.

Inhoan kun kylään tullaan pynttäytyneenä ja kukkapuketin kanssa. Välittömyys katoaa ja kaiikki on liian ennalta suunniteltua. Toisaalta nykymaailmassa kaikilla on niitä aikatauluun sidottuja harrastuksia toisdella tavoin. Ennen oli aikaa ystäville toisella tavoin.



Muistelin juuri eilen miten ennnen käväistiin naapurissa/tutuilla pikaises tai vaihtamassa kuulumisia ja välillä oltiin hetki pitempäänkin. Kaipaan sitä. Muistelen, että meillä vanhempani saattoivat fillaroida 20 km minä tarakalla pistäytymässä viikonloppuna ilman suurempia sopimisia.

juuri ole tätä kummempaa jemmassa.

Tämä aiheuttaa närkästystä joissakin ihmisissä, mutta me elämme omassa kodissamme omilla säännöillämme. Muuten rakastan vieraita ja kutsumme usein meille ihmisiä kylään ja järjestämme juhlia, mutta kun en ole ketään kutsunut, en myöskään ketään tahdo tavata.

juurikaan yllärivieraita!



En tykkää yllärivieraista, mikä on sillai ihme, kun itsekin olen maalta kotoisin. Lapsuudessani aina vaan pistäydyttiin yllättäen kylään puolin ja toisin. Ja se oli kivaa, myös vanhemmistani, vaikka työt jäikin heiltä siksi hetkeksi kesken.



Mua vaan rasittaa, jos kämppä on kuin kaaoksen jäljiltä (siivoan kyl usein, mut rasittaa jo pyykkikasat ja pyyhkimätön pöytä, jos vieraita tulee).

Ja on musta kiva ottaa vieraat vastaan jossain muussa asusteessa kuin virttyneissä verkkareissa.



Asuin opiskeluaikana suuressa kaupungissa, jossa ei juuri ihmiset kyläilleet muutenkaan, vaan tavattiin kahvilassa.

Nyt kun muutetiin pikku kaupungin rivariyhtiöön, niin oli mulle alku järkytys kun naapuri soitteli ovikelloa aamutuimaan tuodaksensa ystävällisesti lastenvaatteita meille, kun olin just synnyttänyt. Kyl mua hävetti, kun likanen, haiseva roskapussi oli eteisessä ja minä olin kylpytakissa ja haisin hieltä (maidonnousu tuotti sen).

Alko oleen sellanen fiilis että pitääkö kämppä pitää ees suht ruodussa, kun ne näköjään tollai tupsahtelee:) No nyt kun ollaan asuttu täällä pidempään, niin en enää välitä vaikka näkevät hujanhajan olevan eteisen.

Tutumpien ihmisten kaa ei oo niin väliä vaik kämppä olis sekasinkin.