Koiran käytöshäiriö perheenjäseniä kohtaan

Minkä ikäiset lapset niitä koiran kynsiä leikkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Kuoppaan! Agressiivista tai epäluotettavaa koiraa ei tule laittaa eteenpäin. Ellei sille löydä kotia todella kaukaa maaseudulta.

Ihan turha ajatella mitään "kouluttamalla saat pois" vanhemmasta koirasta. Koira, jonka pääkoppa käy täysillä ei pure, käyttäydy uhkaavasti tai murise perheenjäsenille. Turha sitä on sen enempää inhimillistää. Koiran on tarkoitus olla turvallinen ja rakastettu perheenjäsen eikä mahdollinen tikittävä aikapommi.

Eihän tuo todellakaan kuullosta perhekoiralta. 7-vuotiaana se on jo ehtoopuolella, eikä taida olla ihan pieni, jos sitä pelätään? Eli olisko odotettava elinikä 12-14 vuotta?

Jos on jo purrut perheenjäsentä niin uudelleensijoitus osaavalle ja tottuneelle koiranomistajalle maaseudulle tai piikille, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, etten hyväksy lainkaan aggressiota varsinkaan lapsiani kohtaan. Rankaisen aina ja yritän kouluttaa aggression pois, muttei koira tunnu oppivan koskaan.

Ap

Onko tämä rankaisu auttanut vai kannattaisiko kokeilla jotain muuta?

Mitä muuta?

Ap

No ihan ensin pitäisi tietää, minkälaisia nämä tilanteet ovat, missä se näyttelee hampaita. Jotain se yrittää viestiä eikä rankaisu auta siihen.

Vaikkapa kynsienleikkuu, tai koiran nappaaman esineen ottamista pois

Ap

Miksi lapset leikkaavat sen kynsiä jos homma ei kerran toimi? Kynsien leikkuu sinulle. Esineitä ei myösköön kannata mennä ottamaan pois, se vain lisää koiran epäluuloisuutta.

No siten, että koiran hoitaminen jää kokonaan minulle kun ei lasten kanssa onnistu, eikä näin ollut kukaan suunnitellut.

Ap

Elävän olennon kanssa ei aina mennä suunnitelmien mukaan. Eihän se rescuekoira ole, kodinvaihtaja?

Onko aina ollut tällaista? Jos ei, niin milloin on alkanut? Voisiko koira olla sairas, kipuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettu ongelma. Vika ei ole koirassa, vaan omistajassa...

Aina sama lätinä. Joskus se koira voi olla vaan hieman luonnevikainen, ei pahasti, mutta jonkin verran ja sellaisen kouluttaminen on todella vaikea rasti. Mutta eipä sellaista mielellään viitsi hävittääkään, varsinkin jos on pieni koira joka on hallittavissa. Muutenkin koirissa on eroja kuten ihmisissä, toiset on saatanan kovapäisiä ja vaikka kouluttaisi vuosikausia, ne opetukset saattaa siltä aina välillä unohtua. Meillä on haastava pieni koira, jota on koulutettu todella järjestelmällisesti ja tarkasti. Silti se edelleen perseilee lenkillä tai muissa tilanteissa aina silloin tällöin. Saan sen hallittua, mutta jotkut ajattelee tietysti että en ole kouluttanut sitä yhtään, mikä on väärä käsitys.

Olin ennen samanlainen, että katsoin että kaikki koiran temppuilut on automaattisesti omistajan vika. Mutta nyt olen tajunnut, miten monenlaisia luonteita koirissa voi olla. Odottakaahan kun saatte haastavan, kovapäisen, vähäisellä miellyttämisen halulla varustetun koiran, niin tiedätte mistä puhun.

Tämäkin on kyllä totta. Minulla on ollut kaksi koiraa: ensimmäinen oli luonteeltaan kiltti ja sosiaalinen, se oli todella helppo kouluttaa ja helppo kaikessa. Se totteli heti, sen koulutus meni perille heti, kaikki oli nopeaa ja vaivatonta.

Ja sitten tuli toinen koira. Kovapäinen, ei miellyttämisen halua, epäluuloinen ja omaehtoinen. Kamala koulutus päälle, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Ja vaikeaa oli. Joskus tuntui, että koira teki sen kiusallaan, se ei nimittäin ollut tyhmä. Lopulta, pitkän koulutuksen jälkeen saatiin joitakin perusasioita kuntoon, mutta kerta toisensa jälkeen tuli päivä kun se yhtäkkiä unohti ne. Ja taas sama koulutus alusta. Ja taas. Se oli erityisen stressaavaa ja jopa koiria ikänsä pitänyt isäni sanoi että on perkele itsepäinen rakki. Ei ollut nähnyt vastaavaa koskaan. Mutta siitä se sitten jotenkin meni. Lenkit oli välillä todella raskaita, joskus ne oli tosi kivoja. Se oli aina mille päälle se sattui. Ja komentaminen, toistaminen ja tottelemaan saaminen oli vaikeaa koska sitä ei kiinnostanut, se ei säikkynyt ja oli itsevarma, jota ei vaan huvittanut totella jos oli sellainen päivä. Hyvä koira se silti oli, mutta ensimmäiseen verrattuna painajainen. 

Onko varmaa ettei kukaan lapsi ole kohdellut koiraa huonosti? Edes lasten kaverit tai naapureiden lapset? Koira tunnistaa lapset omaksi ryhmäkseen ja jos yksi lapsi rääkkää tai pelottelee sitä, koira pelkää helposti kaikkia lapsia.

Lue positiivisesta vahvistamisesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettu ongelma. Vika ei ole koirassa, vaan omistajassa...

Aina sama lätinä. Joskus se koira voi olla vaan hieman luonnevikainen, ei pahasti, mutta jonkin verran ja sellaisen kouluttaminen on todella vaikea rasti. Mutta eipä sellaista mielellään viitsi hävittääkään, varsinkin jos on pieni koira joka on hallittavissa. Muutenkin koirissa on eroja kuten ihmisissä, toiset on saatanan kovapäisiä ja vaikka kouluttaisi vuosikausia, ne opetukset saattaa siltä aina välillä unohtua. Meillä on haastava pieni koira, jota on koulutettu todella järjestelmällisesti ja tarkasti. Silti se edelleen perseilee lenkillä tai muissa tilanteissa aina silloin tällöin. Saan sen hallittua, mutta jotkut ajattelee tietysti että en ole kouluttanut sitä yhtään, mikä on väärä käsitys.

Olin ennen samanlainen, että katsoin että kaikki koiran temppuilut on automaattisesti omistajan vika. Mutta nyt olen tajunnut, miten monenlaisia luonteita koirissa voi olla. Odottakaahan kun saatte haastavan, kovapäisen, vähäisellä miellyttämisen halulla varustetun koiran, niin tiedätte mistä puhun.

Tällainen meilläkin oli, tuo jonka edessä useampi kouluttaja nosti kädet pystyyn. Koiran luonne oli järjettömän kova, ja jälkeenpäin ajateltuna se oli omituinen koira ihan pennusta lähtien. Lisäksi sille tuli epilepsia, että kyllä sillä oli päässä vikaa. Todella arvaamaton ja salakavala, saattoi raivostua 0-100 hetkessä, ilman normaaleja signaaleja mitä koirat yleensä lähettelee kun kokevat olonsa epämukavaksi. 

Tuttua, hyvin tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettu ongelma. Vika ei ole koirassa, vaan omistajassa...

Aina sama lätinä. Joskus se koira voi olla vaan hieman luonnevikainen, ei pahasti, mutta jonkin verran ja sellaisen kouluttaminen on todella vaikea rasti. Mutta eipä sellaista mielellään viitsi hävittääkään, varsinkin jos on pieni koira joka on hallittavissa. Muutenkin koirissa on eroja kuten ihmisissä, toiset on saatanan kovapäisiä ja vaikka kouluttaisi vuosikausia, ne opetukset saattaa siltä aina välillä unohtua. Meillä on haastava pieni koira, jota on koulutettu todella järjestelmällisesti ja tarkasti. Silti se edelleen perseilee lenkillä tai muissa tilanteissa aina silloin tällöin. Saan sen hallittua, mutta jotkut ajattelee tietysti että en ole kouluttanut sitä yhtään, mikä on väärä käsitys.

Olin ennen samanlainen, että katsoin että kaikki koiran temppuilut on automaattisesti omistajan vika. Mutta nyt olen tajunnut, miten monenlaisia luonteita koirissa voi olla. Odottakaahan kun saatte haastavan, kovapäisen, vähäisellä miellyttämisen halulla varustetun koiran, niin tiedätte mistä puhun.

Tämäkin on kyllä totta. Minulla on ollut kaksi koiraa: ensimmäinen oli luonteeltaan kiltti ja sosiaalinen, se oli todella helppo kouluttaa ja helppo kaikessa. Se totteli heti, sen koulutus meni perille heti, kaikki oli nopeaa ja vaivatonta.

Ja sitten tuli toinen koira. Kovapäinen, ei miellyttämisen halua, epäluuloinen ja omaehtoinen. Kamala koulutus päälle, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Ja vaikeaa oli. Joskus tuntui, että koira teki sen kiusallaan, se ei nimittäin ollut tyhmä. Lopulta, pitkän koulutuksen jälkeen saatiin joitakin perusasioita kuntoon, mutta kerta toisensa jälkeen tuli päivä kun se yhtäkkiä unohti ne. Ja taas sama koulutus alusta. Ja taas. Se oli erityisen stressaavaa ja jopa koiria ikänsä pitänyt isäni sanoi että on perkele itsepäinen rakki. Ei ollut nähnyt vastaavaa koskaan. Mutta siitä se sitten jotenkin meni. Lenkit oli välillä todella raskaita, joskus ne oli tosi kivoja. Se oli aina mille päälle se sattui. Ja komentaminen, toistaminen ja tottelemaan saaminen oli vaikeaa koska sitä ei kiinnostanut, se ei säikkynyt ja oli itsevarma, jota ei vaan huvittanut totella jos oli sellainen päivä. Hyvä koira se silti oli, mutta ensimmäiseen verrattuna painajainen. 

Eikö se koskaan tasaantunut? Useinhan näistä vaikeista koirista vanhemmiten tulee mahtavia koiria, kun niitä vaan jaksaa sen vaikean ajan kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerrotte, mitä ei kuuluisi tehdä, mutta ette kerro mitä sitten kuuluisi tehdä

Ap

viestissä 20/32

vaikeuksia ymmärtää? Kun koira ottaa vallan perheessä, on syitä mm. se että koira kokee turvattomuutta ja ei luota ihmisten kykyyn suojella laumaa. Koira nostaa itseään jalustalla sitä mukaan, miten kokee etenevänsä hierarkiassa ja tarpeen suojeluun.

Koiralle on äärimmäisen stressaavaa kokea joutuvansa suojelemaan ihmislaumaa ja johtajuuttansa. Suosittelisin tutustumaan Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaan ja hänen koirankouluttamismenetelmiinsä josta saa ymmärryksen koiran psykologiasta.

Tottunut koirankasvattaja voi kyllä koiransa kasvattaa pennusta, vaan vanhemman koiran ongelmakäyttäytyminen on eri asia. Koiran vanhuudenkivut eivät tilannetta helpota ja voihan koiralla olla myös päässä vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettu ongelma. Vika ei ole koirassa, vaan omistajassa...

Aina sama lätinä. Joskus se koira voi olla vaan hieman luonnevikainen, ei pahasti, mutta jonkin verran ja sellaisen kouluttaminen on todella vaikea rasti. Mutta eipä sellaista mielellään viitsi hävittääkään, varsinkin jos on pieni koira joka on hallittavissa. Muutenkin koirissa on eroja kuten ihmisissä, toiset on saatanan kovapäisiä ja vaikka kouluttaisi vuosikausia, ne opetukset saattaa siltä aina välillä unohtua. Meillä on haastava pieni koira, jota on koulutettu todella järjestelmällisesti ja tarkasti. Silti se edelleen perseilee lenkillä tai muissa tilanteissa aina silloin tällöin. Saan sen hallittua, mutta jotkut ajattelee tietysti että en ole kouluttanut sitä yhtään, mikä on väärä käsitys.

Olin ennen samanlainen, että katsoin että kaikki koiran temppuilut on automaattisesti omistajan vika. Mutta nyt olen tajunnut, miten monenlaisia luonteita koirissa voi olla. Odottakaahan kun saatte haastavan, kovapäisen, vähäisellä miellyttämisen halulla varustetun koiran, niin tiedätte mistä puhun.

Tämäkin on kyllä totta. Minulla on ollut kaksi koiraa: ensimmäinen oli luonteeltaan kiltti ja sosiaalinen, se oli todella helppo kouluttaa ja helppo kaikessa. Se totteli heti, sen koulutus meni perille heti, kaikki oli nopeaa ja vaivatonta.

Ja sitten tuli toinen koira. Kovapäinen, ei miellyttämisen halua, epäluuloinen ja omaehtoinen. Kamala koulutus päälle, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Ja vaikeaa oli. Joskus tuntui, että koira teki sen kiusallaan, se ei nimittäin ollut tyhmä. Lopulta, pitkän koulutuksen jälkeen saatiin joitakin perusasioita kuntoon, mutta kerta toisensa jälkeen tuli päivä kun se yhtäkkiä unohti ne. Ja taas sama koulutus alusta. Ja taas. Se oli erityisen stressaavaa ja jopa koiria ikänsä pitänyt isäni sanoi että on perkele itsepäinen rakki. Ei ollut nähnyt vastaavaa koskaan. Mutta siitä se sitten jotenkin meni. Lenkit oli välillä todella raskaita, joskus ne oli tosi kivoja. Se oli aina mille päälle se sattui. Ja komentaminen, toistaminen ja tottelemaan saaminen oli vaikeaa koska sitä ei kiinnostanut, se ei säikkynyt ja oli itsevarma, jota ei vaan huvittanut totella jos oli sellainen päivä. Hyvä koira se silti oli, mutta ensimmäiseen verrattuna painajainen. 

Eikö se koskaan tasaantunut? Useinhan näistä vaikeista koirista vanhemmiten tulee mahtavia koiria, kun niitä vaan jaksaa sen vaikean ajan kouluttaa.

Kyllä se ikä sitä hieman tasoitti, ylivireystilat väheni, mutta ei se koskaan muuttunut mitenkään radikaalisti. Silti kun se kuoli, kaikki muisteli sitä jotenkin legendaarisena koirana, koska se oli niin helvetin hankala, eikä ollenkaan pahalla. Että persooniahan ne on kuten ihmiset ja mitä voimakkaampi persoona, sitä enemmän se jää mieleen. Mutta koiria ei enää tule, se oli osaltani viimeinen koira ja varmaan juuri siksi koska se oli mitä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettu ongelma. Vika ei ole koirassa, vaan omistajassa...

Aina sama lätinä. Joskus se koira voi olla vaan hieman luonnevikainen, ei pahasti, mutta jonkin verran ja sellaisen kouluttaminen on todella vaikea rasti. Mutta eipä sellaista mielellään viitsi hävittääkään, varsinkin jos on pieni koira joka on hallittavissa. Muutenkin koirissa on eroja kuten ihmisissä, toiset on saatanan kovapäisiä ja vaikka kouluttaisi vuosikausia, ne opetukset saattaa siltä aina välillä unohtua. Meillä on haastava pieni koira, jota on koulutettu todella järjestelmällisesti ja tarkasti. Silti se edelleen perseilee lenkillä tai muissa tilanteissa aina silloin tällöin. Saan sen hallittua, mutta jotkut ajattelee tietysti että en ole kouluttanut sitä yhtään, mikä on väärä käsitys.

Olin ennen samanlainen, että katsoin että kaikki koiran temppuilut on automaattisesti omistajan vika. Mutta nyt olen tajunnut, miten monenlaisia luonteita koirissa voi olla. Odottakaahan kun saatte haastavan, kovapäisen, vähäisellä miellyttämisen halulla varustetun koiran, niin tiedätte mistä puhun.

Karjalankarhukoira "lemmikkinä" lapsena, saluki on äidillä kun olin teini. Itselläni oli sekarotuinen karjalankarhukoira. Nykyään harrastan kissoja, ne oppivat ainakin helposti kulkemaan nauhassa sivulla. Eikä niiden laumahierarkioita tarvitse pohtia.

Jos koet, että et jaksa hoitaa koiraa etkä hankkia apua ammattikouluttajalta, kannattaa etsiä koiralle uusi koti tai tehdä lopullinen ratkaisu. Lasten kontolle hoitotoimiin ja resurssien pois ottamiseen totuttamista ei voi jättää, ja jokainen pieleen mennyt tilanne vahvistaa koiran ongelmakäytöstä. Koira ei ole mikään tavara tai lelu, vaan elävä ja tunteva olento.

Koiran kanssa ystävystymiseen ja terveen suhteen luomiseen eivät kuulu esimerkiksi resurssien pois ottaminen tai hoitotoimet väkisin, jos koira niitä vastustaa. Se, että koira hyväksyy, sietää ja luottaa myös ikävissä tilanteissa ihmiseen, vaatii joskus järjestelmällistä harjoittelua.

Vika ei ole koirassa vaan siellä toisessa päässä. Täältä ei kannata kysellä vaan etsi lähin koirakouluttaja joka tutustuu sinuun sekä koiraasi, ja opettaa sinulle korjaamaan virheesi. Itse ole koirakouluttaja mutta näkemättä en ala ketään neuvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, etten hyväksy lainkaan aggressiota varsinkaan lapsiani kohtaan. Rankaisen aina ja yritän kouluttaa aggression pois, muttei koira tunnu oppivan koskaan.

Ap

Rankaiset millä tavalla?

Huudan, torun, enkä anna huomiota

Ap

Eli eristät laumasta. Täysin väärin ei koira ymmärrä mistä on kyse, vaan menee vielä enemmän sekaisin.

Etsippäs netistä kouluttaja joka opastaa kädestä pitäen kaikki uusiksi. Turha täällä kysellä neuvoja kun eläimestä on kyse. Syksyisin alkaa uusia kursseja. Sen verran sanon että jätä koiran huomio vähemmälle ja anna muiden antaa sille ruoka, ensin istumaan käsky, pelkkää "ISTU" sana, sitten ruoka. Äläkä huuda koiralle, pelkkä tiukka ÄP auttaa, se on tiukempi kielto ku "ei". Noilla pääset alkuun. Etsi se kouluttaja!!

PKK kirjoitti:

Vika ei ole koirassa vaan siellä toisessa päässä. Täältä ei kannata kysellä vaan etsi lähin koirakouluttaja joka tutustuu sinuun sekä koiraasi, ja opettaa sinulle korjaamaan virheesi. Itse ole koirakouluttaja mutta näkemättä en ala ketään neuvomaan.

Juurihan tuossa on kommentoitu että kokeneillakin koiranomistajilla on ollut hankaluuksia, jos koiran luonne vaan on liian kova/omapäinen. Että ei se koirakouluttaja mikään poppamies ole, vaan saattaa ihan samalla tavalla olla neuvoton. Joistakin koirista ei vaan saa täysin tottelevaisia ja kurinalaisia, jos luonne on tietynlainen. Ei vaikka olisi mikä ammattitason kouluttaja.

Miks vitussa koiraihmiset haluaa noita päävikaisia perkeleita laittaa maalle? Miten se korjaa ongelmat jos se piski näyttelee hampaitaan pois taajamasta? Joopa. Sitä paitsi maalla on tuommosille ongelma elukoille vähän lisää stressitekijöitä. Sitten on hienoo kun pääsee uusi omistaja makselemaan korvaukset kun on vähän naapurin lampaita raadeltu..

Koittakaa tonopäät tajuta että se piski on eläin. Sen inhimillistäminen muutenki on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Miks vitussa koiraihmiset haluaa noita päävikaisia perkeleita laittaa maalle? Miten se korjaa ongelmat jos se piski näyttelee hampaitaan pois taajamasta? Joopa. Sitä paitsi maalla on tuommosille ongelma elukoille vähän lisää stressitekijöitä. Sitten on hienoo kun pääsee uusi omistaja makselemaan korvaukset kun on vähän naapurin lampaita raadeltu..

Koittakaa tonopäät tajuta että se piski on eläin. Sen inhimillistäminen muutenki on turhaa.

Varmaan koska siellä kerrostalossa se on 100 kertaa hankalampaa. Ja eihän tuossa automaattisesti isoja koiria tarkoiteta.

Eihän nyt se, että koira puolustaa itseään kynsiä väkisin leikatessa, tai ettei se anna ottaa tavaroita pois, ole mikään syy lopetukseen tai maalle laittamiseen. Nämä ovat normaalia koiran käytöstä, jota toisenlaisella omistajalla ei edes esiinny. Järki käteen.